Harvoin on mikään hallitus yhtä nopeasti menettänyt väestön kannatuksen kuin Angela Merkelin johtama unionipuolueiden ja vapaiden demokraattien hallitus. Syyskuun 2009 liittopäivävaaleissa kristillisdemokraatit (CDU) ja Baijerin kristillissosiaalinen unioni (CSU) sekä FDP saivat enemmistön liittopäiville. Jo viime keväänä hallituspuolueet hävisivät kannatusmittauksissa oppositiolle.
Alamäki aiheutuu FDP:n putoamisesta 14,6 prosentin vaalituloksesta neljän viiden prosentin tietämille. Tuoreimmissa luvuissa hallituspuolueita kannattaa 38 prosenttia ja kolmea oppositiopuoluetta 55 prosenttia saksalaisista.
Vihreät ovat hyötyneet liberaalien pudotuksesta ja miltei kaksinkertaistaneet kannatuksensa 20 prosenttiin. Sosiaalidemokraatit sen sijaan ovat edelleen alamaissa, 25 prosentissa.
Vasemmistopuolue Linke on kyennyt pitämään kannatuksensa 11 prosentissa, vaikka sen arveltiin putoavan puolueen johdossa tapahtuneiden vaihdosten myötä.
Hampurista tulee
ilmapuntari
Kristillisdemokraattien ja vihreiden hallituksen kaatuminen Hampurissa ja ennenaikaisten vaalien järjestäminen helmikuussa mittaavat koko maan poliittista ilmapiiriä.
Tuoreet gallupit ennakoivat sosiaalidemokraattien ja vihreiden palaavan vajaan vuosikymmenen jälkeen Hampurin johtoon. Myös Linke yltäisi edelleen parlamenttiin.
Vihreät ovat kannatuksen nousun myötä muodostumassa entistä selvemmin koulutetun keskiluokkaisen väen puolueeksi. Tämä näkyy myös siinä, mihin suuntaan puolue hakeutuu yhteistyöhön. Hampurin lisäksi vihreät ovat Saarlandissa hallituksessa oikeiston, CDU:n ja FDP:n, kanssa.
Vapaat demokraatit
vapaassa pudotuksessa
Vapaat demokraatit eli FDP saavutti syksyllä 2009 suurvoiton, 14,6 prosenttia, räväkällä oppositiopolitiikalla ja veropopulismilla. Tämän syksyn mielipidemittauksissa puolue on kieppunut viiden prosentin äänikynnyksen tietämillä.
Guido Westerwellen varsin itsevaltaisesti johtama FDP esiintyi vaalivoiton huumassa mahtipontisesti ja kuvitteli voivansa ajaa tappion kärsineet kristillisdemokraatit uusliberalististen tavoitteidensa taakse ennen kaikkea veropolitiikassa ja terveydenhuollossa. Liittokansleri Angela Merkel on kuitenkin määrännyt tahdin hallituksessa.
FDP ei ole kyennyt luopumaan oppositiopuolueen roolistaan, ja sen on ollut vaikeaa sopeutua hallituksen apupuolueeksi. Kärhämiä on ollut jatkuvasti, ja Westerwellestä on syntynyt mielikuva ikuisesta riitelijästä.
Turhautuminen ja pettymys ovat levinneet puolueen jäsenten ja kannattajien keskuudessa. Tuen hupenemisen lisäksi puolue menettää jäseniään.
Aiheesta enemmän perjantaina 17.12.2010 ilmestyneessä Viikkolehdessä.
uutiskirje 
