Ennen vanhaan rukoiltiin politiikassa apua ylhäältä, nyt sitä ammennetaan maan uumenista.
Työnantajien heittämä palkka-ankkuri ei näytä täysin pitävän. Kansanedustajille suunnitellut palkankorotukset ylittävät selvästi EK:n määräämät rajat. Tämä on huolestuttavaa. Vaarana on, että Suomen kilpailukyky vaarantuu. Missä lymyilevät nyt EK:n ankkurivahdit. Erityisen huolestuttavaksi tilanne muodostuu, kun tiedossa on, että eduskunnan palkkiotoimikunnassa istuu EK-taustainen Seppo Riski.
SDP:n puolue-sihteeri lyö laudalta politiikan vanhat häntäheikit mennen tullen.
Muutoin olen sitä mieltä, että kansanedustajien palkka on aivan liian pieni, mutta näissä orastavan kasvun oloissa ei kilpailukykyä tulisi vaarantaa.
Kansanedustajien homma on varsinainen koiran virka. Kansanedustajiksi pyrkivien on maksettava työnhakukustannukset, jotka suurimmillaan yltävät kymmeniin tuhansiin euroihin. Joka kymmenes hakija valitaan. Eikä tässä vielä kaikki: kyseessä on pätkätyö. Homman hoitaminen edellyttää matkustusvalmiutta, kykyä sietää joustavia työaikoja, paksunahkaisuutta ja kykyä nauttia likasankona olemisesta.
Hallituksen ministerit ovat ottaneet hyvin erilaisen linjan taloudellisten kytkösten selvittämiseen. Paula Lehtomäki kertoi perheensä kaivosomistuksista ja joutui piinapenkkiin, Mari Kiviniemi ei kertonut vaalirahoituksensa yksityiskohtia ja joutui piinapenkkiin. Mauri Pekkarinen kertoi kaikkien muiden vaalirahoituksista, eikä joutunut piinapenkkiin.
Perussuomalaisten linjakkuus on ihastuttanut laajasti kansalaispiirejä. ”Mitään en asiasta ymmärrä, mutta vastaan olen.” Perussuomalaisten linjakkuuden kulmakivenä on vastustaa kaikkea. Näin toimitaan siinäkin tilanteessa, että tarjolla olisi esitys, joka on aikaisempien vastustusten mukainen.
Miinalaiva Pohjanmaan sotaretken vastustamisessa perussuomalaiset kykenivät vastustamaan myös omia linjauksiaan. Persut ovat julistaneet, että somaleja pitää auttaa kotimaassaan. Sitten kun näin tehdään, se ei missään nimessä kelpaakaan.
Suvaitsevilla on alati vaikea pähkinä purtavanaan: pitäisikö suvaitsemattomuutta suvaita. Persut ovat ratkaisseet omat ongelmansa näppärästi. He ovat suvaitsemattomuudessaan niin linjakkaita, että ovat suvaitsemattomia myös suvaitsemattomia kohtaan.
Kepun väitetään pettävän aina. Tämä ei pidä paikkaansa, kepu on linjakkaasti, suoraryhtisesti ja täysimääräisesti täyttänyt odotukset, jonka mukaan se pettää aina.
Suomalaisessa opiskelijamaailmassa henkilötasolla käytiin esinäytös tulevista hallitusneuvotteluista. SDP:n Mikael Jugner ja kokoomuksen Jan Vapaavuori yrittivät iskeä Kepun Kiviniemeä. Vapaavuori vei voiton.
Suomalaisen hallituksen muodostamisen kolmiodraaman esinäytös koettiin vuosia sitten: kahden kauppa on kolmannen korvapuusti eli kolmannen sormeen puraisu. Tässä opiskelijoiden örveltämisessä on jotain pelottavan ilmestyskirjamaista.
Jugnerin kirjan perusteella SDP:n puoluesihteeri lyö laudalta politiikan vanhat häntäheikit mennen tullen. Hän on lisäksi aikamoinen sormiheikki.
Taloudellisten lamojen syntyjä yrittävät selvittää taloustieteilijät ja muut poppamiehet ja povariämmät. Vieno on asian ratkaissut. Mitkä kaksi asiaa yhdistää 1990-luvuin alun ja juuri koettua lamaa? Asia on pläkki: pääministerinä on kepulainen ja valtiovarainministerinä kokoomuslainen.
Suomessa poliittiset kommentaattoripiirit arvuuttelevat, toteutuuko Ruotsin vaalien ihme myös Suomessa?
– Mikä ihme?
– No se, että vihreät eivät lähde tukemaan porvaririntamaa.
uutiskirje 