– Vasemmistolainen olisi maailman huonoin supersankari: hän tulisi ainoastaan kertomaan, mitä kaikkea te teette väärin.
– Jos Jeesus tulisi nyt tänne, hän olisi Wolt-kuski.
– Täällähän on enemmän väkeä kuin Paavo Väyrysen valitsijayhdistyksessä.
On perjantai-ilta, ja noin kolmesataa suomenruotsalaista käkättää hyväntuulisesti vaasalaisessa Ritz-elokuvateatterissa.
Lavalla yleisöä viihdyttää Alfred Backa, joka esiintyy loppuunmyydylle salille osana Alfred Backa for president -kiertuettaan. Keikka Ritzissä on jo kolmas peräkkäinen, minkä lisäksi esiintymisiä on ollut Pietarsaaressa ja Närpiössä.
– On tosi kallista buukata keikka Helsinkiin tai Turkuun, Backa perustelee paikkavalintoja kiertueen päätyttyä, kun hän antaa haastattelua videoyhteydellä.
Sujuu se kyllä Vaasassakin. Yleisö tuo mieleen sivistysporvarit: pukujen sijaan lämpiössä näkyy kauluspaitoja, neuleita ja muuta siistiä arki-illan vaatetusta. Huolellisesti restauroitu 1950-luvun miljöö alleviivaa hillittyä charmia.
Ja mikä aseistariisuvinta: kun Backa härnää lavalla ylempää keskiluokkaa, se tuntuu nauravan mukana, itselleen.
Mihin ruotsinkielinen, epäsovinnainen ja avoimen yhteiskunnallinen stand up -koomikko oikein osuu?
Tausta
36-vuotias, kaksikymppisestä asti koomikkona työskennellyt Backa on kasvanut Pensalassa, pienessä kylässä Pohjanmaalla. Suomenruotsalaisiin vetoaa hänen vahva Oravaisten murteensa, joka suomenkielisen korvaan muistuttaa pahamaineista Närpiön ruotsia, vaikka onkin ymmärrettävämpää.
Vuosien saatossa Backa on tehnyt keikkaa laidasta laitaan, muun muassa radiohuumoria Svenska Ylelle ja ruotsin kieltä koululaisyleisölle käsittelevän näytelmän Svenska Teaterniin. Sittemmin hän on laajentanut vieläkin nuorempiin yleisöihin käsikirjoittamalla ruotsinkielistä BUU-klubben-lastenohjelmaa.
Pääasiallinen kohdeyleisö ovat kuitenkin edelleen aikuiset. Ennen keikkaa Backa viihdyttää kipeää lastaan käsinukella, mutta lavalle päästyään hän esittää sillä poliittista satiiria. Nukketeatterikohtauksessa Utelias Vili kohtaa hyvinvointialueen ikävän todellisuuden.
”Tarvitsisimme oikean vallankumouksen.”
Tällaisiin törmäyksiin perustuvat myös Backan suositut satiirivideot, joita hän alkoi tehdä reilu vuosi sitten Instagramiin omaksi ilokseen, kun lapset olivat päiväkodissa ja iltakeikkoja tekevällä esiintyjällä oli vapaa-aikaa. Tutut lastenohjelmat on videoissa varustettu uusilla ääniraidoilla, joilla kommentoidaan ympäröivää yhteiskuntaa.
Yhdessä videossa Mikko Mallikas liittyy vasemmistoliittoon, jossa Li Andersson ”problematisoi jotain paskaa, josta kukaan ei välitä pätkääkään”, samalla kun Mikko Mallikas haaveilee oikeistopoliitikoiden pahoinpitelemisestä.
Toisessa videossa kolme pientä puolueporsasta iloitsevat siitä, etteivät hallituskumppanit kutsu heitä kapitalistisioiksi, kunnes hakaristihihanauhalla varustettu iso paha ministerisusi eli natsikohun keskellä rypevä Vilhelm Junnila tulee puhaltamaan taloja kumoon. Lopulta ministeripossut äänestävät tyhjää, vasemmisto laiskottelee luottamusäänestyksessä ja tapaus painetaan villaisella, kun äänestäjille annetaan aiempaa vahvempaa olutta.
Alku
Alkuun Backa teki videoitaan vain ruotsiksi, mutta tuli suomenkieliselle yleisölle tutuksi viime vuoden kesällä, kun hän alkoi tehdä videoihinsa tekstityksiä ja ääniraitoja myös suomeksi. Yhdessä niistä kurittomasta Vaahteramäen Eemelistä tuli Wille Rydman.
Myöhemmin suosiota keräsivät Batman-videot, jossa Batmanista tuli Pekka Haavisto ja Jokerista Alexander Stubb. Yhdessä videoista Jokeri kertoo, kuinka voittaa vaalit, koska hänellä on jotain, jota Batmanilla ei – vaimo. Näin Backa käsitteli Haaviston homoutta puolitoista kuukautta ennen kuin se nousi valtakunnalliseksi kiistanaiheeksi.
Alfred Backan sosiaalisen median videot tuntuvat samaan aikaan tutuilta ja vierailta: ne ovat terävää kommentaaria suomalaisesta yhteiskunnasta, mutta esitettynä hieman virheellisellä suomen kielellä ja vähän vieraan kulttuuripiirin vaikutteilla.
Uusi yleisö muutti myös Backan tapaa nähdä kotimaansa. Aiemmin hän oli tehnyt huumoria vain ruotsinkielisille, mutta nyt hän alkoi ajatella, että suomenkielinen yleisö on hänelle yhtä tärkeä.
– Olen elänyt niin pitkään suomenruotsalaisessa kuplassa, että tajusin vasta nyt, että on olemassa myös ihmisiä, jotka ajattelevat eri tavalla.
Backa vitsailee, mutta tuntuu olevan tosissaan.
Kasvu
Ruotsinkielinen Backa ei kasvanut suomenkielisen huumorin keskellä. 1990-luvulla hän katsoi Kummelin sijaan ruotsalaista aikalaistaan, Rena Rama Rolf -sarjaa. Tasokkaimmillaan Ruotsin huumoritarjonta oli Backan mukaan vielä aiemmin, 1960- ja 1970-luvuilla.
Ruotsalaisen komiikan jalansija Pohjanmaalla on yllättävän vahva, ja Backan kevätkiertueen järjestänyt tuttu tuo Vaasaan säännöllisesti ruotsalaisia stand up -koomikoita. Alueen ruotsinkielisille nämä ovat tuttuja länsinaapurin televisiokanavilta, joilta suomenkielisetkin seurasivat Twin Peaksia 1990-luvulla.
Ruotsiin suuntautumisestaan huolimatta Backa tuntee kyllä suomalaistakin huumoria, mutta enemmän sellaista, johon hän on törmännyt historiaa harrastaessaan ja siitä radio-ohjelmia ja kirjoja tehdessään.
”Jos en olisi suosittu, kaikki voisivat puhua pahaa minusta.”
Backan mukaan suomalainen huumori oli hyvää esimerkiksi kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin aikaan – siis 1900-luvun ensimmäisinä vuosina, jolloin Venäjä niin sanottuina sortokausina pyrki venäläistämään suomalaisia.
– Silloin oli hyvää satiiria.
Annetaan ulkopuolisen – sellaisia Pohjanmaan ruotsinkieliset suomenkielisessä keskustelussa kun valitettavasti ovat – nyt kertoa, miten asiat tulisi tehdä. Mitä Backa haluaisi nähdä enemmän suomalaisessa poliittisessa satiirissa?
– Aggressiota ja pöljäilyä, hän vastaa.
– Pitää olla molempia. Vähän niin kuin vihainen pelle.
Backa peräänkuuluttaa erityisesti pöljäilyä, ruotsiksi trams, jota hän kuvailee aseistariisuvaksi. Yhtä olennaista silti on, että kevyt ja vakava pysyvät tasapainossa.
– Monesti vitseistä tulee liian pöljiä, jolloin ne eivät enää ole hyvää satiiria. Tai sitten ne ovat liian vihaisia, mikä ei sitten enää myöskään ole hauskaa.
Muutos
Backa on jo tovin ollut vakiokasvo suomenruotsalaisessa mediassa, mutta politiikan parodiavideot ovat tuoneet hänelle läpimurron.
Muutos näkyy kotikaupungin näyttämöllä: aiemmin Backa ei ole myynyt Ritziä täyteen, mutta nyt hän teki sen kolmesti.
– Mennyt vuosi on paljon parempi kuin aiemmat. Silloin olen tienannut 12 000 euroa vuodessa ja pärjännyt sillä.
Ylisanojen määrä ympärillä on kasvanut. ”Alfred Backa on Suomen ajankohtaisin koomikko”, otsikoi Hufvudstadsbladet helmikuisen haastattelunsa.
Poliitikot ovat halunneet osansa aallonharjalla olevasta kansansuosikista. Pekka Haavisto yllätti tulemalla kiertueen ensimmäiseen esitykseen Vaasaan, Anna-Maja Henriksson kiertueen viimeiselle keikalle Pietarsaareen. Myös Li Andersson on ottanut Backan kanssa yhteiskuvan kynnelle kyettyään.
Erityisesti Haaviston vierailu keikalla sai positiivista huomiota.
– Pitää olla realistinen. Hän tuli sinne, koska siellä oli kolmesataa potentiaalista äänestäjää. Se oli hyvä paikka tulla kalastamaan ääniä, Backa sanoo.
– Mutta hänen kanssaan oli kyllä kiva jutella.
Backa arvelee poliitikkojen positiivisten reaktioiden johtuvan hänen suosiostaan. Se kun saa hänen kanssaan esiintymisen toimimaan myönteisenä imagotemppuna, vaikka taustalla olisikin vilpitöntä kunnioitusta.
– Kukaan poliitikko ei saavuta nyt mitään minua vastustamalla. Jos en olisi suosittu, kaikki voisivat puhua pahaa minusta.
Myös puolueiden kannattajat osaavat Backan mukaan ottaa satiirin hyvin vastaan. Säännöllisesti Uumajassa keikkailevana hän arvioi, että suomalaiset ovat tässä parempia kuin ruotsalaiset.
– Olen tehnyt varmaan viisikymmentä videota Orposta, mutta kukaan ei ole puolustanut häntä tai sanonut, että olisi epäoikeudenmukaista sanoa näin. Mutta kun tein yhden videon Ruotsin pääministeri Ulf Kristerssonista, sain ruotsalaisilta kommentteja, että eihän näin saa tehdä.
Vasemmisto
Alfred Backan voisi kiteyttää salonkikelpoiseksi rääväsuuksi, joka naurattaa suomenkielisiä sanomalla asioita suoremmin kuin suomenkieliset koomikot. Backa itse ajattelee, että irvailu kuuluu hänen rooliinsa koomikkona, kun taas kehuminen ei.
– Jos sanon, että Li Andersson on hyvä, eihän se ole hauskaa, hän sanoo.
Mikä sitten olisi?
– Se, että hänen vaatteensa näyttävät siltä, että ne on käyty hakemassa UFF:in keräyslaatikosta.
Erityisesti Backa arvostaa jännitteitä.
– Voi olla, että kaikki eivät ole samaa mieltä, mutta se on hauskempaa kuin silloin, jos kaikki olisivat samaa mieltä.
Backa kertoo nauravansa mielellään vasemmistolle, mutta samalla hän ajattelee, että oikeistossa on enemmän mille nauraa. Hänen mukaansa faktat tulevat esiin usein juuri vasemmiston puheissa, kun taas oikeisto yrittää höynäyttää kuulijoitaan.
Backa puhuu yllättävän peittelemättä siitä, minne hän itse on poliittisesti kallellaan.
– Olen yleensä aika avoin siitä, että tuen vasemmistoa, hän sanoo.
Aiemmissa haastatteluissaan Backa ei kuitenkaan ole ilmaissut poliittisia näkemyksiään näin suoraan. Videoillaan hän on irvaillut vasemmalle, keskelle ja oikealle.
Miksi Backa sanoo vasemmistolaisuutensa ääneen nyt?
– Tuntuu, että se alkaa olla selvää. Ajattelen, että olen jo tehnyt niin paljon videoita, jotka näyttävät, missä seison poliittisesti.
Backan satiiria on myös terävöittänyt hänen oma tyytymättömyytensä poliittiseen tilanteeseen. Hän arvioi tehneensä satiiriaan aiemmin yleisluontoisemmin, mutta eduskuntavaalien jälkeen se alkoi suuntautua oikeistoa vastaan.
Backa puhuu vastustajasta. Se alkoi piirtyä kirkkaammin esiin.
Kohahdus
Suomenruotsalaisia vasemmistolaisia ei Alfred Backan mukaan juurikaan ole ja he piileskelevät varjoissa. Osin taustalla on sosiaalinen paine: on helpompaa olla RKP:läinen tai kokoomuslainen kuin vasemmalla.
Vaikka Backasta on tullut näkyvä suomenruotsalainen vasemmistolainen, eivät hänen omatkaan ajatuksensa vasemmistosta ole muotin mukaisia. Kokeillaan vaikka.
Mitä muuttaisit suomalaisessa vasemmistossa?
– Väkivalta ei ole ratkaisu, mutta sanoin yhdessä videossani, että meidän pitäisi ampua muutama poliitikko. Tiedän, että niin ei saa sanoa ja väkivaltaan ei ole hyvä kannustaa, mutta me tarvitsisimme oikean vallankumouksen. Sellaisen klassisen, vuoden 1918 tyylisen vallankumouksen.
Backa puhuu rennosti, mutta vaikuttaa olevan yhä tosissaan.
On pakko kysyä: miksi väkivalta?
– Ranskan vallankumous oli väkivaltainen, Venäjän vallankumous oli väkivaltainen. Melkein kaikki, millä on saavutettu jokin muutos, on ollut väkivaltaista. Ajattelen, että se tapahtuu jossain vaiheessa. Historia näyttää sen meille.
Ongelmana on se, että vaadittavien muutosten mittaluokka ei ole tarpeeksi suuri.
– Kuuden tunnin työpäivä voi olla parempi kuin kahdeksan tunnin, mutta nämä pienet vasemmiston edistämät reformit eivät muuta esimerkiksi tuloerojen kasvua.
uutiskirje 