Elintarvikeketjun jätebiomassojen, tehokas hyödyntäminen energiaksi ja lannoitteiksi hillitsisi ilmastonmuutosta sekä vesistöjen rehevöitymistä. Toiminnan saaminen kannattavaksi on iso haaste.
Erikoistutkija Helena Kahiluoto MTT:stä koordinoi juuri julkaistua Tekes:in BioRefine-ohjelmaan kuuluvaa JaloJäte-hanketta, joka arvioi elintarvikeketjun jäte- ja sivuvirtamassoja hyödyntävän biojalostamotoiminnan mahdollisuuksia Etelä-Savossa ja Satakunnassa.
Kahiluodon mukaan suurin haaste on toiminnan saaminen kannattavaksi. Tutkimuksen mukaan kannattavimpia olisivat isoihin taajamiin sijoitettavat käsittelylaitokset, joissa suuresta osasta raaka-ainetta voidaan periä jätehuoltomaksu, ja koko lämmöntuotanto saadaan kaukolämpöverkkoon uusiutumatonta energiaa korvaamaan.
– Ylivoimaisesti suurin osa elintarvikeketjun biomassoista syntyy maatalouden sivutuotteina. Pelkästään niiden ja rehevöityneistä vesistöistä korjattujen kasvi- ja kalamassojen varassa biojalostamotoimintaa on nykytilanteessa vaikea saada kannattamaan, varsinkin jos käsittely sijoitetaan maatiloille, Kahiluoto täsmentää.
Hajautetusti kaikki massat hyödyksi
Erikoistutkija Juha Grönroos SYKE:stä arvioi, että parhaat vesistöhyödyt syntyisivät, jos kaikkien maatalousmassojen ravinteet saataisiin tarpeeksi laajoille peltoalueille keinolannoitteita korvaamaan. Hajautetuista laitoksista se onnistuisi pienin kuljetuskustannuksin.
– Tämä lisäisi myös työtä alueille, muun muassa biomassojen korjuuta, käsittelyä ja levitystä. Se myös tukisi uutta liiketoimintaa luovien kumppanuusverkostojen rakentumista maaseudulle.
Lappeenrannan teknillisen yliopiston professori Mika Horttanainen laskee, että pienempikin laitos voisi tuottaa ilmastohyötyjä ja kannattaa, jos käsittelyyn saataisiin maatalousmassojen ohella myös jätehuoltomaksullisia massoja ja jos biojalostamo sijaitsisi paljon lämpöä tarvitsevan tuotantolaitoksen läheisyydessä.
– Tämä onnistuu parhaiten, jos alueella on esimerkiksi kasvihuoneita tai elintarviketeollisuutta.
Jotta elintarvikeketjun jätteestä syntyisi jalojätettä, tarvitaan lannoituskäytäntöjen, -säädösten, maatalouden ympäristötuen ja päästömarkkinoidenkin kehittymistä. Kauppa voisi myös tarjota asiakkailleen mahdollisuuden suosia elintarvikkeita, joiden tuotannossa on käytetty paikallista jäte-energiaa ja -ravinteita.
lehti 