Kaikki paitsi perussuomalaiset haluavat työperäistä maahanmuuttoa, koska työvoimapula on äitynyt useilla aloilla huutavaksi.
Näin Suomessa alettiin valmistautua tulevaan 20 vuotta sitten.
Huhtikuun 2003 alussa julkistettu raportti Työvoiman rekrytointimahdollisuudet EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta kartoitti nimensä mukaisesti niitä keinoja, joilla kolmansien maiden ihmiset saataisiin tulevaisuudessa innostumaan Suomen työpaikoista.
Sitten, kun työmarkkinoiltamme häipyy vuosittain kymmenen-kaksikymmentätuhatta ihmistä enemmän kuin uusia tulee, täytyy kaikki konstit ottaa käyttöön. Ylitarkastaja Olli Sorainen ennakoi kovaa kilpailua, sillä silloin myös monet muut EU- ja OECD-maat potevat samanlaista työvoiman niukkuutta kuin Suomi.
Työministeriön raportissa lääkkeeksi ehdotettiin muun muassa ulkomaisten työntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä maahanmuuton ja maassa oleskelevien tehostamista ja helpottamista, Suomessa sijaitsevien työpaikkojen kiinnostavuuden lisäämistä, kotouttamislainsäädännön kehittämistä ja rajat ylittävän rekrytoinnin tehostamista.
Kolmikantaisen projektiryhmän laatima raportti oli ympäripyöreä. Työryhmän sihteerinä toimineen Soraisen mielestä oli hyvä, että ainakin peruskysymyksistä oltiin yksimielisiä.
Kylmyys, kataluus ja viistoräntä
Raportti linjasi toimenpiteitä, joiden avulla maahanmuuttoa voidaan hallitusti edistää. Soraisen mukaan Suomen pitäisi kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, että työpaikat olisivat tarpeeksi haastavia.
– Olemme erittäin kovassa seurassa. Ei Suomessa ole samanlaisia huippupestejä tarjolla kuin useiden muiden EU-maiden suurkaupungeissa. Lisäksi meillä on ongelmana kylmyys, kataluus ja viistoräntä.
EU- ja ETA-maista oli Soraisen mukaan turha edes yrittää kammeta osaavaa työvoimaa tänne. Se ei hänen mielestään yksinkertaisesti ole mahdollista.
– Suomi on auttamattoman syrjässä esimerkiksi Italiasta katsottuna, mutta venäläisten ja virolaisten silmissä maamme on yhtä kiinnostava kuin esimerkiksi Kanada. Ja lisäksi itänaapureista on totuttu käymään täällä töissä.
2000-luvun alussa suurin osa työluvista meni virolaisille ja venäläisille marjanpoimijoille.
Hidas ja kankea byrokratia
Ulkomaisen työntekijän työnsaantia ja maahanmuuttoa hankaloitti muun muassa valtionhallinnon hidas ja kankea byrokratia.
Jos esimerkiksi moskovalainen tietotekniikkanero haluaisi tulla Helsinkiin töihin, hänen pitää olla erittäin motivoitunut, jotta jaksaisi odotella läpi koko byrokratiarumban. Nimittäin ensin työvoimatoimiston pitää selvittää, onko maassa työttömänä kyseisen alan ammattilaisia. Jos ei ole, se antaa puoltavan lausunnon ulkomaan edustustolle, joka puolestaan selvittää ulkomaalaisvirastolta, että onko kyseisellä henkilöllä rikosrekisteriä tai muuta epäilyttävää, KU:n jutussa kerrottiin esimerkkinä.
– Koko systeemin läpikäymiseen voi pahimmillaan mennä jopa kolme kuukautta. Ja jos työntekijä haluaa puolisonsa ja perheensä mukaan, hankkeeseen uppoaa aikaa lisäksi vähintään toinen mokoma. Siinä ajassa moni työntekijä tulee jo toisiin ajatuksiin, ja työnantajakin ehtii ratkaista työvoimaongelmansa jollain muulla tavalla, Sorainen huomautti.
uutiskirje 
