Heillä voi olla hyväpalkkaisia töitä ja korkea elintaso ja melkein kaikki mitä tarvitsevat, mutta ulkomaille muuttaneet zimbabwelaiset tietävät, ettei kaikki kiiltävä ole kultaa.
– Elämämme täällä on kallista ja me maksamme korkeita veroja. Se, että elämä on kovaa Zimbabwessa, hankaloittaa elämäämme täällä. Ihmiset kotimaassa odottavat, että me autamme heitä, mutta siitä seuraa, ettemme itse investoi omaan tulevaisuuteemme, Saksaan muuttanut Gift Gonye, 28, sanoo.
Siirtolaisten odotetaan maksavan niin sanottua ”mustaa veroa”, jolla menestyneemmät ja varakkaammat tukevat huonompionnisia sukulaisiaan kotimaassa.
– Omasta ja muiden diasporan zimbabwelaisten puolesta voin sanoa, että kyllä me kaipaamme kotia, mutta emme voi tehdä asialle mitään. Emme voi palata takaisin köyhyyteen. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kestää siirtolaisuuden vaikeudet, Gonye selittää.
– Haluaisin kotimaahan jääneiden tietävän, ettei meillä ole minkäänlaista sosiaalista elämää. Ansaitsemamme raha riittää vuokraan, ruokaan ja muihin välttämättömyyksiin, ei muuhun. Kun ihminen lähettää Zimbabween muutaman kymmenen dollaria, hän on joutunut kärsimään sen säästääkseen.
Virallisten tilastojen mukaan Zimbabwesta on lähtenyt vuoden 2012 jälkeen vajaa miljoona kansalaista, suurin osa Etelä-Afrikkaan. Epävirallisesti lähtijöitä arvioidaan olleen neljästä viiteen miljoonaan.
Eniten muualle asettuneet zimbabwelaiset kaipaavat vanhan kotimaan sosiaalisuutta.
– Kotimaassa meillä oli yhteisyyden tunne, hyvän naapuruuden henki, jota täällä ei ole. Täällä kukaan ei todella välitä lähimmäisistään. Lapset elävät miten lystäävät eivätkä vieraat ihmiset vaivaudu ojentamaan heitä, toisin kuin Zimbabwessa, Ruotsiin asettunut Sophia Tekwane huomauttaa.
uutiskirje 
