Venäläinen ex-miljardööri ja öljyimperiumi Jukosin keskushahmoihin kuulunut Mihail Hodorkovski nousi jälleen otsikkoihin viime viikolla, kun moskovalainen oikeusistuin passitti hänet yhdessä liikekumppaninsa Platon Lebedevin kanssa istumaan uutta pitkää tuomiota siperialaiselle vankileirille.
Kaksikon syyksi luettiin massiiviset kavallukset ja rahanpesu, jolla he varastivat öljyä omasta yhtiöstään ja myivät sitä ulos Venäjältä.
Niin sanotussa lännessä eli Yhdysvalloissa ja Euroopan unionissa uusi tuomio herätti närkästyneitä reaktioita, joiden mukaan kyse on puhtaasti poliittisesta ajojahdista.
Hodorkovskin taustalla toimiva kansainvälinen tukitiimi onkin onnistuneesti luonut asiakkaastaan mielikuvan poliittisena marttyyrina, jota Kremlin sortokoneisto ja aivan erityisesti vapautta vihaava entinen KGB-mies Vladimir Putin vainoavat.
Tässä kuviossa Hodorkovskin ainoa rikos oli se, että hän halusi 2000-luvun alussa rahoittaa oppositiopuolueita ja rakentaa Venäjälle kansalaisyhteiskuntaa.
Selvää onkin, että Hodorkovskin tuomioissa on vahva poliittinen lataus, sillä hän astui liian isoille varpaille.
Samalla on kuitenkin selvää, että Hodorkovski oli suuren luokan roisto ja että hänen yritysimperiuminsa rakennustyössä virtasi öljyn ohella myös veri.
Hodorkovskin ja hänen lähipiirinsä pimeästä puolesta kirjoittaa brittiläinen Martin Sixsmith kirjassaan Putinin öljy – Jukosin tapaus ja kamppailu Venäjästä (Putin´s oil – The Yukos affair and struggle for Russia, 2009).
Sixsmith on pitkäaikainen BBC:n Moskovan kirjeenvaihtaja, joka myöhemmin toimi Tony Blairin hallituksen lehdistösihteerinä. Vaikka kirja myötäilee läntisen median valtavirtaa Hodorkovskista poliittisena vankina, kertoo Sixsmith koruttomasti myös tämän pimeästä puolesta.
Ongelman aiheuttajien
likvidoinnit
Jukosin synkkään menneisyyteen kuuluu muun muassa sarja palkkamurhia ajalta, jolloin Venäjällä oli käynnissä likainen sota valtionomaisuuden ja erityisesti valtavien luonnonvarojen hallinnasta.
Murhista suurinta huomiota herätti aikanaan Neftejuganskin kaupungin pormestarin Vladimir Petuhovin surma 26. päivä kesäkuuta 1998, Mihail Hodorkovskin syntymäpäivänä.
Juuri Neftejuganskissa sijaitsivat Jukosin tärkeimmät öljyntuotantolaitokset.
Petuhov oli riitaantunut Jukosin kanssa ja väitti julkisuudessa, että yhtiö oli jättänyt veronsa maksamatta. Väitteitä tehostaakseen Petuhov ryhtyi nälkälakkoon ja sanoi, ettei lopeta ennen kuin verot on maksettu, paikallisen öljy-yhtiön myynti Jukosille on peruttu ja Hodorkovski asetettu syytteeseen.
Petuhov lopetti nälkälakon kerrottuaan, että hänen vaatimuksissaan oli edetty. Neljää päivää myöhemmin hänet ammuttiin matkalla töihin.
Surman seurauksena Neftejuganskin asukkaat lähtivät kaduille, piirittivät paikallisen Jukosin päämajan ja syyttivät suoraan yhtiötä murhasta.
Murhabisnes ei silti pyörinyt vain venäläisten kesken, sillä sen kohteeksi joutui myös itävaltalais-sveitsiläisen East Petroleum Handelsgazin johtaja Jevgeni Rybin.
East Petroleum oli ryhtynyt välittämään hyvällä voitolla siperialaisen Tomskneft-yhtiön öljyä läntisille markkinoille.
Kun Jukos vuonna 1997 osti Tomskneftin, Hodorkovski irtisanoi ensi töikseen sopimuksen East Petroleumin kanssa ja ilmoitti, ettei Rybinia enää tarvittu.
Yhtiön sveitsiläiset omistajat haastoivat Jukosin itävaltalaiseen tuomioistuimeen ja vaativat isoja korvauksia. Rybin kehuskelikin, että hänestä oli tullut Hodorkovskille ”100 miljoonan dollarin ongelma”.
Eräänlaista ongelman ratkaisua ilmeisesti edusti se, että Rybin joutui kahden murhayrityksen kohteeksi vuosina 1998 ja 1999. Harmittavasti eloon jäänyt Rybin on sittemmin syyttänyt surmayrityksestä Jukosin johtoa ja väittänyt, että öljyalalla kaikki tiesivät yhtiön toimivan näin.
Murhatuksi joutui myös Jukosin kanssa riitaantunut kauppias Valentina Kornejeva, joka ei suostunut myymään yhtiölle hallussaan olevaa kiinteistöä. Kornejeva ammuttiin kotitalonsa rappuun tammikuussa 1998.
Missä ovat kuolleiden
ihmisoikeudet?
Hodorkovskia itseään ei ole syytetty murhista. Sitä vastoin pitkiä vankeustuomioita on saanut Jukosin entinen turvallisuusjohtaja Aleksei Pitshugin.
Hänen on sanottu saaneen käskynsä Hodorkovskin oikeana kätenä toimineelta Jukosin varapääjohtajalta Leonid Nevzliniltä, joka pakeni Israeliin sen jälkeen kun maa yhtiön alla alkoi polttaa. Myös Nevzlin on tuomittu Venäjällä poissaolevana viidestä palkkamurhasta.
Venäjällä tavallisten liiketapojen mukaisesti Pitshugin oli ilmeisesti eliminoinut myös palkkaamansa tappajat ainakin Rybinin tapauksessa. Rybinia surmaamaan oli värvätty Sergei Gorin -niminen mies ja hänen vaimonsa, jotka ovat myöhemmin kadonneet jälkiä jättämättä.
Nevzlin sanoo, että kaikki murhasyytökset ovat vain Kremlin poliittista ajojahtia. Gorinien tapausta hän on kommentoinut kuin gangsteri b-luokan mafiaelokuvasta. Nevzlinin mukaan murhia ei voi todistaa, koska ruumiitakaan ei ole koskaan löydetty.
Koko Hodorkovskin ja hänen entisten liikekumppaniensa ympärille rakennettu näytelmä herättää vakavia kysymyksiä.
Olemassa oleva näyttö viittaa siihen, että Hodorkovskin ihmisoikeuksia on loukattu sekä oikeudenkäynnin että vankilatuomion aikana.
Kysymys kuitenkin kuuluu: entäpä niiden ihmisoikeudet, jotka Hodorkovskin öljyimperiumin ympärillä käytyjen valtataistelujen seurauksena makaavat nyt haudassa?
uutiskirje 
