Jo kirjan nimi saa hykertelemään ja virittää mielen oikealle taajuudelle: Kuhala ja epätarkka-ampuja on niin Markku Ropposta ja sehän tietää viihdyttäviä iltoja kirjan parissa. Sisältö pitää sen, minkä kansi lupaa. Sarjan 20. osa jatkaa sillä korkealla tasolla, mihin sarja on viime vuosina yltänyt uudelleen välissä olleen notkahduksen jälkeen.
Sitten edellisen tapaamisen jälkeen Kuhalasta on tullut leskimies. En nyt muista, montako naisystävää häneltä on kuollut – ja missä muuten on ex-vaimo sarjan ensimmäisistä kirjoista – mutta ihana Anastasia kuoli Keski-Afrikan tasavallassa saamaansa chikungunya-kuumeeseen. Yksityisetsivä viettää Hipun kanssa apeaa elämää Mustankorkealla ja Haddington Housea kuluu tavallista tanakammin.
Edessä on muutos. Kuhala aikoo jäädä eläkkeelle ja muuttaa rivitaloon. Talokaupat Mustankorkealla saavat äkkilopun, kun kesken kaiken ikkunaan iskeytyy ruumis. Vaikeudet seuraavat kuin noiduttuna rauhaa kaipaavaa rikosten tutkinnan veteraania.
Sitten mennään taas niin kuin Ropposen kirjoissa aina tehdään. Kaikki sanat on jo käytetty myöhäiskeski-ikäisen miehen seikkailuista, joilla ei ole mitään tekemistä realismin kanssa muuten kuin ikääntymisen kuvaamisena. Toisin kuin moni muu dekkarisankari, vuonna 1955 syntyneen Ropposen Kuhalalle tulee koko ajan lisää vuosia ja se tuntuu kropassa ja mielessä.
Onko Kuhalan ikkunaan ammutulla miehellä mitään tekemistä otsikon epätarkka-ampujan kanssa, selviää paljon myöhemmin. Epätarkka-ampuja on sisäministeri Sterling Ryskälän murhaa Varkauden seudulla Kuljungan rannalla yrittänyt mies. Luonnehdinta kertoo, että yritykseksi jää.
Ennen kuin Kuhala, Hippu ja kirjailija Perttu Kane ehättävät Varkauden seudulle, koetaan monenlaisia hilpeitä hetkiä tavalla, jossa Ropponen on niin hyvä. Erityisesti niitä tuottaa tällä kertaa Jyväskylän poliisin rikospuolen uusi mies Sihtarinen, joka on armoton Kuhala-fani ja haluaisi kirjoittaa tämän muistelmat. Tekojaan vähättelevä yksityisetsivä ei ole täysin immuuni kuuluisuuden ja myyntimenestyksen mahdollisuudelle.
Kirjassa on niin kuin aina meheviä tyyppejä, mukavaa haahuilua ja näennäisesti rikostutkintaakin. Siihen nähden Ropponen on kehittänyt yllättävän näppärän juonikuvion, jolla konnat pannaan kiikkiin, kun Urhonkadun poliisilaitoksella ollaan vielä väärillä jäljillä.
Markku Ropponen aloitti dekkarien kirjoittamisen vuonna 1990 ilmestyneellä teoksella Pronssijuhlat. Toinen dekkari Kuolemanuni palkittiin vuoden parhaana rikosromaanina. Ihan kirja per tahti kirjastonhoitajana elämäntyönsä tehnyt Ropponen ei ole edennyt, mutta uusi Kuhala on tullut joka vuosi vuodesta 2002 alkaen.
Epätarkka-ampujassa Kuhala haikailee siihen malliin jäävänsä eläkkeelle, että on varauduttava tämän olevan sarjan päätös. Toisaalta uusi ihmissuhde on oraalla ja Kuhalalla on tapana joutua tahtomattaan rikosten pyörteeseen, joten eiköhän kuitenkin taas tavata ensi tammikuussa.
Markku Ropponen: Kuhala ja epätarkka-ampuja. 359 sivua, Tammi.
lehti 