San Salvadorissa, Bernal-kadun kulmassa sanomalehtiä myyvän 60-vuotiaan Juan Antonio Ramírezin toimeentulo on heikentynyt sitä mukaa, kun painettuja lehtiä on lakkautettu.
Myyntipöydällä on enää kolme lehteä: La Prensa Gráfica, Mi Chero ja hallituksen julkaisema Diario El Salvador.
– Aiemmin ansaitsin keskimäärin noin 7,90 euroa päivässä. Nyt tuloni ovat pudonneet noin 4,40 euroon, Ramírez kertoo.
Kauppiaan pienentynyt päiväansio tiivistää muutoksen, joka koskettaa koko Keski-Amerikan mediakenttää. Yhä useammat tiedotusvälineet vähentävät tai lopettavat kokonaan painettuja lehtiä ja keskittyvät digitaalisiin alustoihin.
Muutosta vauhdittavat samat tekijät kuin kaikkialla maailmassa; teknologinen kehitys, taloudelliset paineet ja lukijoiden muuttuneet mediankäyttötavat. Keski-Amerikassa printin kuolemaa ovat lisäksi kiihdyttäneet myös poliittiset paineet, kun vallanpitäjät ovat pyrkineet järjestelmällisesti heikentämään tai lakkauttamaan tiedotusvälineitä, joita ne pitävät poliittisina vastustajinaan.
Salvadorilaisen mediatutkijan Ivón Riveran mukaan ilmiö ei ole El Salvadorissa uusi, vaan se alkoi jo toistakymmentä vuotta sitten. Perinteiset tiedotusvälineet vahvistivat tuolloin läsnäoloaan verkossa ja sosiaalisessa mediassa, samalla kun uusia digitaalisia tiedotusvälineitä syntyi ja yleisön tavat seurata uutisia alkoivat muuttua.
Kolme valtakunnallista sanomalehteä lopetti painetun lehtensä
Painettu ja digitaalinen julkaiseminen kulkivat El Salvadorissa jonkin aikaa rinnakkain. Vähitellen kolme valtakunnallista sanomalehteä kuitenkin pysäyttivät painokoneensa kokonaan ja siirtyivät julkaisemaan vain verkossa.
CoLatino luopui painetusta lehdestään toukokuussa 2020, El Mundo maaliskuussa 2024 ja El Diario de Hoy maaliskuussa 2026.
Kehitystä ovat vauhdittaneet myös taloudelliset syyt. Aiemmin salvadorilaiset tiedotusvälineet saivat yksityisten mainostulojen lisäksi merkittävästi valtion mainosrahaa. Riveran mukaan presidentti Nayib Bukelen hallitus on lopettanut mainonnan niissä tiedotusvälineissä, joita se pitää poliittisina vastustajinaan.
– Tuo tulovirta katkesi kokonaan, ja kaikki valtion mainonta keskitettiin presidentin kansliaan, Rivera sanoo.
Useimmissa Keski-Amerikan maissa valtakunnallisia printtilehtiä on ollut vain kolmesta kuuteen. Siksi yhdenkin lehden lakkauttaminen vaikuttaa enemmän kuin muissa Latinalaisen Amerikan maissa, joissa lehtiä on enemmän.
Riveran mukaan myös yleisön mediatottumukset ovat muuttuneet nopeasti.
Nuoret seuraavat uutisia yhä useammin matkapuhelimilla ja digitaalisilla alustoilla, samalla kun painettujen sanomalehtien levikki pienenee.
Paperilehden tuottaminen on jatkuvasti kalliimpaa. Samaan aikaan tiedotusvälineiden on investoitava uusiin verkkojulkaisuihin, monimediaiseen sisältöön ja sosiaaliseen mediaan pysyäkseen kilpailussa mukana.
Digitalisaatio muuttaa myös toimittajien työtä
Painetun lehdistön hiipuminen näkyy myös toimitusten arjessa. Taloudelliset vaikeudet ovat pakottaneet monet tiedotusvälineet vähentämään henkilöstöään ja keskittämään yhä useampia työtehtäviä samoille toimittajille.
Costa Ricassa, El Salvadorissa, Guatemalassa ja Hondurasissa tehdyn tutkimuksen mukaan digitalisaatio on lisännyt toimittajien työmäärää, heikentänyt työn vakautta ja muuttanut uutistyön käytäntöjä perusteellisesti.
Toimitusten digitalisoituminen on Keski-Amerikassa jo vakiintunut kehityssuunta. 76–80 prosenttia toimittajista kertoo työskennelleensä digitaalisissa tiedotusvälineissä vähintään kymmenen vuoden ajan. Muutos alkoi siis jo kauan ennen kuin monet alueen sanomalehdet luopuivat painetuista versioistaan.
Vaikka digitalisaatio on lisännyt työkuormaa, suurin osa toimittajista suhtautuu siihen myönteisesti. Sen katsotaan lisänneen mahdollisuuksia uudistaa journalistista työskentelyä, kehittää uusia kerrontatapoja ja uudistaa toimitusten toimintaa.
Honduras uskoo yhä paperilehteen
Kaikkialla Keski-Amerikassa painetusta sanomalehdestä ei kuitenkaan olla valmiita luopumaan.
Hondurasilainen El Heraldo on vauhdittanut digitaalista muutostaan erityisesti koronapandemian jälkeen, mutta aikoo edelleen jatkaa myös painetun lehden julkaisemista.
Lehden toimituspäällikkö María Antonia Ortiz kertoo, että kustannuksia on kuristettu tehostamalla tuotantoa ja jakelua, keskittymällä kannattavimpiin markkina-alueisiin sekä kehittämällä työprosesseja ja materiaalien käyttöä.
– Mikä on avain? Täydellinen kolminaisuus, jonka muodostavat tehokas teknologia, sujuvat työprosessit ja osaava henkilöstö, Ortiz kertoo.
Vaikka valtaosa El Heradon uutisista julkaistaan ensin digitaalisilla alustoilla, on painetulla sanomalehdellä edelleen uskollinen lukijakuntansa.
Ortizin mukaan paperilehti tarjoaa mahdollisuuden syventyä uutisiin tavalla, johon algoritmien ohjaamat digitaaliset alustat eivät aina pysty.
– Painetusta versiosta luopuminen ei kuulu suunnitelmiimme, hän sanoo.
Nicaraguassa hallitus hiljensi riippumattoman lehdistön
Nicaraguassa siirtyminen digitaalisiin julkaisuihin oli jo käynnissä, mutta presidentti Daniel Ortegan hallinnon kiristynyt painostus vauhditti kehitystä merkittävästi. Painettuja sanomalehtiä lakkautettiin, ja useat riippumattomat tiedotusvälineet joutuivat jatkamaan toimintaansa maanpaosta.
Tunnetuin esimerkki on vuonna 1926 perustettu La Prensa, jonka omistaa Chamorron suku. Suvun tunnetuin jäsen oli maan entinen presidentti Violeta Barrios de Chamorro, joka johti Nicaraguaa vuosina 1990–1997.
La Prensa lopetti painetun lehtensä elokuussa 2021, kun viranomaiset estivät lehden tarvitseman painopaperin maahantuonnin. Pian tämän jälkeen poliisi teki ratsian lehden tiloihin, jotka valtio otti haltuunsa. Siitä lähtien lehti on ilmestynyt ainoastaan digitaalisena maanpaosta käsin.
Jo kaksi vuotta aiemmin maan toiseksi suurin sanomalehti El Nuevo Diario oli lopettanut sekä painetun että digitaalisen toimintansa. Lehdistönvapautta puolustavien järjestöjen mukaan taustalla olivat hallituksen toimet, joilla estettiin painopaperin ja muiden painotarvikkeiden tuonti maahan.
Eräs nicaragualainen toimittaja, joka esiintyy nimettömänä turvallisuussyistä, kertoo hallituksen ottaneen käytännössä määräysvallan maan perinteisessä mediassa.
– La Prensa ilmestyy enää digitaalisena, eikä Nicaraguassa ole enää yhtään painettua riippumatonta tiedotusvälinettä, hän sanoo.
Hänen mukaansa hallitus on hankkinut omistukseensa televisiokanavia, radioasemia ja muita tiedotusvälineitä samalla, kun riippumattomia journalisteja on vainottu ja pakotettu maanpakoon.
– Suuri osa riippumattomasta mediasta toimii nykyisin ulkomailta käsin ja julkaisee verkossa.
Guatemalassa oikeusprosessi kaatoi sanomalehden
Myös Guatemalassa poliittinen paine on vaikuttanut painetun lehdistön kohtaloon, vaikka digitaalinen murros oli alkanut jo aikaisemmin.
Tunnetuin tapaus on elPeriódico, jonka perustajaa José Rubén Zamoraa vastaan käynnistetyt oikeustoimet johtivat pankkitilien jäädyttämiseen, ratsioihin ja vakaviin talousvaikeuksiin.
Painettu lehti lakkautettiin marraskuussa 2022, ja digitaalinen julkaisu päättyi puoli vuotta myöhemmin.
Lehden entinen toimittaja, nykyisin ePInvestigan palveluksessa työskentelevä Gerson Ortiz korostaa, ettei lehden sulkeminen johtunut epäonnistuneesta digitaalisesta muutoksesta.
– Olimme aloittaneet siirtymisen digitaaliseen julkaisemiseen jo vuosia aiemmin. Lehden kohtaloksi koituivat oikeusprosessi ja siitä seuranneet talousvaikeudet.
Ortiz muistaa edelleen päivän, jolloin toimitus teki lehden viimeistä painettua numeroa.
– Menimme toimitukseen tekemään viimeisen lehden. José Rubén oli jo pidätetty, ja kokoonnuimme toimituspöydän ympärille päättämään seuraavan päivän etusivusta. Se oli valtavan surullinen hetki.
Lehden sulkemisen jälkeen joukko entisiä toimittajia perusti ePInvestigan, joka jatkaa tutkivaa journalismia verkossa.
Ortizin mukaan digitaalinen murros olisi tullut joka tapauksessa myös Guatemalaan. Hän kuitenkin muistuttaa, että uusilla verkkomedioilla on edelleen vaikeuksia löytää kestävä rahoitus, huolehtia tietoturvasta ja ylläpitää perusteellista journalismia.
uutiskirje 
