Perussuomalaisten taival kohti hallitusvastuuta kokoomuksen, kristillisdemokraattien ja rkp:n kanssa on alkanut hämmentävästi. Hallituksesta vasta neuvotellaan, mutta perussuomalaisten edustajat ovat somessa hyökkäilleet niin neuvottelukumppaneidensa, tulevan opposition kuin mediankin kimppuun.
Puolue on yrittänyt uudistua aikaisemman hallitusvastuunsa ja hajoamisensa jälkeen ja siirtynyt selkeästi yhä enemmän myös talouspoliittisesti oikealle. Samalla kannatusta on kalasteltu duunariväeltä paasaamalla bensan kovasta hinnasta ja viherhumpasta.
Vaaleissa taktiikka onnistuikin. Puolue teki historiansa kovimman vaalituloksen ja tuli niukasti toisena maaliin heti kokoomuksen kannassa. Demarit jäivät täpärästi kolmansiksi vain muutaman tuhannen äänen erolla. Vaalien voittaja Kokoomus sai maanittelun jälkeen RKP:n mukaan rakentamaan porvarihallitusta, mutta lopulliseen hallitukseen ja yhteisymmärrykseen sen ohjelmasta on pitkä matka.
Perussuomalaisten kannatuksen nousu edellisen hajaannuksen jälkeen on ollut nopeaa. Vielä kesällä 2017 puolueen kannatus oli noin 9 prosentin luokkaa, mutta jo vuoden 2019 eduskuntavaaleissa puolue sai 17,5 prosenttia äänistä. Kannatuksen vaihtelu on tyypillistä populistisille puolueille, ja hallitusvastuu on niille tymäkämpää myrkkyä kuin perinteisille puolueille. Perussuomalaiset ovat kasvattaneet kannatustaan paljolti somessa, mutta myös muilla areenoilla.
Erilaiset viestit
Eri alustoilla viestiminen eri tavoilla on perussuomalaisille tyypillistä. Somessa ollaan räväköitä, kiroillaan ja haukutaan istuvia ministereitä perserei’iksi, Yleä vaaditaan alas ja yksittäisiä yliopistotutkimuksia lopetettavaksi, jos vaan valtaan päästään. Samaan aikaan puolueen puheenjohtaja Riikka Purra pyrkii esiintymään A-studiossa ja vaalitenteissä niin maltillisena kuin pystyy.
Nyt puolue on kuitenkin saanut merkittävän vaalivoiton, ja on vastuunkannon aika. Se ei ole osoittautunut helpoksi. Somemöykkääminen on jäänyt päälle.
Kokoomus saattoi nähdä kokemattomuudessa perussuomalaisten heikon kohdan. Kokoomuslaiset ottivat haltuunsa kaikki mahdolliset tärkeät puheenjohtajuudet neuvottelupöydissä ja jättivät perussuomalaisille näennäisiä paikkoja, jotta näille muodostuisi tunne siitä, että jotain päästään edes leikisti tekemään. Tästä ilon otti irti esimerkiksi kansanedustaja, puolueen varapuheenjohtaja Sebastian Tynkkynen, joka kuvitteli voivansa leikata Yleltä yksittäisistä ohjelmista, jotka eivät ole perussuomalaisten mieleen.
Yksittäisten, Ylelle muutaman tuhannen euron kustantaneiden ja paljon katsottujen ohjelmien leikkaaminen ei toisi valtion kassaan säästöjä. Ennen kaikkea siitä syystä, että Yleä ei rahoiteta valtion budjetista, vaan sille on oma yleisradiovero. Perussuomalaiset ovat kaikesta tästä varsin tietoisia, mutta koska monen poliittinen identiteetti on rakennettu somessa uhoamiseen, ovat he nyt täysin hukassa.
15.5. Riikka Purra jatkoi somessa nokittelua twiittaamalla muistuksen perussuomalaisten kynnyskysymyksistä. Purra myös kommentoi säätytalolla hiilineutraaliustavoitteen olevan ”äärimmäisen typerä”.
Näennäisiä voittoja
Äänestäjille pyritään somen kautta tarjoamaan näennäisiä voittoja, vaikka tiedetään, että niitä ei ole luvassa. Ylen yksittäisiä ohjelmia ei lopeteta, yksittäisistä yliopistotutkimuksista ei leikata, bensan hinta ei maagisesti laske, eikä maahanmuuttokaan tule loppumaan. Tästä syystä myös hyökkäilyt ja kiukuttelu tulevia hallituskumppaneita kohtaan tulevat todennäköisesti vain kiihtymään.
Perussuomalaisilta puuttuvat kyvyt neuvotella, ja toisaalta äänestäjille on uskoteltu liikoja. Joko joudutaan pakittamaan omista tavoitteista ja kärsimään tappiot kannatuksen laskusta kunnialla, tai sitten kiukutellen tulevat neljä vuotta. Suurta gloriaa ei kuitenkaan ole luvassa. Sillä välin kun perussuomalaiset keskittyvät hallitusneuvotteluissa pyytämään selvityksiä voisiko esimerkiksi lakipykälää kansanryhmää vastaan kiihottamista muuttaa, Kokoomus keskittyy suuriin linjoihin. Perussuomalaisia viedään siis kuin pässiä narussa.
Mitä kaikkea tästä on myös muille puolueille opittavissa? Nopeita pikavoittoja on vaaleissa saavutettavissa someöyhötyksellä, mutta se ei rakenna kestävää kannatusta tai auta saamaan omia tavoitteita läpi niissä pöydissä, joissa päätökset lopulta tehdään. Some on parhaimmillaan erittäin tehokas viestimisen väline, kunhan muistaa politiikan olevan paljon muutakin.
Enimmäkseen se nimittäin on kaikkea muuta.
Kirjoittaja on somessa pitkään marinoitunut vasemmistolainen aktiivi
uutiskirje 
