Koko Ruanda hiljentyi minuutiksi huhtikuun 7. päivänä, kun kansakunta muisti päivälleen 30 vuotta aiemmin alkaneen kansanmurhan yli miljoonaa uhria. Virallisen muistotilaisuuden, Kwibuka30:n, kunniavieraisiin kuuluivat muun muassa entiset presidentit Bill Clinton ja Nicolas Sarkozy, jotka laskivat seppeleet kansanmurhan muistomerkille.
Muistotilaisuus aloitti satapäiväisen muistokauden, joka päättyy 4. heinäkuuta. Kausi on siis yhtä pitkä kuin 1 074 017 kuolonuhria vaatinut tappoputki, joka alkoi Ruandan naapurimaan Burundin presidentin Cyprien Ntaryamiran ja Ruandan entisen presidentin Juvenal Habyarimanan lentokoneen alas ampumisesta. Suurin osa uhreista oli tutseja ja murhaajien enemmistö hutuja, Ruandan kahta tärkeintä etnistä ryhmää.
Vaikutus jatkuu, vaikka Ruanda on muuttunut
Marie Louise Ayinkamiye oli kansanmurhan aikaan yksitoistavuotias. Hän sanoo, että vaikka tappamisen loppumisesta on jo kauan, sen vaikutus jatkuu yhä. Hengissä selvinneet joutuvat etsimään sisimmästään voimaa, jotta voivat kohdata elämän haasteet rohkeina ja päättäväisinä.
– Vanhin poikani on samanikäinen kuin minä olin kansanmurhan aikaan. Minä koin varttuessani syrjintää etnisen ryhmäni vuoksi. Nyt, 30 vuotta myöhemmin Ruanda kuitenkin näyttää hyvin erilaiselta, viiden lapsen äiti Ayinkamiye kertoi Kigali Arenan muistotilaisuuden osallistujille.
Samassa tilaisuudessa Ruandan presidentti Paul Kagame sanoi, että vain uudella sukupolvella on kyky uudistaa kansakunta kansanmurhan jälkeen. Vanhempien sukupolvien kuului antaa heille tilaa ja työkalut noidankehän katkaisemiseksi. Kagamen mukaan näin onkin tapahtunut.
Virallisten arvioiden mukaan noin 78 prosenttia ruandalaisista on alle 35-vuotiaita. Enemmistö väestöstä joko ei ollut syntynyt kansanmurhan aikaan tai heillä ei ole siitä muistikuvia.
Este täyden sovinnon tiellä
Ruandan hallitus julkaisee sovintobarometriä, joka mittaa kansakunnan halua sovintoon ja anteeksiantoon. Vuonna 2010 sovintoa kannatti 82,3 prosenttia väestöstä, vuonna 2020 jo 94,7 prosenttia.
Täydellisen sovinnon tiellä on kuitenkin joidenkin ruandalaisten tapa nähdä itsensä ja muut etnisten linssien läpi. Vaikka ruandalaiset ovat laajalti omaksuneet yhteisen kansallisen identiteetin, monet barometrin kyselyyn vastanneet ilmaisivat huolensa, että kansanmurhaideologiaa levitetään edelleen nuorison keskuuteen. Mielialat voivat muuttua uudelleen kansanmurhalle otollisiksi.
Trauman vaikutus
Ruandalainen kansalaisjärjestö Never Again Ruanda työskentelee luottamuksen rakentamiseksi ja kansanmurhan estämiseksi. Järjestö arvioi, että kansanmurhasta juontuvat sosiaalinen epäluottamus, epäluulot ja pelot vallitsevat edelleen.
Järjestö toteaa, että Ruanda on merkittävästi edistynyt kansanmurhan jälkeen. Pysyvää rauhaa tavoitellessa täytyy kuitenkin olla herkkyyttä havaita trauman vaikutus yhteiskunnassa ja pyrkiä käsittelemään sitä. Ruandan biolääketieteellisen keskuksen selvityksen mukaan kansanmurhasta selvinneistä 28 prosenttia kertoi kärsivänsä traumaperäisestä stressihäiriöstä. Muilla prosenttiluku 3,6.
lehti 