Punavihreä opiskelija Oskari Rantala:
Jyväskylän yliopistossa kuudetta vuotta opiskeleva Oskari Rantala oli viime syksyn kunnallisvaaleissa Vasemmistoliiton ehdokkaana ja oli vähällä ponkaista täydestä tuntemattomuudesta suoraan valtuustoon. Ensikertalaiselle komea saalis, 131 ääntä riitti lopulta kolmannelle varasijalle. Valtuustopaikka jäi 24 äänen päähän, mutta varsinaiseksi jäseneksi tulokas valittiin nuorisolautakuntaan.
Vuonna 1984 syntynyt Rantala on toiminut ylioppilaspolitiikassa Maltillisen äärivasemmiston (MÄÄ) edustajistoryhmässä, ja Vasemmisto-opiskelijoiden liittohallituksessa. Kunnallisvaaleihin Rantalan sai lähtemään muun muassa huoli hyvinvointivaltion tuhoutumisesta, kun lastensuojeluun ei riitä resursseja, nuorten ongelmiin ei puututa ajoissa, julkisen terveydenhoidon laatu heikkenee ja maksut nousevat, eikä vanhuksia ehditä pahimmillaan kärrätä edes vessaan. Itse hän sanoo kuitenkin olevansa enemmän perillä kulttuuri- ja sivistyspuolen asioista.
Rantalan mielestä kunnallisia asioita ei saa tarkastella vain ”valtuustossa istuvien hyvin ansaitsevien keski-ikäisten setien näkökulmasta”.
Punavihreäksi itseään luonnehtiva Rantala tunnustaa tunteneensa tervettä epäluuloisuutta poliittisia puolueita kohtaan. Kunnallisvaalien jälkeen hän kuitenkin liittyi Vasemmistoliiton jäseneksi, kun halusi parantaa vaikutusmahdollisuuksiaan puolueen sisällä. Rantala pitää ajatteluaan vasemmistolaisena.
– Uskon kaikkien ihmisten yhdenvertaisuuteen, sosiaaliseen ja taloudelliseen tasa-arvoon, vapauteen sekä hyvinvointiin, jotka yhteiskunnan on taattava. Toisekseen olen vakaasti sitä mieltä, että ihmiskunnan on alettava pikimmiten elää luonnon kestokyvyn rajoissa ennen kuin maapallo leviää käsiin.
Nettipäiväkirja
toi julkisuutta
Rantala sanoo olleensa vihreiden kanssa monissa asioissa samoilla linjoilla, mutta arvostelee vihreitä yhteistyöstä kokoomuksen kanssa sekä siitä, että puolue on ollut hallituksessa alentamassa hyvätuloisten veroja sekä tekemässä isoja kompromisseja ympäristöasioissa. Sdp taas sijoittuu puoluekartalla Rantalan mielestä hieman liian oikealle. Sen vuoksi valinta kohdistui Vasemmistoliittoon, joka Rantalan arvion mukaan on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden asialla, feministinen, kapitalismikriittinen ja ympäristötietoinen.
Rantala ei vaikuta ollenkaan itseään esiin tuovalta poliitikkotyypiltä. Nuorimies puhuu hiljakseen ja rauhallisella äänellä. Vaalimenestyksen salaisuus taisi olla poikkeuksellisen tyylikkäässä blogissa, (http://pop-poof-ping.blogspot.com). Tähän nettipäiväkirjaansa Rantala oli jo aiemmin kirjoittanut vapaasti kaikista itseään kiinnostavista asioista ja on luvannut jatkaa kirjoitteluaan:
”Monien ehdokkaiden ainoastaan vaalienalusaikaa varten kyhätyt kampanjablogit ja -sivustot varmaankin katoavat aikanaan bittiavaruuden mustaan nieluun, mutta omat tavoitteeni ja mielipiteeni jäävät näkyville myös vaalien väliseksi ajaksi”.
Vasemmistoliitolla
parhaat tavoitteet
Nuorisolautakunnan kautta Rantala yrittää osaltaan nuorentaa Vasemmistoliiton ilmettä Jyväskylässä, kun valtuustoryhmän nuorimmainenkin on jo 45 vuoden iässä. Rantalaa mietityttää kovasti, miten nuoret saadaan enemmän kiinnostumaan.
– Vasemmistoliitto on perinteisesti tukeutunut aika lailla ammattiliittoihin, joista monet nuoret ovat vähän ulkona. Heistä Vasemmistoliitto näyttää vanhojen miesten savupiipputeollisuuspuolueelta, jolla ei ole nykyajan nuorille mitään tarjottavaa.
Rantala kuitenkin uskoo, että huonoista gallupluvuista huolimatta Vasemmistoliitolla on vielä kovastikin tulevaisuutta suomalaisessa politiikassa.
– En itsekään käyttäisi puoluetoimintaan aikaani, jos peli olisi pelattu. Kyllä Vasemmistoliiton ohjelmat ja tavoitteet ovat parhaat kaikista puolueista. Aika paljon puolue voi tehdä ilman suuria poliittisia suunnanmuutoksiakin.
– Pitäisi miettiä, miten se oma viesti saadaan paremmin eteenpäin. Ja vaikka suuri osa aktiiveista on keski-ikäisiä tai vanhempia, niin siitä huolimatta voisi yrittää näyttää vähän modernimmalta.
Netin hyödyntämistä Rantala pitää myös puolueen kannalta tärkeänä. Myös Kansan Uutisten laajeneminen netissä voi olla uusi mahdollisuus.
– Jos ihmiset vaan käyvät siellä lehteä lukemassa, Netissä on paljon hyvää, esimerkiksi yhteisöllisyyttä, kommentointimahdollisuus, keskustelut ja vuorovaikutuksellisuus. Toisaalta nettisurffailijalla on lyhyempi pinna kuin sanomalehden lukijalla. Netissä ei ole varaa jaaritella.
Opintotuki
laahaa jäljessä
Politiikka ja kansalaisaktivismi ovat Rantalan harrastuksia. Pääasiallisena urakkana on tällä hetkellä opintojen päätökseen saattaminen. Pro gradu -tutkielma on tekeillä postmodernista ja poliittisesta supersankarisarjakuvasta Watchmen (Vartijat).
Sosiaaliturvan kokonaisuudistusta puuhaavalle SATA-komitealle opiskelija Rantala lähettää muistutuksen siitä, että myös opiskelijoiden asema kaipaa korjausta.
– Asumiskustannukset ovat nousseet, ja opintotuki laahaa jäljessä, kun sitä ei ole sidottu indeksiin. Moni opiskelija käy töissä, mutta täysipainoiseen opiskeluun ei silloin pysty. Ja uusille opiskelijoille on asetettu tiukemmat tavoitevalmistumisajat. Sen huomaa ylioppilaskuntahommissakin. Enää ei ihmisillä ole samalla tavalla aikaa osallistua vapaaehtoisiin juttuihin, sanoo Rantala, joka itse on toiminut muun muassa puheenjohtajana ylioppilaskunnan pienkustantamon toimitusneuvostossa.
lehti 