Poliitikot ovat nyt huonossa huudossa. Yleinen ilmapiiri on muun muassa vaalirahoitussotkujen, jätevesiasetuksen sekä ympäristöministerin perheen osakekauppojen takia politiikkaa vastaan. Erilaiset populistiset liikkeet kiittävät. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini hykertelee käsiään naama aurinkona EU:n päämajassa.
Erityisesti keskustan poliitikot ovat viime päivinä olleet tiedotusvälineiden pyörityksessä, mutta osansa politiikan vastaisuudesta saavat siinä sivussa kaikki muutkin, jotka ovat ryhtyneet hoitamaan yhteisiä asioitamme. Keskustan poliitikot ovat itsekin antaneet aihetta kohuun, mutta ryöpytys on alkanut saada jo kohtuuttomia piirteitä. Kun asia-argumentit loppuvat, aletaan tehdä tikustakin asiaa.
Vanha klisee ”niin on, jos siltä näyttää” alkaa toteuttaa itseään, vaikka lopulta ei löydettäisi mitään lainvastaista tai edes hämärää. Perusteelliset selvittelyt epäselvistä asioista ovat toki paikallaan.
Yhteisiä asioitamme hoitavien politiikkojen tekemisiä pitää tietysti tarkastella erityisen tarkasti. Silloin mennään kuitenkin jo harhateille, jos ryhdytään nostamaan esiin asioita, joilla ei ole itse ongelmien kanssa mitään tekemistä, mutta jotka ”näyttävät” siltä, kuin voisi olla. Jos esimerkiksi elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen sai tiedon Talvivaaran kaivoksen uraanihankkeesta edellisenä iltana pörssin sulkemisen jälkeen niin, mitä väärää siinä on? Eikö juuri näin pitäisi vastuullista ministeriä informoidakin?
Jos niin ministerit, kansanedustajat kuin kuntien valtuutetutkin leimataan lähtökohtaisesti aina epärehellisiksi oman etunsa tavoittelijoiksi, niin tarvitaan aika kovaa pokkaa ryhtyä hoitamaan yhteisiä asioita, jos aina vain saa mutaa niskaansa. Kansalaisten kannaltahan olisi parasta, että heidän asioitaan ajamassa ovat eri puolueissa pätevimmät ihmiset.
Politiikan vastaisuuden leviäminen ja levittäminen on vaarallista nimenomaan kansanvallan toimivuuden kannalta.
uutiskirje 
