Venäläinen journalisti Georgi Tšentemirov oli lähtenyt Venäjältä jo kuusi kuukautta ennen kuin Venäjän oikeusministeriö leimasi hänet vieraan vallan agentiksi.
– Minulle kerrottiin tästä viime maaliskuussa. En voi sanoa, että se olisi tullut yllätyksenä, mutta kyllä se silti huolestutti, Tšentemirov kertoo puhelinhaastattelussa Kirkenesistä, Venäjän rajakaupungista Norjan puolella.
Hän on yksi lukuisista venäläisistä journalisteista, joiden on ollut pakko lähteä maasta viimeisen kahden vuoden aikana.
Venäjällä hän toimi journalistisen työnsä ohella Karjalan journalistiliiton puheenjohtajana.
– Vaikka olimme Venäjän journalistiliiton alaisia, olimme erittäin itsenäisiä emmekä vaienneet koskaan, Tšentemirov korostaa.
Hän nimeää Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan helmikuussa 2022 käännekohdaksi Venäjän medialle.
– Säädettiin sensuurilaki, jonka mukaan on rikos puhua Ukrainan sodasta erikoisoperaation sijaan. Lain mukaan saa siteerata vain virallisia lähteitä, ei edes YK:ta. Sääntöjen rikkominen voi johtaa pitkiin vankeustuomioihin, Tšentemirov sanoo.
Töitä Norjasta
Päätoimittajat elävät jatkuvassa paineessa, sillä yksikin väärän sävyinen artikkeli voi johtaa median sulkemiseen.
– Valitettavasti todellinen journalismi Venäjällä on mahdollista vain käyttämällä salanimiä ja työskentelemällä maan ulkopuolella toimiville julkaisuille, Tšentemirov toteaa.
Nykyään hän itse työskentelee norjalaiselle Barents Observerille. Barents Observer on nettijulkaisu, joka on kahdenkymmenen vuoden ajan tehnyt yhteistyötä venäläisten journalistien kanssa. Myös venäjäksi ilmestyvä julkaisu on hiljakkoin palkannut kolme muutakin venäläistä toimittajaa.
– On tärkeää, että on olemassa venäjänkielistä mediaa, joka voi sanoa sotaa sodaksi ja joka käsittelee Venäjällä kiellettyjä aiheita, Barents Observerin päätoimittaja Thomas Nilsen selittää.
Informaatiota anonyymina
Barents Observerilla on vuosien kokemus venäläisen sensuurin väistelystä. Silti siitä tuli vuonna 2019 ensimmäinen pohjoismainen Venäjällä blokattu media. Nilsenin mukaan heillä on nykyään keinot, joilla ylitetään internetiin rakennetut esteet. Yleisöllä on myös omat keinonsa päästä informaation äärelle.
– Kun useimmat todellista journalismia tekevät ulkomaiset julkaisut on kielletty Venäjällä, miljoonat käyttävät VPN-osoitteiden kaltaisia keinoja mennäkseen nettiin anonyymeina, Nilsen kertoo.
Journalistien suojelukomitea CPJ (Committee to Protect Journalists) on tuominnut Venäjän kymmenien julkaisujen ja yli sadan toimittajan luokittelusta ulkomaisiksi agenteiksi vuoden 2021 jälkeen. Tällä hetkellä vähintään 19 venäläistä toimittajaa on vankilassa, tuoreimmat tuomiot ovat marraskuulta.
Maailman lehdistönvapausindeksissä Venäjä on vajonnut sijalle 164; vapaimmasta vähiten vapaaseen etenevässä listassa on kaikkiaan 180 maata.
Vaikeaa jo ennen Ukrainan sotaa
– Nyt näemme disinformaatiokoneiston toimivan täydellä teholla, mutta kannattaa muistaa, että Vladimir Putin loi sen jo vuonna 2005, Alfonso Bauluz muistuttaa.
Hän on Toimittajat ilman rajoja -järjestön (RSF) Espanjan osaston johtaja. Järjestö kokoaa median tilaa globaalisti luotaavan lehdistönvapausindeksin vuosittain.
Bauluz harmittelee, että järjettömät säännöt työntävät riippumattomia journalisteja maanpakoon tai pitämään hyvin matalaa profiilia. Häirintä ei rajoitu venäläisiin toimittajiin, ja monet ulkomaiset journalistit ovatkin joutuneet jättämään maan. Kaksi amerikkalaista toimittajaa on vangittu.
– Jo ennen Ukrainan sotaa Venäjällä työskentely oli vaikeaa ja vaarallista. Nykyään voimme kuitenkin sanoa, ettei Venäjällä enää ole journalismia, yksitoista vuotta Moskovan kirjeenvaihtajana toiminut katalonialainen Marc Marginedas sanoo. Hän jätti maan viime vuonna.
– Venäjän media elää terrorin ilmapiirissä ja Kremlin tiedotus on yhtä valeuutisten orgiaa. Ulkomaankirjeenvaihtaja puolestaan kohtaa byrokraattisen painajaisen, kun viisumit täytyy uusia kolmen kuukauden välein ja maahanmuuttovirastolta saada työskentelylupa, ja asunnon vuokraaminenkin on tehty hankalaksi, Marginedas kertoo.
”Tulevaisuuteni ei ole Venäjällä”
Jelizaveta Vereikina oli työskennellyt seitsemän vuotta BBC:n Moskovan kirjeenvaihtajana, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Pari viikkoa hyökkäyksen jälkeen hän lähti maasta.
– Tein muutamia kuukausia töitä BBC:lle Turkissa ja Latviassa. Sitten yhtiö pyysi minua palaamaan, koska BBC tarvitsi ihmisiä Venäjällä. Tein niin toukokuussa 2022, Vereikina kertoo.
Jo neljän kuukauden kuluttua hän päätti lähteä maasta jälleen.
– Tilanne muuttui huonommaksi päivä päivältä ja se tuntui vaaralliselta. Ihmiset eivät uskaltaneet puhua kanssamme, sillä BBC on ulkomaalainen kanava. Oli myös koko ajan vaikeampaa matkustaa maan sisällä ja jopa hotellihuoneen varaaminen vaikeutui, Vereikina selittää.
– Jo ennen hyökkäystä oli selvää, että tilanne oli muuttumassa ja olimme etenemässä kohti todellista noitavainoa.
Viime helmikuussa Jelizaveta Vereikina hyväksyi Barents Observerin työtarjouksen. Nyt hän voi syntymämaansa tapahtumien lisäksi keskittyä hauraan arktisen ekosysteemin kohtaamiin uhkiin.
– Rakastan tätä maailmankolkkaa ja nautin vapaudesta valita omat aiheeni. Tulevaisuuteni ei ole Venäjällä.
lehti 