Intian Kashmirin osavaltion sahramisadot ovat jo vuosien ajan pienentyneet, kun sateisuus on muuttunut eikä kastelujärjestelmiä ole ehditty uudistaa muuttuneen tilanteen edellyttämällä tavalla.
Intian valtio käynnisti jo vuonna 2010 Kansallisen sahramimission, mutta hankkeen tehokkuus on viljelijöiden mielestä kyseenalainen.
Sahramin viljely on Kashmirin tärkeimpiä tuotannonaloja, ja siitä saa elantonsa noin 17 000 alueen perhettä . Intian osuus maailman sahramituotannosta on 5 prosenttia, ja siitä 90 prosenttia tulee Kashmirista.
Sahramia on viljelty Kashmirin laaksossa ainakin 1 500 vuotta. Huipussaan viljely oli 1990-luvulla, jolloin sahramisatoja korjattiin 5 700 hehtaarin pelloilta vuosittain keskimäärin 15,5 tonnia. Sekä viljelyala että sadot ovat siitä laskeneet. Kashmirin maatalousministeriön mukaan maankäytön muutokset ovat kutistaneet sahramin viljelyalaa 3 715 hehtaariin.
Tutkimuksen mukaan ennen muuta pidentyneet kuivat kaudet ovat haitanneet viljelijöitä. Lisäksi kaupungistuminen ja väestönkasvu ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että sahramintuotanto on nykyään alhaisimmillaan kolmeen vuosikymmeneen.
Toimivaa kastelujärjestelmää odotellaan
Sahraminviljelijät kertovat, että syys-lokakuun sateet ovat elintärkeitä sahramin kukinnalle. ”Mutta useimpina vuosina 1990-luvun lopun jälkeen noina kuukausina on joko ollut sateetonta tai on satanut liikaa. Viljelijät ovat yhä riippuvaisia säistä”, sahraminviljelijä Mohammad Reshi sanoo.
– Hallitus väittää, että peltojen kastelua varten kehitetty sadetusjärjestelmä on jo toiminnassa, mutta ei se ole. Näillä vesiputkilla ja porakaivoilla ei ole mitään virkaa, Reshi puuskahtaa ja viittoilee epäkuntoiseen sadetusjärjestelmään sahramipellollaan Pamporessa.
– Kaivoja on kaivettu ja putkia vedetty sahramipelloille jo vuosien ajan, mutta vielä ei ole sahramipelloilla näkynyt vettä. Projektin olisi pitänyt valmistua kauan sitten, Reshi toteaa.
Kashmirin maatalousministeriön johtaja Ghulam Mohammad Dhobi torjuu viljelijöiden syytökset ja sanoo, että hallitus tekee parhaansa, jotta sadot olisivat hyviä.
– Viljelijöiden ei tarvitse enää kauan odottaa, jotta näkevät kasteluinfrastruktuurin myönteiset seuraukset. Odotamme sen valmistuvan tuota pikaa ja sen jälkeen se toimii kunnolla, Dhobi vakuuttaa.
Väärin istutettu
Kashmirin sahramitutkimuskeskuksen johtaja Bashir Allie on samaa mieltä viljelijöiden kanssa siitä, että peltojen kastelun järjestäminen on ensiarvoisen tärkeää. Se ei kuitenkaan vielä riitä. Tutkijoiden mielestä sahraminviljelijät eivät istuta kasvejaan oikealla tavalla.
– Viljelijät esimerkiksi istuttavat yleensä korkeintaan 300 000 sahramin varsimukulaa hehtaaria kohden. Optimaalinen määrä olisi puolesta miljoonasta miljoonaan. Olemme myös havainneet, että viljelijät pitävät samoja varsimukuloita pellolla jopa 20 vuotta, vaikka parempi olisi neljän vuoden välein nostaa vanhat maasta ja istuttaa uusia, Allie kertoo.
Tutkijat ovat myös kehottaneet viljelijöitä istuttamaan sahramipellolle mantelipuita viiden metrin välein.
– Sahrami on varjossa viihtyvä kasvi ja mantelipuut antavat niille varjoa. Lisäksi ne pitävät maaperän kosteana ja tuottavat manteleita, jotka lisäävät viljelijöiden tuloja, Allie sanoo.
lehti 