Kesäkuussa Tunisian toiseksi suurimmassa kaupungissa kuohui. Jännitteet tunisialaisten ja afrikkalaisten siirtolaisten välillä olivat kiristyneet. Eräänä iltana poliisit pidättivät kolmesataa siirtolaista tai siirtolaisilta näyttävää henkilöä.
Pidätystä seurasi uutisklippien mukaan tunisialaismiesten joukko, joka hurrasi poliisille, solvasi siirtolaisia ja heitti roinaa heitä kohti. Osa poliisien kiinniottamista siirtolaisista vietiin keskellä yötä Tunisian aavikoille lähelle Libyan rajaa ilman vettä, ruokaa tai kattoa pään päällä.
Hallituksen toimia vastustavien järjestöjen ja ammattiliittojen mukaan tapaus ei ole ainutkertainen vaan osa trendiä, jossa viranomaiset käyttävät alati kovempia otteita afrikkalaisia siirtolaisia kohtaan.
”Tuntuu siltä, että vapautemme on väliaikaista.”
Arvostelijoiden mukaan viranomaiset ovat muun muassa käyttäneet kyynelkaasua siirtolaisten kiinniottotilanteissa, varastaneet siirtolaisten käyttämien veneiden moottoreita ja pidättäneet kadulla kulkijoita sattumanvaraisesti.
Kahdentoista miljoonan asukkaan Tunisiassa on noin 21 000 siirtolaista Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Heistä noin 7 000 opiskelee paikallisissa yliopistoissa. Lisäksi maassa on afro-tunisialainen vähemmistö.
Tunisialainen Saadia Mosbah on lentoemäntä sekä yhdenvertaisuutta edistävän Mnemty-järjestön perustaja ja puheenjohtaja. Hänen mukaansa elämä afro-tunisialaisena ei ole helppoa. Mutta vielä vaikeampaa se on, jos on Saharan eteläpuolisesta Afrikasta tullut siirtolainen ja nainen. Tosin nykyään Mosbah kokee, että kaikki mustat nähdään Tunisiassa samanlaisina.
– Tuntuu siltä, että vapautemme on väliaikaista. Odotamme ja pelkäämme, että tilanne kääntyy päälaelleen, Mosbah kertoo KU:lle puhelimitse pääkaupunki Tunisista.
Mnemty on tilanteen kärjistymisen jälkeen järjestänyt kaksi mielenosoitusta ja auttanut siirtolaisia jalkautumalla heidän pariinsa.
– Jotkut tarvitsevat vaippoja, toiset katon päänsä päälle. Teemme, minkä pystymme, ja ohjaamme siirtolaisia eteenpäin järjestöjen tarjoamien palvelujen pariin, Mosbah sanoo.
Teoria väestönvaihdosta
Afro-tunisialaisten ja afrikkalaisten siirtolaisten toiseuttaminen ei ole Tunisiassa uusi ilmiö. Tosin kulunut vuosi on ollut heille poikkeuksellisen raskas.
Helmikuussa maan itsevaltainen presidentti Kais Saied syytti siirtolaisia väkivallasta, rikollisuudesta ja ei-hyväksyttävistä teoista. Lisäksi Saied on vihjaillut siirtolaisuuden takana olevan suunniteltu väestönvaihto, jossa maan kantaväestö vaihdettaisiin Saharan eteläpuolisiin afrikkalaisiin.
– Presidentin puheiden jälkeen tietyt poliittiset ryhmät ja heidän kannattajansa kiersivät ovelta ovelle varoittaakseen ihmisiä siitä, kuinka vaarallisia Saharan eteläpuoliset afrikkalaiset ovat. Meitä mustia ei ole paljon, mutta meitä syytetään talouskriisistä ja milloin mistäkin. Tunisiassa on myös huono medialukutaito, joten jotkut uskovat ihan mitä tahansa he lukevat Facebookista, Mosbah sanoo.
Maahanmuutto Eurooppaan lisääntynyt
Maahanmuuton suhteen Tunisialla on erityinen asema. Se on siirtolaisille sekä määränpää että välietappi matkalla kohti Eurooppaa. Esimerkiksi vuoden alusta alkaen Välimeren yli Italiaan on saapunut eri arvioiden mukaan noin 43 000 siirtolaista Tunisiasta. Valtaosa heistä on Norsunluurannikon, Guinean tai Tunisian kansalaisia.
YK:n pakolaisjärjestön mukaan vuoden ensimmäisellä puoliskolla Välimeren ylitti Pohjois-
Afrikasta 89 100 siirtolaista. Näistä hieman yli kahden tuhannen arvioidaan kuolleen tai kadonneen. Kesäkuussa Italiaan tulijoiden määrä kasvoi 86 prosenttia toukokuuhun verrattuna, minkä lisäksi tulijoita oli yli 80 prosenttia enemmän kuin edellisen vuoden kesäkuussa. Italiaan kesäkuussa saapuneista 15 200 pakolaisesta ja siirtolaisesta 56 prosenttia lähti Tunisiasta.
Tunisian sisäisen siirtolaistilanteen helpottamiseksi siirtolaisille tarvitaan Saadiah Mosbahin mukaan väylä laillisen statuksen saamiseen. Lisäksi tulisi tehdä kokonaisvaltainen analyysi siirtolaisten tilanteesta maassa.
– Meillä ei ole, eikä ole ollut mitään tietoon pohjautuvaa ja harkittua siirtolaispolitiikkaa. Tarvitsemme selkeän lainsäädännön, jota tulee noudattaa, ja lopun kaikelle etnisyyteen perustuvalle syrjinnälle, Mosbah sanoo.
EU ulkoistaa maahanmuuttopolitiikkansa
Tunisiasta Eurooppaan tuleviin siirtolaisiin on reagoitu myös Brysselissä. Heinäkuussa Euroopan unioni allekirjoitti Tunisian kanssa sopimuksen, jossa EU sitoutuu tekemään yhteistyötä Tunisian kanssa rajaturvallisuuden vahvistamiseksi, ihmissalakuljetuksen kitkemiseksi sekä meripelastuksen tehostamiseksi. Näiden toteuttamiseksi Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen lupasi Tunisialle 100 miljoonaa euroa.
Sopimuksen toinen osapuoli on kansainvälinen valuuttarahasto IMF, ja kaiken kaikkiaan sopimuksen on arvioitu tuovan Tunisialle noin 900 miljoonaa euroa, josta merkittävä osa menee maan talouden tukemiseen. Von der Leyenin mukaan Tunisian kanssa solmitusta sopimuksesta voisi tulla malli sille, millaisia sopimuksia EU pyrkii solmimaan myös muiden alueen maiden kanssa.
Kenties Tunisian sopimuksen innoittamana EU ja Egypti ovat käyneet alustavia neuvotteluja samanlaisesta sopimuksesta. Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Josep Borrell on alustavien tietojen mukaan luvannut Egyptille 20 miljoonaa euroa tukeakseen maata sudanilaisten pakolaisten vastaanottamisessa.
Sopimus on saanut risuja ja ruusuja. Esimerkiksi Italian kansalliskonservatiivinen pääministeri Giorgia Meloni luonnehti sopimusta uudeksi ja tärkeäksi askeleeksi siirtolaiskriisin ratkaisemiseksi. Sen sijaan ihmisoikeusjärjestö Amnesty International on arvostellut sopimusta ja painotti, että EU ulkoistaa sopimuksen myötä rajavalvontansa ja siirtolaisten säilöönoton sen sijaan, että se varmistaisi siirtolaisilla olevan turvallisia ja laillisia reittejä päästä Eurooppaan.
Tunisialaisten ihmisoikeusjärjestöjen ja ammattiliittojen mukaan EU:n kanssa solmittu sopimus on viesti Tunisian johdolle ja kansalle siitä, että unioni hyväksyy maan johdon rasistisen retoriikan ja viranomaisten kovat otteet siirtolaisia kohtaan.
EU:n ulkopolitiikkaa seuraavan Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Katariina Mustasilta näkee unionin toiminnassa ristiriitoja.
– EU haluaa toimia demokratian puolustajana sekä kansainvälisten sääntöjen ja normien määrittäjänä. Mutta toisaalta unioni on valmis tekemään sopimuksia epädemokraattisten hallitusten kanssa huolimatta näiden kovakouraisista ja ihmisoikeuksien näkökulmasta kyseenalaisista tavoista kohdella siirtolaisia. Siirtolaisten hallintaan kiinnitetään edelleen enemmän huomiota kuin juurisyihin, Mustasilta sanoo.
Mustasillan mukaan EU saattaa pyrkiä painottamaan sitä, että sopimus pitää sisällään paljon muutakin kuin yhteistyötä siirtolaiskysymysten parissa. Kuten vaikkapa taloudellista tukea ja vihreän siirtymän edistämistä.
– On kuitenkin mahdollista, että EU:n taloudellinen tuki Tunisian kaltaiselle maalle valuu turvallisuusviranomaisille, valtionbudjettiin tai muilla tavoin tavallisten ihmisten ulottumattomiin, Mustasilta summaa.
Kritiikkiä mutta ei laajaa kansanliikettä
Siirtolaisten kohtelu Tunisiassa on kirvoittanut laajaa keskustelua rasismista, ja viime keväästä alkaen monet järjestöt, ammattiliitot ja kansalaiset ovat osoittaneet mieltään siirtolaisiin kohdistuvia sortotoimia ja rasismia vastaan.
– Olemme jakautuneet kahtia. On heitä, jotka auttavat siirtolaisia, haluavat hyvää ja vastustavat sortotoimia. Mutta on myös heitä, jotka ovat asiasta toista mieltä, Saadiah Mosbah sanoo.
Kymmenisen vuotta sitten Tunisiasta alkanut arabikevät johti spontaanien mielenosoitusten kautta ensin vallankumoukseen ja sitten poliittisen järjestelmän uudistamiseen. Saadiah Mosbahin mukaan ei kuitenkaan ole merkkejä siitä, että siirtolaiskysymys koettaisiin Tunisiassa niin tärkeäksi ja mullistavaksi, että kansa vaatisi yhä itsevaltaisemmaksi muuttuneen maan johdon eroa.
lehti 