Valtiovarainministeriön (VM) virkamiehet ovat suomalaisessa yhteiskunnassa poikkeuksellisen vaikutusvaltaisia poliittisia vaikuttajia. Hallitusohjelmaneuvotteluissa he ovat saattaneet olla parhaiten valmistautuneita toimijoita. Siksi VM:n raportti Suomen julkisen talouden tilasta on tärkeä poliittinen puheenvuoro.
VM:n arvion mukaan Suomen julkinen talous on kestämättömällä uralla. Arvion tehneiden virkamiesten mielestä kestävyyden turvaaminen tulisi aloittaa kohentamalla julkisen talouden tilaa jo ensi vaalikaudella vähintään kuudella miljardilla eurolla. Kestävyyden palauttamisessa virkamiehet pitävät menoleikkauksia veronkorotuksia parempana keinona.
Kestävyysarvioihin – myös muihin kuin VM:n tekemiin – kannattaa suhtautua terveellä epäluulolla, koska ne sisältävät valtavasti epävarmuutta. Jos esimerkiksi VM:n kestävyyslaskelmien lähtökohtana oleva vuotta 2015 koskeva arvio julkisen talouden tilasta muuttuu jonkin verran, arvio julkisen talouden kestävyydestä saattaa muuttua oleellisesti.
PT:n ennuste kelpaa huonommin leikkauslistojen laatijoille.
Uunituore VM:n suhdannekatsaus antaisi jo aiheen muuttaa kestävyysarviota, sillä siihen sisältyvän ennusteen mukaan tuleva talouskehitys on VM:nkin mukaan sen aiempia arvioita suotuisampaa. Koska esimerkiksi Palkansaajien tutkimuslaitoksella (PT) on vielä VM:n uusiakin ennusteita myönteisempi näkemys lähitulevaisuuden kehityksestä, sen arvio julkisen talouden tilasta on oleellisesti VM:n arviota positiivisempi. PT:n ennuste kelpaakin VM:n arviota oleellisesti huonommin leikkauslistojen laatijoille.
Vaikka kestävyyslaskelmat ovat epäluotettavia, VM:n raportti saattaa vaikuttaa oleellisesti uuden hallituksen talouspoliittisiin linjauksiin. Jos niin sanottua kestävyysvajetta aletaan kuroa umpeen VM:n virkamiesten hahmottelemalla tavalla, keinovalikoimassa korostuvat menoleikkaukset eivätkä veronkorotukset. Menoleikkaukset kattaisivat kohentamistarpeesta valtaosan eli noin 75 prosenttia.
Tällaiset menoleikkaukset vastaisivat suuruudeltaan noin kolmasosaa Esko Ahon hallituksen lamavuosina tekemistä leikkauksista ja noin puolta Paavo Lipposen ykköshallituksen tekemistä leikkauksista. Siten rajumpiakin leikkauksia Suomessa on koettu, muttei VM:ssä hahmoteltua vyönkiristystäkään kannata vähätellä.
Sitä ei kannata myöskään hyväksyä. VM:n raportissa ylikorostetaan menoleikkausten tarpeellisuutta. Vaikka leikkauskohteita ei täsmennetä, painotus on pahaenteinen. Ovathan leikkaukset harvoin suosineet vähäosaisia.
Kirjoittaja on erikoistutkija Palkansaajien tutkimuslaitoksessa.
lehti 