Sotateollisuutta ja maailmantuhoa?
Helsingin yliopiston kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki nostaa kirjassaan Uusliberalismi Suomessa esiin maailmanlaajuisia tulevaisuuden uhkia ja viittaa erinäisiin tulevaisuudentutkijoihin ja luonnontieteilijöihin, joiden mukaan 2000-luvun ensimmäinen vuosisata tulee jäämään ihmiskunnan viimeiseksi.
Patomäki mainitsee, että esimerkiksi Cambridgen yliopiston Trinity Collegen rehtori Martin Rees on kirjoittanut ydinsodan vaarasta, globaalista lämpenemisestä, tappavista viruksista, nanoroboteista ja niin edelleen. Patomäen mukaan myös tieteelliset kokeet voivat osoittautua äärimmäisen vaarallisiksi.
Patomäki mainitsee myös, että Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskukseen CERN:iin rakennetaan uutta, erittäin suuritehoista hiukkastörmäytintä, jonka tieteellisten kokeiden oli määrä alkaa jo vuoden 2008 aikana. Patomäki kysyy kirjassaan: ”Kuka tekee päätöksen, ovatko kokeet turvallisia?”
Fysiikan tutkimuksen turvallisuutta Patomäki käsitteli jo aikaisemmin 1900-luvun fysiikan historian opetuksia käsitelleessä blogiartikkelissaan:”Illuusiot vai oikea tieto, tuhoava valta vai vapaus? (http://www.valt.helsinki.fi/blogs/patomaki/post11.htm).
Patomäki toteaa EU:n komission viime aikoina panostaneen kahteen uuteen suureen tutkimusalaan, avaruuden ja turvallisuuden tutkimukseen.
Hän sanoo Euroopan saaneen takaisin vanhaa asemaansa tutkimuksessa ja toteaa, että ”osin CERNin ansiosta Eurooppa on ollut esimerkiksi hiukkas- ja suurenergiafysiikan tärkein keskus jo neljännesvuosisadan”. Patomäen mukaan ”tuskin on epäselvää, että nämä tutkimusalueet liittyvät olennaisesti myös 2000-luvun alun sotateollisuuden tarpeisiin”.
Fyysikot eivät
yksin päätä
Professori Jorma Tuominiemi CERN-yhteistyöstä vastaavasta Fysiikan tutkimuslaitoksesta torjuu Patomäen epäilyt. Tuominiemi on tehnyt hiukkasfysiikan kokeellista tutkimustyötä jo yli 40 vuoden ajan yhteistyössä CERN-tutkimuskeskuksen kanssa. Tuominiemi oli muun muassa mukana kokeissa, joissa löydettiin heikon vuorovaikutuksen välittävät hiukkaset. Tämän tutkimuksen johtaja Carlo Rubbia sai fysiikan Nobelin palkinnon vuonna 1983.
Tuominiemen mukaan päätösvalta CERNin kokeiden tekemisestä on CERNin Neuvostolla, joka johtaa keskuksen toimintaa ja koordinoi Euroopassa tehtävää kokeellista alkeishiukkasfysiikan tutkimusta.
– Neuvostossa on kaksi edustajaa kustakin maasta, toinen on tavallisesti seniorifyysikko ja toinen maan tiedehallinnon edustaja. Lisäksi neuvostossa istuu joukko asiantuntijajäseniä, joita voidaan konsultoida. Neuvostolle esitykset kokeiden suorittamisesta tekee CERNin johto. Tämä puolestaan pohjaa ehdotuksensa aktiivisista hiukkasfyysikoista koostuvien tieteellisten komiteoiden arviointeihin yliopistojen ja tutkimuslaitosten tekemistä koe-ehdotuksista. Kokeethan rahoitetaan nykyisin pääasiassa CERNin ulkopuolisin varoin.
Kokeiden turvallisuus on Tuominiemen mukaan kaikkien ehdotusten perusedellytys.
– Turvallisuutta arvioidaan kaiken hiukkasfysiikasta ja kosmologian tutkimuksesta käsillä olevan kokeellisen tutkimusaineiston perusteella. Näin voidaan sanoa, että kokeet ovat turvallisia.
CERN ja myös muut hiukkasfysiikan tutkimuslaitokset ovat Tuominiemen mukaan julkaisseet ja julkaisevat jatkossakin tutkijoista koottujen asiantuntijapanelien raportteja näistä turvallisuuskysymyksistä muun muassa LHC-kokeissa, jotka näillä näkymin aloitetaan tämän vuoden syksyllä.
LHC (Large Hadron Collider) tarkoittaa CERNin laboratorioon, 27 kilometrin pituiseen ympyrätunneliin rakennettua törmäytintä, hiukkaskiihdytintä. Tunnelin tyhjiöputkissa protonit kiertävät vastakkaisiin suuntiin lähes valonnopeudella ja törmäävät toisiinsa tutkimuslaitteistojen kohdalla. (http://www.hip.fi/ulinks/CERN/higgsin-fysiikka.pdf)). Julkisuudessa käydyssä keskustelussa on esitetty epäilyjä, että kokeet voisivat riistäytyä käsistä ja tuhota koko maapallon mustaan aukkoon.
”Ei saa liittyä
sotateollisuuteen”
Professori Tuominimen mukaan CERNin peruskirja sanoo yksikäsitteisesti, ettei sen tutkimus saa liittyä mihinkään sotateollisuuden tarpeisiin.
– Miten tämä on pitänyt kutinsa, voidaan todeta CERNin tutkimushistoriasta. Mitään epäilyksiä ei ole voitu esittää. Kaikki CERNissä tapahtuva on avointa, ulkopuolisen tarkkailun ulottuvilla ja tutkimus- tulokset julkaistaan aina kaikkien saatavissa olevissa tieteellisissä lehdissä ja konferensseissa.
– Itse 40 vuotta CERNin projekteissa tiiviisti työskennelleenä uskallan sanoa, että minulla ei ole mitään epäilyksiä, etteikö peruskirjaa ole tässä toteutettu, Tuominiemi vakuuttaa.
CERN
CERN on yhteiseurooppalainen Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus, jonka nimi tulee keskusta perustamaan asetetun komitean nimestä Conseil Européenne pour la Recherche Nucléaire.
Nykyään CERN on 20 jäsenmaan hallinnoima Euroopan ydinfysiikan tutkimusjärjestö, joka pyörittää maailman suurinta hiukkasfysiikan tutkimuskeskusta.
CERN sijaitsee Sveitsissä, lähellä Geneveä, Sveitsin ja Ranskan raja-alueella.
CERNin tehtävänä on tieteellinen perustutkimus suuren energian alkeishiukkas- ja ydinfysiikan sekä yleisemmin alkeishiukkasten ja ydinten fysiikan aloilla.
Palkkalistoilla työskentelee kaikkiaan lähes 2 500 henkilöä.
Hiukkasfysiikan tutkimusta CERNissä tekee 6 500 vierailijaa tutkimuslaitoksista ja yliopistoista ympäri maailman.
CERNiin on rakennettu useita isoja kiihdyttimiä, joista uusin on LHC-törmäytin (Large Hadron Collider).
LHC:n avulla pyritään selvittämään aineen rakenteen peruskysymyksiä, esimerkiksi kaiken aineen alkuperää ja maailmankaikkeuden syntyä..
(http://www.hip.fi/ulinks/CERN/ sekä Suomen kansallinen CERN-strategia)
lehti 