Hiljattain esitelty uusi hallitusohjelma sisälsi muutaman ehdotuksen, jotka tuntuvat omalla absurdilla tavallaan kiteyttävän sen, millaista maata ja tulevaisuutta nyt ollaan rakentamassa. Ensinnäkin hallitusohjelmassa esitetään, että äitiyspakkaukseen sisällytetään pallo. Osana Suomi liikkeelle -ohjelmaa hallitus haluaa lisätä suomalaisten liikunnallisuutta. Pallo äitiyspakkauksessa palvelee tätä tarkoitusta.
Toiseksi hallitus selvittää mahdollisuutta perustaa jokaiselle vastasyntyneelle osakesäästötili, jonne valtio lahjoittaa muutaman sadan euron ensisijoituksen. Tavoitteena on ”kotimaisen omistajuuden vahvistaminen”.
Kumpikin ehdotuksista on tietysti järjetön. Lasten ja aikuisten liikkumista edistetään parhaiten, kun muokataan yhteiskuntarakennetta ja elämisen ympäristöä sellaiseksi, että liikkuminen on helppoa ja turvallista. Samoin liikkumista voidaan lisätä vähentämällä työtä ja lisäämällä vapaa-aikaa, kuten Emilia Männynväli toteaa (KU).
Pallo äitiyspakkauksessa ei edistä millään tavalla näitä laajempia muutoksia. Lisäksi meillä on jo neuvola, jossa lasten pallottelutaitoja seurataan ja jossa tarvittaessa ohjeistetaan vanhempia heittelemään palloa lapselleen (eri asia tietysti on, kiinnostaako lasta pallon kanssa touhuaminen pätkän vertaa).
Ajatus vastasyntyneelle perustettavasta osakesäästötilistä taas perustuu erikoiselle päättelylle, jossa eriarvoisuuden syynä on ilmeisesti vanhempien kyvyttömyys ymmärtää säästämisen – ja nimenomaan osakesäästämisen – merkitystä lasten ja perheiden taloudelliselle pärjäämiselle. Ikään kuin köyhyys olisi seurausta holtittomasta ja osaamattomasta rahankäytöstä, ja ehkäistävissä finanssitalouden lainalaisuuksiin perehtymällä.
Kuten monet jo ovat huomauttaneet, vauvalle perustettavan osakesäästötilin kaikkinainen järjettömyys on helppo ymmärtää, kun huomioi, että kaikki perheen omistus vaikuttaa toimeentulotukeen. Mikäli perhe siis tarvitsee toimeentulotukea, ei sitä saa ennen kuin vastasyntyneen säästöt on käytetty.
Hallitusohjelman kirjaukset eivät siis selvästikään perustu harkitulle visiolle toimivista yhteiskunnallisista keinoista, ja niiden tavoitteetkin ovat osin hämäriä. Silti näitä kirjauksia on kiinnostavaa miettiä, sillä niihin kiteytyy jotakin. Mistä ne kertovat? Miksi Suomessa syntyvät vauvat halutaan varustaa pallolla ja osakesäästötilillä?
Kumpikin ehdotuksista on tietysti järjetön.
Vanhemmuuden tutkimuksessa on viime vuosina puhuttu paljon siitä, miten kokemukset elämän yleisestä epävarmuudesta vaikuttavat siihen, millaisen merkityksen lapset saavat. Esimerkiksi keskiluokkaan kuuluvien taloudellisen aseman muuttuminen epävakaammaksi ja pelko yhteiskunnallisesta putoamisesta muokkaa suhdetta lapsiin.
Kun elämä tuntuu epävarmalta, tulee lapsista toisaalta keino varmistaa vakautta – ja toisaalta erityinen huolen kohde. On siis tärkeää investoida lapsiin, sekä siksi että heissä on tulevaisuus, että heidän oman tulevaisuutensa takia. Tällaista keskiluokkaista investoimista on esimerkiksi erilaisten kykyjen ja resurssien vimmainen kasaaminen omalle jälkikasvulle.
Tällaisesta kasaamisesta kertoo esimerkiksi dokumentti Girl Gang (2022), jossa keskiluokkaiset vanhemmat manageroivat lapsensa uraa sosiaalisen median vaikuttajana. Vanhempia ajaa eteenpäin tarve varmistaa lapsen taloudellinen menestys. Heidän suurin pelkonsa on tipahtaminen köyhyyteen tai epävarmuuteen, ja he haluavat suojella lastaan viimeiseen saakka. Samalla lapsen lapsuus hukkuu loputtomaan työntekoon ja tienaamiseen.
Pallo ja osakesäästötili ovat avuttomia eleitä.
Lasten kautta siis rakennetaan tulevaisuutta, mutta sitä rakennetaan pelosta ja huolesta käsin. Lapset on varustettava epävarmaan maailmaan, turvan takaajiksi ja yksilöllisiksi pärjääjiksi.
Tästä näkökulmasta hallituksen suunnitelma pakata suomalaisten lasten reppuun pallo ja osakesäästötili kertoo samankaltaisesta tarpeesta kasata lapsille yksilökohtaisia kykyjä ja resursseja. Ikään kuin kansakunnan epävarmaa tulevaisuutta hallittaisiin sillä, että Suomessa syntyvät lapset vanhempineen innostuvat heittelemään reipashenkisesti palloa ja kouluttautuvat osakesäästämisen asiantuntijoiksi.
Pallo ja osakesäästötili ovat avuttomia eleitä, mutta ehkäpä niissä voi kuulla yksilökeskeisen uhon lisäksi myös pelkoa siitä, millaiseksi tulevaisuus muotoutuu ja miten siitä selvitään. Samalla hallitusohjelman kirjauksista voi lukea, miten kapeaksi on muuttunut sekä näkymä tulevaan että suhtautuminen lapsiin.
Jo nyt on piru, jos emme osaa rakentaa tulevaisuutta muilla keinoin.
lehti 