Ranskan merentakaiset alueet vaativat halvempia hintoja
Ranskan entisessä alusmaassa Guadeloupessa on lakkoiltu ja osoitettu mieltä toista kuukautta. Virallinen syy on saaren huimasti kohonnut hintataso. Peruselintarvikkeet maksavat saarella virallisten tilastojen mukaan 34 prosenttia enemmän kuin Ranskassa.
Antillien saariryhmään kuuluvalla Guadeloupen paratiisisaarella vaaditaan 200 euron palkankorotusta vähätuloisimmille. Ranskaa syytetään uuskolonialismista eikä presidentti Nicolas Sarkozy muistanut merentakaisia alusmaita sanallakaan äskeisen pitkän televisiohaastattelunsa aikana.
Guadeloupen saarella kuukausi sitten alkanut lakko- ja mielenosoitusaalto huipentui alkuviikosta kaksi tuntia kestäneeseen yhteenottoon santarmien ja mielenosoittajien välillä näiden pystytettyä saaren vilkkaimpaan liikenneympyrään koko saaren liikenteen lamauttaneita katusulkuja. Tapahtuma sujui kuitenkin suhteellisen rauhallisesti, sillä kumpikin osapuoli pyrkii välttämään väkivaltaista yhteenottoa.
Lakot ja mielenosoitukset ovat jo levinneet naapuriin Martiniquen matkailusaarelle, ja ne uhkaavat räjähtää myös Ranskan Guyanassa sekä Réunion-saarella.
Presidentti Sarkozy on kutsunut Ranskan kaikkien kaukaisten alueiden edustajat yhteistapaamiseen Pariisissa torstaina. Tarkoituksena on selvittää asiat nykyisen talouskriisin valossa.
Sarkozy on vaikeassa tilanteessa. Jos hän myöntyy näiden DOM-alueiden vaatimuksiin, Ranskan omat ay-keskukset ryhtyvät myös vaatimaan palkankorotuksia kohottaakseen laskenutta ostovoimaansa. Jos presidentti taas ei tee mitään myönnytyksiä, tilanne voi riistäytyä käsistä.
Työttömyyttä
ja köyhyyttä
Guadeloupen lakoilla vaadittiin aluksi yliverotetun bensiinin hinnan laskemista. Saaren julkinen liikenne on lähes olematon ja bensiini maksoi huomattavasti enemmän kuin emämaassa.
Veroa laskettiinkin kahteen otteeseen. Sitten vaadittiin alhaisempien palkkojen, eläkkeiden sekä vähimmäistoimeentulon kohottamista 200 eurolla. Naapurisaarella Martiniquella vaaditaan 300 euron lisäkorotusta.
Noin 400 000 asukkaan Guadeloupessa työttömyysprosentti on 30 %, kun se on Ranskassa vajaat 10 %. 20 prosenttia Guadeloupen ja Martiniquen asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella. Köyhyysraja on Ranskassa 788 €/kk, merentakaisissa departementeissa 584 €.
Karibianmerellä sijaitsevat Guadeloupen ja Martiniquen saaret löysi espanjalainen Kristoffer Kolumbus, mutta Ranska vakiinnutti ne siirtomaikseen 1800-luvulla Napoleonin hallinnon aikana. Saarten asukkaat ovat valkoisten brittien ja ranskalaisten sekä Afrikasta tuotujen orjien jälkeläisiä, kreoleja.
Saarilla on itsehallinto, mutta ne saavat taloudellista tukea Pariisista. Niillä tuotetaan lähinnä rommia, sokeria ja anasta. Mutta kaikki muu tuotetaan muualta maasta, mistä johtuvat elintarvikkeiden huikeat hinnat verrattuna manner-Ranskan hintoihin.
Turismi ranskan- ja englanninkielisistä maista on saarten pääelinkeino. ”Laiskoina” pidetyt asukkaat ovat loukkaantuneet sydänjuuriaan myöten Sarkozyn iskulauseesta ”enemmän työtä, isompi palkka”. Varsinkin, kun Ranskasta merentakaisiin departementteihin vapaaehtoisesti muuttaneet valtion virkamiehet saavat huomattavaa kulukorvausta.
Guadeloupen ja Martiniquen matkailukohteet ja palvelutaso olivat kymmenkunta vuotta sitten niin heikossa kunnossa, että palmusaaria alettiin hehkuttaa laajalla mainoskampanjalla. Saaret kuuluvat yhä ainakin ranskalaisten suosikkikohteisiin.
Itsenäisyyttä
ei ole vaadittu
Itsenäisyysvaatimuksia ei ole juuri esiintynyt, vaikka nyt mielenosoitusten aikana onkin viitattu monesti valkoisten ranskalaisten ylimielisyyteen saaren mustia orjien jälkeläisiä kohtaan. Mielenosoituksissa lauletaankin nykyään rytmistä laulua sanoilla:”Guadeloupe on meidän, se ei kuulu heille, he eivät tee mitä haluavat meidän maassamme”.
Kummallakaan saarella ei ole tällä hetkellä yhtään karismaattista johtajaa, joka voisi johtaa ne edes suurempaan itsehallintoon.
Lakkoaalto uhkaa levitä mm. Ranskan Guyanaan Etelä-Amerikan koillisrannalle sekä Réunion-saarelle eteläisen Afrikan itäpuolelle.
Myös Guyanan asukkaat ovat Afrikasta tuotujen mustien orjien ja ranskalaisten vankien jälkeläisiä. Läheisillä saarilla oli pahamaineisia vankiloita, josta mm. kirjailijana tunnetuksi tullut kuuluisa ”Papillon” (perhonen) 1950-luvulla pakeni.
lehti 