Matti Huutola uskoo ay-liikkeen piristyvän taisteluissa
Työnantajien linjanveto tulopoliittisten ratkaisujen hylkäämisestä on laajalti ammattiyhdistysliikkeessä tuomittu ja eri yhteyksissä on vaadittu palaamista entisen aikaan. SAK:n hallituksen varapuheenjohtaja Matti Huutola ei kuitenkaan pidä kokonaisratkaisuja ammattiyhdistysliikkeen ja SAK:n kannalta kynnyskysymyksenä.
– Eivät kokonaisratkaisut ole itsetarkoitus. Sosiaalitupon yhteydessä nähtiin keskusjärjestöjen pystyvän neuvottelemaan ja saamaan aikaan laajoja yhteiskunnallisia sopimuksia. Sovitaanko palkoista keskitetysti, alakohtaisesti, liittokohtaisesti tai osin jopa työpaikalla, on vain osa sopimusneuvotteluja.
Huutola pitää selvänä, että näköpiirissä olevana aikana palkoista ei sovita keskitetysti.
Tämä merkitsee sitä, että ay-liikkeen rooli terästyy. Työnantajien peräänkuuluttama alakohtaisuus ja paikallisuus edellyttävät ammattiliiton toimimista ajassa.
– Tähän ei tulopoliittinen ratkaisu kovin hyvin sovi.
Keskusjärjestöjen roolin Huutola näkee keskittyvän työelämään ja työelämän sosiaaliturvaan liittyviin asioihin. Tarvitaan myös koordinaatiota, jotta kaikki liitot saavat aina säällisen sopimuksen.
– Kun puhutaan puskureista huonojen aikojen varalle, niin vain kollektiiviset puskurijärjestelmät ovat toimivia. Ansiosidonnainen työttömyysturva on ainoa todellinen turva palkansaajalle, kun menee todella huonosti. Kaikki muut ovat toista luokkaa.
Lakot
yleistyvät
Alakohtaisuus ja työpaikkakohtaisuus merkitsee Huutolan mukaan muutosta 30 vallinnaisiin rauhallisiin työmarkkinaoloihin.
– Vaikka työnantajat ovat paheksuneet pieniäkin mielenosoituksia, niin Suomessa on saatu tehdä töitä erittäin rauhallisesti hyvin motivoituneella ja yrityssidonnaisella työvoimalla. Alakohtaisuus ja paikallisuus merkitsee sitä, että lakkoja, boikotteja ja muita häiriöitä tapahtuu entistä useammin.
Sopimuspolitiikan muutos vie Huutolan mukaan väistämättä kohti häiriköityvää työelämää.
– Hulluutta on kuvitella, että työrauha myytäisiin keskusjärjestö- tai liittotasolla, mutta sopijaosapuolet olisivat alueellisia.
Vaarana on syndikalismin nousu, mutta Huutolan mukaan paikallisuus ja alakohtaisuus pitää ay-liikkeen vireänä ja järjestäytymisasteen korkeana.
Talouskasvun korostus
tiensä päässä
Ammattiyhdistysliikkeen keskeisiä tavoitteita on ollut palkansaajien ostovoiman kasvu, viime vuosina palkankorotusten ja veronalennusten kautta. Tämä on ollut myös Huutolan ohjenuorana.
– Olen kuitenkin viimeisen puolen vuoden aikana käynyt itseni kanssa kamppailua, että pitääkö pyrkiä talouden kasvuun millä hinnalla hyvänsä. Globaalisti ja jopa Suomessa on käynyt niin, että absoluuttinen ja suhteellinen köyhyys vain lisääntyy.
– Tämä on tapahtunut, vaikka talouden kasvu on ollut hurjaa. Yhteiskuntaan on jäänyt valtavasti varallisuutta, mutta se on kerääntynyt pienelle joukolle sekä meillä että maailmassa. Mielestäni logiikka, jonka mukaan ensin varmistetaan talouden kasvu ja sitten katsotaan lainsäädäntöteitse ja sopimusteitse sen oikeudenmukainen jakautuminen, on kärsinyt suuren kolhun.
– Jos aiomme pitää hyvinvointiyhteiskunnan kasassa, tässä on tapahduttava muutos.
Vasemmisto
yhteistyöhön
SAK:lla ja vasemmistopuolueilla on Huutolan mukaan yhteisiä näkemyksiä yhteiskunnan kehittämisestä, vaikka tiivis kytkös ei ole enää nykypäivää. Keskusteluyhteyksien tulee toimia kaikkiin puolueisiin.
– Olemme maailmanlaajuisesti kokemassa äärikapitalismin katastrofin. Maapallo tarvitsee juuri nyt niitä arvoja, jotka ovat vasemmiston arvot. Tarvitsemme säätelyä, jolla hyvinvointia jaetaan myös ympäristö huomioon ottaen.
Tämän merkissä Huutola esitti SDP:n ja Vasemmistoliiton yhteistä vaaliohjelmaa seuraaviin eduskuntavaaleihin. SDP:n tyrmäsi ajatuksen. Myöhemmin SDP:n puheenjohtaja Juttu Urpilainen esitti vastaavaa ohjelmaa EU-vaaleihin. Nyt oli Vasemmistoliiton vuoro tyrmätä.
Huutola sanoo tarkoittaneensa yhteisiä teemoja, joihin myös muita puolueita olisi voinut uskottavasti liittyä. EU-vaalien osalta demarien ehdotus tuli liian myöhään, vaikka se on Huutolan mukaan ajatuksena hyvä. Merkittävää hänen mukaansa on, että asioista on vihdoin ryhdytty keskustelemaan.
SAK saa keväällä uuden puheenjohtajan. Millaista henkilöä toivot läheisimmäksi työtoveriksesi?
– SAK.n puheenjohtajan pitää olla työmarkkinapolitiikan ammattilainen. Lisäksi hänen on oltava sovittelija. Hänen on kyettävä sovittelemaan jäsenliittojen painotuksia.
Poliitikko
ja ay-mies
SAK:n varapuheenjohtaja Matti Huutola syntyi 50 vuotta sitten 21.2.1959 Rovaniemen maalaiskunnassa kahdeksanlapsiseen metsuri-pienviljelijäperheeseen.
Huutolan tie Hakaniemen ay-linnaan on ollut työmiehen tie. Hän suoritti ammattikoulussa kirvesmiehen tutkinnon ja toimi 12 vuotta kirvesmiehenä eri puolella Lappia. Kirves pysyy Matin kädessä vieläkin, kuten moni ystävä voi todistaa.
Rakennusliiton aluetoimitsijaksi hänet valittiin 1990, josta tehtävästä hän nousi eduskuntaan 1998. Eduskunnassa hän istui vuoteen 2003. Vasemmistoliiton varapuheenjohtajana hän toimi 2001–2004.
SAK:n hallituksen varapuheenjohtajan työt hän aloitti keväällä 2004.
Huutola sanoo saaneensa nykyiseen tehtäväänsä vankan ”yliopistotason” koulutuksen. Tällä hän tarkoittaa vuosiaan ay-toimitsijana, kansanedustajana ja puolueen varapuheenjohtajana.
SAK:n hallituksen varapuheenjohtajaksi Huutola tuli tupo-kauden aikana. Voimassaoleva tulokierros käytiin liittokohtaisena, joka kuitenkin toteutui ilman suurempia häiriöitä. Huutolan arvostama kolmikantainen neuvottelukulttuuri on edelleen jatkunut, vaikka palkkaratkaisut ovat liukuneet liittotasolle.
Lauantaina 50 vuotta täyttävä Matti Huutola on naimisissa Railin kanssa. Heillä on kolme aikuista lasta ja kaksi lastenlasta. Huutola harrastaa metsätöitä kotitilalla, pyöräilyä, murtomaahiihtoa ja lukemista.
Mahdolliset huomionosoitukset Matti Huutola toivoo ohjattavan Kansan Sivistystyön Liiton sivistysrahaston tilille 800010–497587.
uutiskirje 