Tutkija Pekka Visuri kritisoi uutta turvallisuusselontekoa:
Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti, valtiotieteen tohtori Pekka Visuri sanoo, että turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa Natosta luetellaan lähinnä myönteisiä asioita ja unohdetaan monia velvoitteita ja riskejä, joita jäsenyyteen Yhdysvaltojen johtamassa sotilasliitossa sisältyisi.
– Siinä ohitetaan ihan liian kevyesti se, että jäsenyys saattaisi horjuttaa vakavasti Pohjois-Euroopan vakaata tilannetta, koska Venäjä kokisi Suomen liittymisen sille vieraaseen sotilasliittoon suureksi riskiksi. Sitäkään ei kovin paljon käsitellä, minkälaisia uusia velvoitteita jäsenyys toisi mukanaan, kuten osallistumisen väistämättä suuremmalla panoksella esimerkiksi Afganistanin tyyppisiin sotatoimiin.
Johtopäätöksissä Nato-myönteisyys ei Visurin mukaan kuitenkaan näy, vaan turvallisuuspoliittinen linjaus on entisellään.
Selonteossa todetaan, että ”on olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä.” Edelliseen, neljän vuoden takaiseen selontekoon oli kirjattu, että ”jäsenyyden hakeminen säilyy Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan mahdollisuutena jatkossakin”.
Uutta on siis maininta ”vahvoista perusteluista”, mihin varsinkin Nato-myönteisyydestään tunnettu ulkoministeri Alexander Stubb (kok.) on kiinnittänyt huomiota. Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) ja presidentti Tarja Halonen ovat sen sijaan korostaneet, ettei linja ole muuttunut, vaikka sanavalinnat eivät olekaan entisellään.
Nato-yhteistyötä
lisätään
Myöskään Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Arto Nokkala ja valtio-opin Jean Monnet -professori Esko Antola eivät pidä muutosta merkittävänä: Natoon ei olla edelleenkään menossa, mutta optiota pidetään vahvasti yllä.
– Se on tyypillinen kompromissi, Nokkala toteaa.
– Sitä voi jokainen tulkita mihin suuntaan haluaa, sanoo Antola.
Nokkala huomauttaa, että Natoa kuitenkin korostetaan selonteossa voimakkaammin kuin muita kansainvälisiä järjestöjä.
– Voi tulkita, että siinä halutaan ikään kuin valistaa suurta yleisöä. Selitellään kovasti, miten Nato toimii ja millaista siellä on puolustussuunnittelu. EU, Etyj tai edes YK eivät ole ollenkaan niin vahvasti esillä.
Vaikka selonteossa ei esitetä Suomen liittymistä Natoon, siinä esitetään sotilaallisen yhteistyön tiivistämistä Naton kanssa monin eri tavoin. Selonteon mukaan Suomi muun muassa lisää osallistumistaan kumppanuus- ja yhteistyömaiden puolustussektorien kehittämiseen ja Naton vapaaehtoisrahastoihin sekä siviili- ja sotilasasiantuntijoiden lähettämistä Naton päämajaan, esikuntatehtäviin ja koulutukseen.
Myös kahdenvälistä yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa erityisesti puolustusmateriaalialalla ollaan lisäämässä.
Yksipuolisia
tulkintoja
Kansainvälistä tilannetta käsitellään Visurin mukaan selonteossa pyöreästi ja yksipuolisesti. Hän pitää kiistanalaisena väitettä, että Naton laajentuminen on lisännyt Euroopan vakautta ja poistanut jakolinjoja.
Sotilaallisen voimankäytön mahdollisuus korostuu uudessa selonteossa aiempia vahvemmin. Siinä viitataan useasti Georgian sotaan, jonka katsotaan osoittaneen, että ”Venäjä on valmis käyttämään sotilaallista voimaa intressiensä edistämiseen myös omien rajojensa ulkopuolella”.
– Georgian sodasta annetaan mielikuva, että Venäjä oli hyökkääjä, vaikka kaikki strategian tutkimuslaitokset ovat yksimielisiä siitä, että ehdottomasti asevoiman käytön aloitti Georgian tykistö ja asevoimat, Visuri sanoo.
Samoin Gazan sodasta on Visurin mukaan esitetty puhtaasti läntinen, Israelille myötäsukainen tulkinta.
Erityiskohtelu
puolustusbudjetille
Selvästi uusi asia selonteossa on esitys kahden prosentin vuotuisesta korotuksesta puolustusbudjettiin vuodesta 2011 alkaen, inflaatiokorotusten lisäksi. Se merkitsisi erityiskohtelua puolustussektorille muihin hallinnonaloihin verrattuna.
– Se on ikään kuin ohimennen huitaistuna lisätty siihen, sitä ei kovin paljon perustella, Visuri sanoo.
Hän ei halua ottaa kantaa korotuksen tarpeellisuuteen, mutta muistuttaa, että kyse on periaatekannanotosta, jolla ei ole sitovuutta budjetteja laadittaessa.
Korotusesitystä on perusteltu aseistuksen kallistumisella yleistä kustannuskehitystä nopeammin. Arto Nokkala näkee taustalla puolustushallinnon halun näyttää maailmalle, että Suomi on mukana teknologisessa kehityksessä.
– Tämä paine on Suomen kohdalla monia muita maita suurempi, koska Suomi ensisijaisesti puolustaa omaa maataan omalla alueellaan.
Kansainvälisen sotilaallisen kriisinhallinnan määrärahoja selonteko esittää lisättäväksi 150 miljoonaan nykyisestä reilusta 100 miljoonasta eurosta. Nokkala muistuttaa, että osuus on edelleen vain viitisen prosenttia kaikista sotilasmenoista ja 95 prosenttia menee oman maan puolustamiseen.
Pohjoismaisella
yhteistyöllä säästöjä
EU:n ja Naton ohella selonteossa mainitaan useasti pohjoismainen turvallisuus- ja puolustusyhteistyö. Nokkala arvelee, että Suomi hakee sillä ensisijaisesti säästöjä materiaalikuluissa. Antolan käsitys on sama.
– En usko, että kukaan Suomessa vakavissaan ajattelee, että me lähettäisimme Hornetimme Keflavikin tukikohtaan valvomaan Islannin ilmatilaa, Antola kommentoi Norjan ulkoministerin Thorvald Stoltenbergin ehdotusta, jota Alexander Stubb tuoreeltaan ilmoitti Suomen harkitsevan.
Antola muistuttaa, että Norjan ja Islannin turvallisuusintressit ovat maantieteellisistä syistä erilaisia kuin Suomen ja Ruotsin. Amerikkalaisten lähdettyä Islannista Norja ja Islanti ovat aiempaa enemmän yksin arktisilla merialueilla, joilla Venäjän aktiivisuus on kasvanut.
– Ne haluaisivat varmaan saada pohjoismaista tukea niiden alueiden puolustukseen, jotka heille ovat tärkeitä, mutta jotka eivät ole meille ja ruotsalaisille samalla tavalla tärkeitä. Ne yrittävät vedättää siinä.
lehti 