Perussuomalaiset kokoontui menneenä viikonloppuna Tampereelle puoluekokoukseen, joka oli puolueen ensimmäinen puoluekokous hallituspuolueena vuoden 2017 jälkeen. Kuusi vuotta sitten dramaattisen puoluekokouksen päätteeksi Jussi Halla-aho valittiin puolueen puheenjohtajaksi, minkä seurauksena puolet perussuomalaisten kansanedustajista jätti puolueen ja perusti lyhytikäiseksi jääneen Sinisen tulevaisuuden (myöhemmin Korjausliike), joka kuihtui lopullisesti kokoon vuoden 2023 eduskuntavaalien jälkimainingeissa.
Viime viikonloppuna ei draamaa eikä myrskyisiä käänteitä nähty. Perussuomalaiset nostatti yhteishenkeä ja ryhmittyi entistä tiiviimmin oman politiikkansa ja puheenjohtajansa ympärille. Se tuskin lupaa hyvää hallitusyhteistyölle, jossa perussuomalaiset ovat olleet jatkuvasti törmäyskurssilla RKP:n kanssa. Törmäyskurssilla ollaan edelleen, eikä perussuomalaisissa vaikuta olevan mielenkiintoa antaa periksi RKP:lle.
Tässä jutussa käydään läpi kolme keskeistä huomiota perussuomalaisten puoluekokouksesta.
1. Perussuomalaiset puhuvat mielellään puheesta – ja vasemmistosta
Valtiovarainministeri Riikka Purra valittiin yksimielisesti jatkokaudelle perussuomalaisten puheenjohtajana. Linjapuheessaan hän mollasi erityisesti tiedotusvälineitä ja kutsui kesän keskustelua perussuomalaisten ministereiden rasistisista teksteistä maineentuhoamisyritykseksi, epärehelliseksi ja röyhkeäksi.
Linjapuhe itsessään oli retorisesti taitava ja sisällöltään perussuomalaisilta tuttua tykittelyä. Merkillepantavaa on, että Purra mainitsi puheessaan vasemmiston tai vasemmistolaisuuden peräti kymmenen kertaa. Hallituksessakin perussuomalaiset kokevat selkeästi itsensä vastavoimana vasemmistolle, aivan kuin olisivat oppositiossa.
Hän myös pyrki esittämään itsensä ja puolueensa ilkeämielisen ja puolueelliseksi koetun median viattomina uhreina. Viesti oli selvä: perussuomalaiset kokevat median ja toimittajat poliittisiksi päävastustajikseen. (Tämäkin teksti eittämättä kelvannee perussuomalaisille esimerkiksi siitä, kuinka epäreilusti media heitä kohtelee.)
Uhriutumispuhetta on kuultu perussuomalaisilta jo pitkään, mutta on kieltämättä omituista, että hallitusvaltaa käyttävä henkilö näkee itsensä jonkin sortin uhrina. Samanaikaisesti Purra kuitenkin valtiovarainministerinä valmistelee sosiaaliturvaan rajuja leikkauksia, jotka pahimmassa tapauksessa syrjäyttävät ihmisiä yhteiskunnasta.
Toimittaja Maija Alander pani facebook-kirjoituksessaan merkille, kuinka lähes 18 minuuttia kestäneen esiintymisensä aikana Purra ei avannut kertaakaan puolueensa konkreettisia tavoitteita.
”Hän puhui vain puheesta. Siitä, miten perussuomalaiset puhuvat jatkossakin suoraan eivätkä vaikene. Siitä, miten puheita on siteerattu väärin ja puheisiin on takerruttu. Purra yhtä aikaa mitätöi puheen poliittista merkitystä ja korosti sitä – vain perussuomalaiset puhuvat asioista, joista käsketään vaikenemaan”, Alander kirjoitti.
Tähän havaintoon tiivistynee perussuomalaisten nykyinen linja: ei puhuta asioista, vaan toistetaan sitä, että niistä asioista pitää saada puhua.
2. Jussi Halla-aho on tähän mennessä presidenttikisan ainoa poliitikko
Puoluekokouksen viimeisenä päivänä eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho vahvistettiin lopullisesti perussuomalaisten ehdokkaaksi vuoden 2024 presidentinvaalissa.
Halla-ahon ehdokkuus on poikkeuksellisen mielenkiintoinen nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä, sillä hän on avoimesti puolueensa ehdokas. Presidentinvaalin kärkinimet eli vihreiden Pekka Haavisto ja keskustan Olli Rehn ovat pikemminkin pyrkineet eroon puoluetaustoistaan ja asettuneet ehdolle valitsijayhdistysten kautta. Näin ilmeisesti he pyrkivät esiintymään sitoutumattomina, päivänpolitiikan ulkopuolella olevina ehdokkaina. Ikään kuin tammikuussa oltaisiin valitsemassa vain ulkopolitiikan osaajaa, eikä suinkaan poliittista valtaa käyttävää henkilöä.
Rehnin kampanjan verkkosivuilta ei keskustapuolueesta löydy mitään mainintaa, ja Haavistonkin verkkosivuilla vihreiden logo on ikään kuin piilotettu oikeaan ylänurkkaan. Oma lukunsa on Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola, joka omassa sitoutumattomuudessaan meni niinkin pitkälle, että väitti ajavansa Suomen etua, toisin kuin kaikki muut ehdokkaat.
Jussi Halla-aho sen sijaan on näkyvästi ja avoimesti perussuomalainen, jonka arvomaailma ja tavoitteet ovat puolueensa mukaisia. Halla-aho ei pyri esiintymään hajuttomana ja mauttomana koko kansan ehdokkaana, vaan hänen perussuomalaisuutensa herättää tunteita hänen puolestaan – ja etenkin häntä vastaan.
Omassa puheessaan Halla-aho lainasi 500-luvulla eaa. elänyttä kiinalaista kenraali Sunzia: ”Tunne vihollisesi ja tunne itsesi, niin sinua ei voiteta sadassakaan taistelussa”.
Kun politiikassa puhutaan vihollisista, ei rakenneta kansaa kokoavaa kampanjaa, vaan vastakkainasettelun voi katsoa jo alkaneen.
3. Perussuomalaisten kannatus tuskin laskee hallituspolitiikan vuoksi
Eräs laajalti toisteltu käsitys on, että perussuomalaisten kannatus lähtee laskuun, kun hallituksen oikeistolainen politiikka osuu puolueen pienituloisiin ja vaikeassa elämäntilanteessa oleviin kannattajiin.
Tämä oli ehkä totta vielä kymmenen vuotta sitten, ja Juha Sipilän (kesk) porvarihallituksen leikkauspoltiiikka iski pahiten juuri perussuomalaisten kannatukseen. Vuosien 2015 ja 2016 välillä perussuomalaisten kannatuksesta suli puolet pois. Tuolloin perussuomalaiset oli kuitenkin eri puolue, jota johti Veikko Vennamon (smp) perilliseksi itsensä kokenut Timo Soini. Silloin perussuomalaisia kannattivat juuri pienituloiset ja haavoittuvassa asemassa oleva syrjäseutujen ”unohdettu kansa”.
Nykyiset perussuomalaiset ovat eri maata. Riikka Purran johtama puolue on hyvin toimeentulevien työntekijöiden ja yrittäjien suosiossa.
Iltalehden ja Taloustutkimuksen kyselyssä vuonna 2021 yli 5 800 euroa kuukaudessa ansaitsevista suomalaisista yli viidennes eli 21 prosenttia kertoi äänestävänsä perussuomalaisia. E2-tutkimuksen johtaja Juho Rahkonen taas sanoi tämän vuoden heinäkuussa Helsingin Sanomain haastattelussa, että puolueen äänestäjät ovat ”pääsääntöisesti hyvin toimeentulevia työntekijöitä”.
Tällaiset ihmiset tuskin kokevat, että asumistuen ja toimeentulotuen leikkaukset tai lakko-oikeuden rajoittamiset vaikuttavat heidän toimeentuloonsa tai asemaansa. Siksi he tuskin hylkäävät perussuomalaisia, vaikka hallitus pääsisikin toteuttamaan ohjelmaansa täydellä teholla.
Samansuuntaista viestiä välitti myös Riikka Purra linjapuheessaan, jossa hän vannoi fiskaalisen konservatismin nimiin. Angloamerikkalaisesta poliitisesta kulttuurista lainattu termi tarkoittaa käytännössä sitä, että valtion roolia yhteiskunnassa minimoidaan ja verotus pidetään niin alhaisena kuin mahdollista.
Valtiovarainministeri Purra toisti puheessaan yksilön vastuuta itsestään, puhui paisuneesta valtiosta ja julkisen sektorin liian laajalle levinneistä lonkeroista. Ja sai puolueväeltään raikuvat aplodit.
uutiskirje 
