Sisällissotien vuosikymmenet ja pitkän tähtäimen koulutuspolitiikan puute ovat tehneet Keski-Amerikan korkea-asteen koulutuksesta epävarmaa ja kallista.
Belizessä, Costa Ricassa, El Salvadorissa, Guatemalassa, Hondurasissa, Nicaraguassa ja Panamassa asuu yhteensä 50 miljoonaa ihmistä, joille julkisissa ja yksityisissä yliopistoissa tarjolla oleva koulutus on laadultaan enimmäkseen kehnoa. Kustannukset ovat korkeita niillekin, joilla on niihin varaa.
Tutkimusta olemattoman vähän
Yksi tapa mitata korkeakoulujen laatua on niiden tuottama tieteellinen tutkimus. Keski-Amerikassa se on lähes olematonta.
– Keski-Amerikan korkeakoulut ovat tieteen kentällä kaukana muiden Latinalaisen Amerikan maiden takana, yksityisen elsalvadorilaisen Francisco Gavidia yliopiston tiedeinstituutin johtaja Óscar Picardo toteaa.
Picardo viittaa Keski-Amerikan yliopistojen vähäisiin omiin patentteihin tai tutkimustuotteisiin verrattuna Latinalaisen Amerikan muiden maiden instituutioihin.
– Esimerkiksi Kolumbian yliopistot ovat tuottaneet noin 400 patenttia ja chileläiset noin 800. Keski-Amerikassa ainoastaan Costa Rican yliopisto on tuottanut 44 patenttia, Picardo sanoo.
– Meillä on hyvin rajalliset budjetit tutkimukseen, lahjakkaiden tutkijoiden houkutteluun ja tohtorien maassa pitämiseen, joten tilanne on monimutkainen, Picardo selittää.
Tietoa on, teknologiaa ei
Korkeakoululaitokseen on investoitu aivan liian vähän, kuten kaikki alueen opiskelijat tietävät.
– Opettajilla on tietoa, mutta yliopistolta puuttuu teknologiaa ja alalla on paljon epävarmuutta, elsalvadorilainen Karla Rodas, 30, toteaa. Hän opiskeli journalismia julkisessa El Salvadorin yliopistossa.
– Yliopistossa oli studio radio-ohjelmien tuottamista varten, mutta laitteisto ei todellakaan ollut parasta mahdollista. Kameroita ei ollut lainkaan, Rodas kuvaa yliopistoinvestointien niukkuuden seurauksia opinnoille.
Hondurasilaisen Yakeline Corean, 21, kokemus journalismiopinnoista julkisessa Hondurasin kansallisessa yliopistossa on samantapainen.
– Opinto-ohjelma on ihan hyvä, mutta yliopistolla ei ole opetettavien asioiden tasoisia resursseja, ei hyvää infrastruktuuria tai laboratorioita, Corea kertoo.
Pizzan avulla
Maataloustuotantoinsinööriksi guatemalalaisessa julkisessa San Carlos yliopistossa opiskeleva Omar Hurtarte tarjoaa esimerkin keinoista, joihin vähävaraisten opiskelijoiden on turvauduttava pystyäkseen jatkamaan opintojaan. Julkisten yliopistojen opetus sinänsä on ilmaista, mutta opinnoista seuraa muita kuluja.
Hurtarte on perustanut pienen liikeyrityksen kattamaan matkustuksen, ruuan ja internetin kustannukset.
– Paistan uunissa pizzoja ja valmistan isossa padassa chicharroneseja (friteerattua porsaankylkeä) ja myyn niitä.
Omar Hurtarte lukeutuu kotimaassaan harvojen onnekkaiden joukkoon, jotka voivat opiskella yliopistossa. Unescon tutkimuksen mukaan Guatemalassa vain 2,6 prosenttia 18–26 -vuotiaista aloittaa opinnot yliopistossa ja vielä harvempi valmistuu.
Yksityistetty sektori
Koko Keski-Amerikassa on 242 yliopistoa, joista 27 on julkisia ja 215 yksityisiä. Korkeakoulusektori on siis pitkälle yksityistetty, niin Keski-Amerikassa kuin muuallakin Latinalaisessa Amerikassa. Vain Argentiinassa ja Uruguayssa yksityisissä korkeakouluissa opiskelee alle 25 prosenttia kaikista opiskelijoista.
Varsinkin julkisten yliopistojen tarjoaman koulutuksen taso on alhainen. Guatemalalaisen Rafael Landívar yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaanin Juan Pablo Escobarin mukaan tilanne on surullinen, mutta yliopistojen opettajat ovat syyttömiä oppilaitostensa surkeaan jamaan.
– En kyseenalaista professorien ja muiden ammattilaisten ammattitaitoa, vaan laitosten rakennetta, taustalogiikkaa ja hallintoa. Julkisiin yliopistoihin ei investoida riittävästi, eivätkä ne siksi saavuta toivottuja tuloksia, Escobar tulkitsee.
Sisällissodat ja sosiaaliset konfliktit 1980-luvulla kutistivat Guatemalan, El Salvadorin ja Nicaraguan kykyä investoida koulutukseen. Sen sijaan suhteellisessa rauhantilassa elänyt Costa Rica pystyi investoimaan terveydenhoitoon, koulutukseen ja sosiaaliseen kehitykseen.
Kallista varakkaillekin
Korkeakoulutus on Keski-Amerikassa kallista niillekin, joilla on varaa maksaa siitä. Väestön vähävarainen enemmistö jää automaattisesti ulkopuolelle.
– Valitettavasti korkeakoulutus ei ole kaikkien ulottuvilla. On epäreilua, että suuri joukko ylioppilaita ei pääse yliopistoon, Oneyda Fuentes sanoo. Hän opiskelee englannin kieltä yksityisessä El Salvadorin evankelisessa yliopistossa.
Fuentes, 32, maksaa toisen vuoden yliopisto-opiskelustaan 100 dollaria kuussa. Opetus tapahtuu netissä. Viime vuonna hän osallistui lähiopetukseen, joka maksoi 200 dollaria kuussa ja matkakulut päälle. Hän rahoittaa opiskelunsa käännös- ja tulkkaustöillä.
Yläluokkiin kuuluvia opiskelijoita palvelevat muutamat yliopistot veloittavat kuukausimaksuina 500–600 dollaria. Dekaani Escobar kertoo, että hänen korkeakoulunsa opiskelijat ovat enimmäkseen keskiluokkaisia. Rafael Landívar yliopistossa esimerkiksi psykologian arvosanan hankkiminen maksaa 275 dollaria kuussa.
– Korkeakouluopiskelu on Guatemalassa erittäin kallista. Sanon tämän filosofian tohtorina, dekaanina ja isänä, jolla on kaksi lasta yliopistossa, Escobar toteaa.
lehti 