Veropoliittisen väittelyn Sokrateelle hävinnyt Sofisti on palannut opintojen pariin. Työmarkkinakysymykset Sofisti kokee omaksi alueekseen. Työtä tekevän vapaan kansalaisen täytyy saada riittävä korvaus työstään ja myös kunnon vakuutus työttömyyden varalle, pohtii Sofisti. Ei kai Sokrates sentään tätä voi kiistää?
Eräänä päivänä Sofisti kohtaa Sokrateen agoralla ja rohkaistuu haastamaan tämän keskusteluun.
Sofisti: Oletetaan että työntekijällä on oikeus vakuuttaa ansionsa työttömyyden varalle.
Sokrates: Oletetaan näin.
Sofisti: Eikö tästä seuraa, että vakuutuksen tuotto kuuluu työntekijälle itselleen?
Sokrates: Kyllä. Kuuluuko työntekijälle itselleen vain sellainen vakuutus, jonka vakuutusmaksut hän on itse maksanut?
Sofisti: Jonkun muun tahon työntekijälle maksama kuuluu hänelle myös.
Sokrates: Oletetaan että työntekijät voivat yhdessä painostaa työnantajia ja valtiota maksamaan parempia työsuhde-etuja, kuten palkkaa tai vakuutuksia.
Sofisti: Oletetaan näin.
Sokrates: Kuuluvatko työntekijöille kaikki ne edut, jotka he ovat painostamalla saaneet itselleen?
Sofisti: Lakien ja hyvien tapojen puitteissa kyllä.
Sokrates: Onko oikein, että ne joilla on painostusvoimaa, käyttävät sitä vain omaksi edukseen?
Sofisti: Ei se ole oikein. Vahvassa asemassa olevan tulisi auttaa heikommassa asemassa olevaa, mikäli mahdollista.
Sokrates: Eivätkö työssä olevat järjestäytyneet työntekijät ole vahvemmassa asemassa kuin sellaiset, joiden työhistoria on lyhyt tai pätkittäinen tai jotka ovat olleet pitkään työttömänä?
Sofisti: Kyllä näin on.
Sokrates: Ovatko heikommassa valta-asemassa olevat työntekijät ja työttömät myös taloudellisesti kohtuuttoman heikossa asemassa?
Sofisti: Näin ikävä kyllä on.
Sokrates: Olisi siis oikein pyrkiä auttamaan ensisijaisesti näitä ihmisiä?
Sofisti: Tämä on itsestään selvää.
Sokrates: Työntekijöillä siis on painostusvoimaa ja sitä pitäisi käyttää heikommassa valta-asemassa olevien hyväksi, mikäli mahdollista. Lisäksi on olemassa joukko heikommassa valta-asemassa olevia, joiden tilannetta työntekijät voisivat painostusvoimallaan helpottaa. Eikö siis ole oikein että näin menetellään?
Sofisti: Ei, koska työnantajien ja valtion tulisi parantaa kaikkien työntekijöiden tilannetta. Työntekijäryhmiä ei saa asettaa vastakkain.
Sokrates: Aivan oikein, mutta oletetaan että työntekijät eivät voi painostaa helpotuksia samaan aikaan sekä paremmassa että heikommassa taloudellisessa asemassa oleville työntekijöille.
Sofisti: Selvä, oletetaan näin.
Sokrates: Eikö tällöin siitä, että on oikein ensisijaisesti auttaa heikommassa taloudellisessa asemassa olevia ihmisiä, seuraa että työntekijöiden tulisi kohdistaa painostusvoimansa juuri tähän?
Sofisti: Kyllä se seuraa loogisesti yllä olevasta.
Sokrates: Kaikki työntekijöiden painostuksellaan saavuttamat edut eivät siis kuulu näille työntekijöille itselleen vaan laajemmalle ryhmälle, kuten pitkäaikaistyöttömille ja pätkätyöläisille.
Sofisti: Kyllä. Olet sittenkin oikeassa.
lehti 