Suomessa kiisteltäneen koko syksy energiaveroista. Hallitus poisti yrityksiltä kansaneläkemaksun ja maksattaa nyt suuren osan kustannuksista epäsosiaalisesti kohdentuvilla energiaveroilla.
Samaan aikaan maailmanlaajuisen energiapolitiikan suunnan määrää pitkälti Kiina. Ja niin kuin kaikessa Kiinaa koskevassa, mittaluokka on lähes käsittämätön.
Kansainvälinen energiajärjestö IEA ilmoitti heinäkuussa, että Kiina on ohittanut Yhdysvallat maailman suurimpana energian kuluttajana. Yhdysvaltain energiaministeriön tuoreimpien arvioiden mukaan vuoteen 2035 mennessä Kiinan energiankulutus lisääntyy edelleen 133 prosentilla vuoteen 2007 verrattuna. Pelkkä kulutuksen lisäys merkitsee sitä, että Kiinan on tuotettava tai tuotava seuraavan neljännesvuosisadan aikana lisäenergiaa yhtä paljon kuin koko Eurooppa ja Lähi-itä sitä käyttivät vuonna 2007.
Kiinan on arvioitu tuottavan vuonna 2035 energiastaan yli 60 prosenttia hiilellä.
Maapallon ilmastopäästöjen kannalta on elämän ja kuoleman kysymys, miten Kiina tuon vajeen täyttää. Riippuvuus tuontipolttoaineista sopii huonosti kiinalaiseen ajatteluun, joten pelottava skenaario on, että maa turvautuu valtaviin hiilivaroihinsa.
Toisaalta Kiina satsaa nyt valtavasti myös uusiutuvan energian tutkimukseen ja tuotekehittelyyn. Se on maailman suurin tuuliturbiinien ja aurinkokennojen tuottaja, ja vie teknologiaansa jo muun muassa Yhdysvaltoihin.
Tästä huolimatta Kiinan on arvioitu tuottavan vuonna 2035 energiastaan yli 60 prosenttia hiilellä. Jos näin käy, toiveet hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä maapallolla voidaan haudata.
Kiinan nousu energiapolitiikan suurpeluriksi heijastuu väistämättä myös suurvaltasuhteisiin. Jos arviot öljyntuotannon kääntymisestä laskuun parissa vuosikymmenessä pitävät paikkansa, on edessä kova kilpajuoksu.
Öljynkulutus Kiinassa kasvoi vajaassa 15 vuodessa yli kaksinkertaiseksi. Vuonna 1995 se sai valtaosan tarpeestaan omilta öljykentiltään ja oli pikkutekijä öljyntuojana.
Viime vuonna kaikki oli muuttunut tältäkin osin. Esimerkiksi Saudi-Arabiasta Kiina osti ensi kerran enemmän öljyä kuin Yhdysvallat. Omat öljyvarat eivät riitä Kiinalle enää nimeksikään ja jatkossa sen riippuvuus tuontiöljystä vain kasvaa.
Ei siis ihme, että Kiina on vahvistanut suhteitaan tärkeimpiin öljyntuottajamaihin ja voitelee niitä tarpeen vaatiessa myös talous- ja sotilasavulla. Aivan niin kuin Yhdysvallat teki viime vuosisadan alussa aloittaessaan nousun supervallaksi.
lehti 