Vielä vuosikymmen sitten Intian pienviljelijöillä oli niukasti vaihtoehtoja toimeentulonsa hankintaan. Katangatolan kylän pientiloilla viljeltiin vehnää, riisiä ja sokeriruokoa, siinä kaikki.
Pienviljelijäpariskunta Gangotri ja Sunitabai Chandor asuvat Madhya Pradeshin osavaltion heimokansa-alueella Mandlassa.
– Ansiomme riippuivat vaihtelevista torihinnoista ja valtion meiltä ostamista vähäisistä riisi- ja vehnämääristä, Sunitabai kertoo.
Nykyään pariskunta voi myydä tuotteitaan vallitsevaa torihintaa korkeammalla hinnalla omalle viljelijöiden kollektiivilleen. Kollektiivin perustamista tuki pienviljelijöiden tuotteita markkinoiva sosiaalinen yritys Ekgaon hyödyntämällä naisten mikrorahoitusryhmiä.
Gangotri, Sunitabai ja tuhannet kaltaisensa viljelijät ovat järjestäytyneet ja heitä on koulutettu neuvottelemaan hinnoista yhdessä. Tulojaon lisännyt myös sokeriruokokuutioiden myyminen maustettuina ja muiden perustuotteiden jatkojalostus.
Viljelijästä osakkeenomistajaksi
Maatalous on Intian tärkein työllistäjä, mutta maatalouden tuottavuus on pysytellyt alhaisena. Osittain tämä johtuu tilakoosta: keskimäärin maatila on alle kahden hehtaarin ja neljännes tiloista on alle 0,4 hehtaaria.
Lisäksi lukutaidottomuus ja köyhyys tekevät nykyaikaisten apukeinojen käytön vaikeaksi. Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat epätavalliset ja ennakoimattomat sääilmiöt myös verottavat satoja.
Näiden olosuhteiden vaikutusta torjumaan Intian maatalouden ja maaseudun kehittämispankki NABARD kehitti maataloustuottajien järjestäytymistä tukevan toimintaohjelman. Sitä noudattaen maataloustuottajien järjestöt alkoivat kukoistaa vuoden 2015 tienoilla, ja niistä tehtiin rekisteröityjä osakeyhtiöitä. Samalla viljelijöistä tuli nimellistä summaa vastaan osakkeenomistajia.
Naisviljelijöiden järjestäytyminen hyödyttänyt kaikkia
Aiemmin Mandlan seudulla viljeltiin vain yhtä kasvia kylissä, joita jatkuva muuttoliike verotti. Mandlan pienviljelijänaisten järjestäytyminen on kohentanut koko aluetta. Kun he alkoivat ostaa siemeniä ja lannoitteita ja jakaa ne järjestönsä jäsenille, naisista kehkeytyi pienyrittäjiä.
Perinteisesti paikallisilla pientiloilla viljeltiin riisiä. Pienviljelijät koulutettiin kasvattamaan useampia viljelykasveja ja käyttämään luonnonmukaisia menetelmiä kemiallisten lannoitteiden ja myrkkyjen sijaan.
Nykyään he viljelevät pientiloillaan riisiä, vehnää, linssejä, kyyhkynherneitä, mungpapuja ja sokeriruokoa. He ovat kehittäneet viljelytapojaan, ja heidän kotitekoiset luomulannoitteensa ovat halpoja.
Punajuurta ja samettikukkia
Vidhi Patel kertoo muutoksesta. Hän on leski, jolla on alle puolen hehtaarin maatila.
– Ennen me käytimme 40 kiloa siemenriisiä ja lisäksi ostimme lannoitteita noin tuhannella rupialla (n. 11 euroa). Riisinviljelyn tehostamisjärjestelmän ansiosta nyt tarvitsemme vain 25 kiloa siementä ja kustannuksemme ovat puolittuneet.
Viljelijät ovat laajentaneet tuotantoaan myös nuolijuuren, pellavan- ja keltiönsiementen ja samettikukkien kaltaisten rahakasvien kasvatukseen. Niistä he saavat hyvät voitot.
Naapurikylä Khanissa asuvat Laxmibai ja Devki Udey kasvattavat runsaan hehtaarin tilansa yhdellä kolmanneksella sokeriruokoa ja riisiä, ja loppualalla vehnää, samettikukkia ja punajuurta. Devki myös myy tuottajaryhmänsä toisille jäsenille lannoitteita sekä valmistaa punajuuresta ja samettikukista väripulvereita keväistä Holi-juhlaa varten.
Ekgaon on kehittänyt viljelijöiden raaka-aineista jalostettuja tuotteita, kuten hirssi-inkivääri-rusinapatukoita, hirssinuudeleita ja karviaismakeisia. Sokeriruo’osta tehdään inkiväärillä ja basilikalla maustettuja sokerikuutioita, joista haudutetaan teehen mausteita. Tuotteita markkinoidaan Ekgaonin nettikaupassa rinnan metsistä kerättyjen lääkeyrttien, mehiläisvahan ja hunajan kanssa.
Luomusertifikaatti tuo parempia tuloja
Jäsenyys maataloustuottajain ryhmässä tuo monenlaisia etuja. Jäsenet voivat muun muassa saada vaivattomasti valtion rahoitusta sadeveden keräimiin ja porakaivoihin.
Pienviljelijät ansaitsivat aiemmin noin 50 000 rupiaa eekkeriä (0,4 hehtaaria) kohden, mutta nyt he saavuttavat 300 000 rupian tulot eekkeriltä. Useimmissa järjestelmään osallistuvissa kylissä maaltamuutto on loppunut ja lukutaito lisääntynyt.
Vaikka monsuunisateet olisivat hyviä, Mandlan kallioinen maasto tekee veden vähyydestä normaalitilan. Viime aikoina arvaamattomiksi muuttuneet sateet ovat vaikeuttaneet tilannetta entisestään. Sään ailahtelevuutta sietämään naisviljelijöiden ryhmät ovat alkaneet kasvattaa sitkeitä, paikallisia riisilajikkeita ja käyttää kotona tehtyjä luomulannoitteita.
– Kemialliset lannoitteet maksoivat 5 000 rupiaa, mutta kotitekoiset luonnonmukaiset lannoitteet maksavat vain 80-90 rupiaa, Sumita Mahato kertoo.
Luonnonmukaisten menetelmien käyttö on antanut pienviljelijöiden tuotteille luomusertifikaatin, joka tietää huomattavasti parempia tuloja. Kemiallisilla lannoitteilla kasvatetusta riisistä maksetaan 12 rupiaa kilolta, kun taas perinteiset punainen ja musta riisi maksavat 35 rupiaa kilo.
lehti 