Helsinkiläistä opiskelijaa Jenny Kasongoa harmittaa keskustelu, jota tänä syksynä on käyty nuorisorikollisuudesta ja jengeistä. Se on hänen mielestään rasistista.
– Keskustelussa halutaan korostaa rikollisten etnistä taustaa ja kansalaisuutta. Vastaavaa rasistista kieltä ei tulisi vastaan, jos kyseessä olisi kantasuomalaisten rikollisten ryhmä, hän sanoo.
Kasongo arvioi, että maahanmuuttajia kauhistelevan keskustelun taustalla on paljolti erilainen kokemus elämästä.
– On vaikea selittää tilannetta auki henkilölle, joka on elänyt turvallista elämää, ei ole nähnyt rikoksia ja jolla on vahva käsitys siitä, että kaikki ihmiset pyrkivät rakentamaan tulevaisuuttaan laillisin keinoin, hän sanoo.
Asuinalueet eriytyivät Ruotsissa
Ruotsi on ollut esillä kuvana siitä, mitä Suomessa tulee tapahtumaan. Syksyn mittaan on uutisoitu, että Ruotsi on sodassa ja maahanmuuttajajengit tappavat. Etnisten suhteiden tutkimuksen professori Suvi Keskinen Helsingin yliopistosta varoittaa vetämästä yhtäläisyysmerkkiä Suomen tilanteesta Ruotsin tilanteeseen.
– Vahvasti keskustelussa kuuluu sellainen asenne, että katsotaan, mitä Ruotsissa on tapahtunut ja oletetaan saman tapahtuvan suoraan täälläkin, hän sanoo.
Hän tähdentää sitä, että vaikka kyseessä on kaksi Pohjoismaata, Suomen ja Ruotsin yhteiskunnat ovat erilaisia. Keskisen mukaan monet sosiaaliset ongelmat ovat Ruotsissa keskittyneet lähiöihin, joilla myös jengirikollisuus on noussut. Suomessa kaupunkirakenne ei ole yhtä eriytynyt.
– Asuinalueiden eriytyminen on Ruotsissa paljon pidemmällä kuin Suomessa. Ruotsissa on selkeästi valtaväestön alueet, joilla on paremmin toimeen tulevia ihmisiä. Sitten on lähiöt, joissa suurimmalla osalla on pienet tulot ja monet ovat ulkomaalaistaustaisia. Näin ollen myös ongelmat keskittyvät alueellisesti.
Sen näkyy esimerkiksi kouluissa.
– Koulut ovat isoissa vaikeuksissa monien paikkakuntien lähiöissä. Ei ole riittävästi päteviä opettajia eivätkä oppilaat ehkä saa esimerkiksi jatkokelpoisuutta toisen asteen opetukseen.
Vaikea rakentaa elämää
Jenny Kasongoa ei sinänsä yllätä se, että maahanmuuttajataustaisia poikia on mukana rikollisuudessa. Hän on lapsesta asti nähnyt lasten ja nuorten rikollisuutta Itä-Helsingissä. Keskustelusta on kuitenkin unohtunut se, mistä ilmiö johtuu.
– Olen nähnyt, että monet nuoret lähtevät mukaan rikollisuuteen ja tykästyvät nopeaan elämään, koska heillä on käsitys, että heidän on vaikea rakentaa elämää laillisin keinoin. He eivät usko, että olisi mahdollisuus kouluttautua tai päästä mukaan työelämään, hän sanoo.
– Nuoruuden kavereissani ja tuttavissani oli paljon niitä, jotka ensin varastelivat pienessä poikaporukassa vähän karkkia. Vähitellen he siirtyivät vaatteisiin ja kännyköihin ja sen sellaiseen. Siinä saa nopeaa rahaa, joten se nähdään hyvänä tapana tienata ja vähän rikastua.
Kasongo muistuttaa, että useimmilla homma tyrehtyy, kun ikää tulee.
– Tutkimusten mukaanhan enimmät rikoksia tekevät nuoret kasvavat pois siitä maailmasta. Mutta on pieni joukko, joka jää sille tielle.
Kasongo puhuu oppimisvaikeuksista ja ylipäätään vaikeuksista koulussa.
– Taustalla ovat jatkuvat epäonnistumisen kokemukset.
Hän korostaa sitä, että vuosi vuodelta monien nuorten epätoivoisuus kasvaa entisestään oman tulevaisuuden ja pystyvyyden tunteen osalta.
– Luulen, että tilanne johtuu osin peruskoulun epäonnistumisesta, mutta myös siitä, että perheissä on saattanut olla monentasoista pahoinvointia. Nuori ei ole ehkä löytänyt turvallista aikuista tai esikuvaa, joka olisi motivoinut esimerkiksi käymään koulussa, hän toteaa.
Kasongon oman kokemuksen mukaan suomalaisessa peruskoulussa oppilaan pitää hyvin nuorena – ala-asteella – osata itse huolehtia omista asioistaan.
– Niiden nuorten, jotka tarvitsisivat apua vaikkapa oppimisvaikeuksiin, oli tosi vaikea saada apua. Osasta myöhemmin rikoksiin sotkeutuneista maahanmuuttajataustaisista pojista huomasi selkeästi, että heillä oli oppimisvaikeuksia jo ala-asteella.
– Heihin suhtauduttiin eri lailla kuin muihin. Syytettiin väärin tekemisestä, muttei selvitetty, mitä haasteita heillä oli.
Juurisyinä ulkopuolisuus ja rasismi
Vaikka varoittaakin vertaamasta liikaa Ruotsiin, Keskinen toteaa kuitenkin, että rikollisuuteen liittyvät juurisyyt ovat samoja Ruotsissa ja Suomessa.
– Sosiaalinen eriarvoisuus, pienituloisuus ja työttömyys on yleisempää ulkomaalaistaustaisilla ihmisillä, hän sanoo.
Toinen keskeinen ongelma on rasismi.
– Se näkyy monella tasolla yhteiskunnassa niin Suomessa kuin Ruotsissa. Se on ulossulkemista. Ihmisille osoitetaan monella tavalla, että nämä ihmiset eivät kuulu tähän maahan. On arkipäivän rasismia, jota nuoret kohtaavat sekä kouluissa että muissa ympäristöissä.
– On myös sellaista rakenteellista rasismia, jolla osoitetaan, että teillä ei ole samanlaista asemaa kuin valtaväestöllä. Se näkyy työmarkkinoilla ja asuntomarkkinoilla. Ulossulkeminen johtaa pienituloisuuden ja työttömyyden määrän kasvuun.
Ja kun ei tunne kuuluvansa yhteiskuntaan samanveroisena jäsenenä kuin valtaväestöön kuuluvat, voi hakeutua jengeihin, kokea yhteenkuuluvuutta ja saada arvostusta.
– Niissä voi kokea olevansa joku, Keskinen arvelee.
Hän panostaisi kaikkien nuorten, mutta erityisesti maahanmuuttajanuorten, koulutukseen.
– Lisäksi satsaisin siihen työhön, jota tehdään sosiaalisen eriarvoisuuden ja rasismin vähentämiseksi. Näillä toimilla on vaikutusta myös siihen, mihin suuntaan nuorisorikollisuus kehittyy, hän sanoo.
– Ruotsissa on todettu, että pitkällä tähtäimellä kaikkein hyödyllisintä olisi satsata siihen, että kaikilla nuorilla olisi mahdollisuus pärjätä koulussa ja luoda näkymä tulevaisuudesta. Satsaaminen nyt olisi kaikkein hyödyllisintä sen sijaan, että havahdutaan vasta, kun rikollisuutta ja muita ongelmia.
Tätä viestiä on vaikea viedä eteenpäin nykypäivän kovassa ilmapiirissä, jossa korostetaan kuria ja kontrollia.
– Siksi tutkijana täytyy tuoda esiin ennaltaehkäisevän työn merkitystä. Se kuitenkin pitkäaikainen ratkaisu. Kontrollikeinojen lisääminen tuottaa vain uusia ongelmia ja voi lisätä maahanmuuttajataustaisten nuorten kokemusta siitä, että heitä ei oteta yhteiskunnan osaksi. Sen sijaan he saavat negatiivista huomiota ja kontrollia.Se vahvistaa huonoa kierrettä.
Paljon rasismia
Toinen epäkohta on yleinen ilmapiiri.
– Rasismi vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmisten mielikuviin siitä, millaisia tietyt ihmisryhmät ovat. Se vaikuttaa myös yksilöihin siten, ettei oleta olevansa tasavertainen henkilö suomalaisessa yhteiskunnassa, Kasongo sanoo.
Hänen mukaansa rasismi on paljolti piilevää, vaikka sosiaalisesta mediasta voi saada toisenlaisen kuvan.
– Minäkin saan sähköpostiviestejä, joissa ihmiset uhkailevat. En päivittäin mutta kuukausittain.
Hänestä se ei tunnu miltään.
– Ne ovat vain puheita. Toki seuraan, onko niistä syytä tehdä rikosilmoituksia.
– Rasismi on enemmänkin piilevää ja rakenteellista. Se tuntuu esimerkiksi koulutuksen nivelvaiheissa, jossa usein ohjataan etniseen vähemmistöön kuuluvia tiettyjen koulutusten piiriin, esimerkiksi somaleita lähihoitajiksi.
Tutkimustenkin mukaan maahanmuuttajataustaisia nuoria saatetaan ohjata opiskelijapoluille– juuri vaikkapa hoitoalalle – riippumatta siitä, mistä nuori on kiinnostunut.
– Muutenkin voi olla niin, että opetussisällöt eivät vastaa nuoren kokemusta, kun ne on tehty valtaväestöä ajatellen. Se ehkä luo kuvaa, että yhteiskunnassa ei ole tarjolla mahdollisuuksia. On vaikea luoda positiivista kuvaa omasta tulevaisuudesta, Suvi Keskinen sanoo.
Leima otsassa
Jenny Kasongo arvioi, että maahanmuuttajanuoret kantavat leimaa otsassaan.
– Nuorempana itsekin huomasin, että aikuiset suhtautuivat eri lailla ja olettivat asioita. Pahimmat oletukset kohdistuivat poikiin. Minua ei välttämättä leimattu rikolliseksi tai jengiläiseksi, mutta suhtauduttiin niin, että tulevaisuuteni ei ole kirkkain mahdollinen, hän sanoo.
– Jotkut opettajat suhtautuivat minuunkin paheksuen ilman mitään syytä. Jo alaluokilla tiesi, että osa opettajista oli selkeästi hyvin rasistisia.
”Pelasin pitkään koripalloa. Ei ollut aikaa notkua ostarilla.”
Kasongosta tuli yliopisto-opiskelija ja opiskelijapoliitikko. Hän edustaa Sitvasia eli Sitoutumatonta vasemmistoa Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa ja SYL:ssä Suomen ylioppilaskuntien liitossa.
– Silti pitkään tuntui, että tulevaisuudesta ei tule mitään, hän sanoo.
Kaksi asiaa kuitenkin pelasti Kasongon: Hän meni joka koulupäivä Roihuvuoren kirjastoon lukemaan ja tekemään läksyt. Lisäksi hänellä oli harrastus.
– Pelasin pitkään koripalloa. Ei ollut aikaa notkua ostarilla.
Turha kiristää rangaistuksia
Jenny Kasongo suhtautuu skeptisesti kovempiin rangaistuksiin, joita muun muassa perussuomalaiset ovat tarjonneet lääkkeeksi tilanteeseen.
– Kuulostaa omituiselta, että halutaan kovia rangaistuksia, mutta samalla vähennetään ihmisten perusturvaa ja luottamusta yhteiskuntaan. Jo sosiaaliturvaleikkaukset varmasti lisäävät nuorten pahoinvointia. Kovien rangaistusten sijaan nuorten uskoa tulevaisuuteen täytyy edistää pehmeillä keinoilla. Pitäisi tasapainoisesti huomioida lastensuojelun ja jälkihuollon palvelut sekä nuorisotyö, erityisesti etsivä nuorisotyö. Näiden pitäisi olla tasapainossa.
Kasongolla ei kuitenkaan ole mitään sitä vastaan, että esimerkiksi rangaistusta laittoman ampuma-aseen kannosta kiristettäisiin.
– On ihan hyvä, että käytetään koviakin keinoja, mutta ne eivät yksin toimi.
Suvi Keskinenkin on perehtynyt sen verran kriminologiaan, että sanoo, etteivät kovat rangaistukset ehkäise rikollisuutta.
– Kriminologisessa tutkimuksessa on aika kiistattomasti esitetty, että kovemmilla rangaistuksilla ei voida olennaisesti puuttua rikosten määrään. Rikoksiin syyllistyvät eivät juuri ajattele, tuleeko tuomiota kaksi vuotta vai neljä vuotta.
Merkittävämpänä Keskinen pitää sitä, että poliisi onnistuu selvittämään rikoksia.
– Se ehkä kasvattaa luottamusta. Ruotsissa yksi ongelma on se, että poliisin selvittämisprosentti on alhainen erityisesti jengiympäristössä tapahtuneiden kuolemien kohdalla. Se luo tunnetta siitä, että asiat eivät ole kenenkään hallussa.
Keskinen toteaakin, että Ruotsissa on rangaistusten koventamisen lisäksi puhuttu myös ennaltaehkäisystä.
– Se ei auta mitään, vaikka jengiläisiä laitettaisiin kuinka paljon vankiloihin. Koko ajan on uusia nuoria vedettävissä mukaan jengitoimintaan.
”Ruotsissa lastensuojelulaitoksista on rekrytoitu nuoria tekemään jengien ampumisia.”
Myös tarkastusvyöhykkeet, joilla poliisi voisi pysäyttää ja tutkia kenet tahansa ilman perusteltua epäilyä, on ongelmallinen keino. Useat tutkimukset osoittavat, että tällaisiin toimenpiteisiin liittyy etnisen profiloinnin riski ja ne heikentävät rodullistettujen vähemmistöjen luottamusta poliisiin.
Pitäisikin keskittyä taloudelliseen eriarvoisuuden ja ja työttömyyden torjuntaan. Pitää parantaa kouluja ja tukea kohdennettua sosiaalityötä.
– Koska kaikki vaikeassa taloudellisessa asemassa elävät ja rasismia kokevat eivät päädy tekemään rikoksia, onkin tärkeää havaita riskiryhmät. Ruotsissa esimerkiksi lastensuojelulaitoksista on rekrytoitu nuoria tekemään jengien ampumisia. He voivat olla jopa vain 14 – 15-vuotiaita.
– Kun selvitetty, millaisia he ovat, korostuvat lastensuojelutausta ja se, että koulussa on mennyt huonosti. On ehtinyt kertyä monenlaisia ongelmia. Niinpä heitä on ollut helppo saada mukaan tekemään rikoksia.
uutiskirje 
