Pintaa syvemmältä
Moni israelilainen liberaali (kyllä, heitäkin vielä on) kiittelee näinä päivinä vastentahtoisesti maansa salaisen palvelun Mossadin toimintaa, sabotaaseineen ja salamurhineen, Iranin ydinohjelmaa vastaan. Viimeisenä työpäivänään pari viikkoa sitten Mossadin eroava johtaja Meir Dagan kertoi knessetissä, että tämä toiminta, jota hän ei tietenkään yksilöinyt, on hidastanut tätä ohjelmaa niin paljon, että Iran voi saada toimivan ydinaseen, jos maa sitä haluaa, aikaisintaan vuonna 2015.
Viime viikolla kuva tarkentui vähän, kun Iranin valtiollisessa televisiossa nuori iranilainen mies kertoi kuinka hän oli Israelissa saanut pomminiskukoulutuksen ja näiden oppien perusteella tappanut ydinvoiman tutkijan Massoud Ali Mohammadin Teheranissa tammikuussa 2010. Tällaisiin Iranin TV:ssä esitettyihin tunnustuksiin ei aina kannata hirveästi uskoa, mutta tällä kertaa uutissähke toistettiin Israelissakin ilman varauksia.
Sunnuntaina kuva tarkentui lisää New York Timesin paljastaessa, että Israel ja Yhdysvallat olivat yhteistyössä kehittäneet Stuxnet-madon, joka kesällä 2010 oli aiheuttanut tuhoja Iranin ydinohjelman kohteissa Natanzissa ja Bushehrissa. Syksyn mittaan käydyissä keskusteluissa kävi yhä selvemmäksi, että haittaohjelman laatimisen oli täytynyt vaatia niin pitkäjänteisen työn ja niin suuret resurssit, että ainoastaan harvat valtiot saattoivat olla sen takana.
Maan johtavat ydinfyysikot joutuvat nyt elämään piilossa.
Epäilyt kohdistuivat etupäässä Israeliin, etenkin koska Iranin ydinohjelma tuntui olevan haittaohjelman kohteena, mutta myös johtuen parista koodeihin sisältyneestä vihjeestä. Toinen oli luku 19780509, joka on mahdollisesti viittaa Iranin juutalaisen Habib Elghanianin teloituspäivään 9.5.1979. Häntä syytettiin vakoilusta ja hänen teloittaminen johti juutalaisten joukkopakoon Iranista.
Toinen vihjesana oli myrtus, myrtti, joka on viittaus Persian kuningas Xerxesin puolisoon, josta kerrotaan Vanhan testamentin Esterin kirjassa. Kuningatar Ester oli Babylonin juutalaisia ja esti serkkunsa Mordechain johdattamana Xerxesin persialaisen hovimiehen Haamanin juoniman juutalaisten joukkomurhan. Tätä maailman juutalaiset juhlivat vieläkin. Joulukuussa intomieliset iranilaiset opiskelijat uhkasivat kuitenkin tuhota Esterin ja Mordechain mausoleumin Hamedanin kaupungissa. Koston ajatus elää vielä, molemmin puolin.
Nyt NYT:n raportti osoittaa että Styxnet-hanke on ollut vielä paljon isompi kuin kukaan on voinut arvata. Mato on kohdistettu toimimaan Siemensin valmistamissa raskaitten tuotantolaitosten ohjainlaitteissa. Vuoden 2008 alussa Siemens epäonnekseen antoi Idaho National Laboratorylle tehtäväksi tutkia näiden ohjainlaitteiden tietojärjestelmien mahdollisia aukkoja, jotka mahdollistavat väärinkäytöksiä. Näitä aukkojahan aina löytyy – Microsofthan aina välillä joutuu tiedottamaan Windowsista löytyneistä aukoista. Syksyllä tietoturvaihmiset ihmettelivät että Stuxnet oli hyödyntänyt peräti neljää tällaista aukkoa – näin tavallisia uudet aukkolöydyt eivät yleensä ole.
Nyt tämä ehkä saa selityksensä. Kyseinen laboratorio kuuluu USA:n energiaministeriölle, joka NYT:n mukaan on vastuussa maan ydinaseista (mikä tietenkin kuulostaa oudolta) ja vaikuttaa siltä, että tiedot löytyneistä aukoista ovat välittyneet Stuxnetin kehittäjille. Mitähän Siemens ajattelee tästä? Eikö laskusta pidä pyytää vähän alennusta?
Presidentti George W. Bush oli melkein viimeisenä työnään tammikuussa 2009 hyväksynyt salaisen ohjelman Natanzin rikastamislaitoksen sähkö- ja tietokoneohjelmien häiritsemiseksi. Tämä ilmeisesti tapahtui yhteistyössä Israelin kanssa. Molemmat maat ovat aikoja sitten hankkineet pakistanilaisen A.Q. Khanin valmistuttamia uraanilinkoja, maailman pimeän ydinasetuotannon vakiovälineitä. Ainakin Dimonassa, Israelin Negevin erämaassa sijaitsevassa ydinasekeskuksessa, on kokeiltu Stuxnetin vaikutusta näihin pakistanilaisiin uraanilinkoihin.
Stuxnetin avulla on vähennetty Natanzin tuotantokapasiteettiä ja syntyneet ongelmat ovat varmaankin vaikuttaneet laitoksen työmoraaliin. Tällainen näkymätön vihollinen ja pitkään selittämättömät vaikeudet voivat johtaa syyllisten etsiskelyyn.
Israelin toinen keino vaikuttaa työmoraaliin on vielä raaempi: johtavien ydinvoimatutkijoiden murhat. Teheranin televisiossa esiintynyt nuori mies kertoi koulutuksestaan Israelissa muun muassa: ”minulle opetettiin miten seurata ihmisiä, miten välttää joutuminen itse seuratuksi ja miten kiinnittää pommeja autojen alle”. Hän sai tarkkaa tietoa professori Mohammadin asunnon osoitteesta ja sen lähiympäristöstä. Hänelle oli hankittu iranilainen kevytmoottoripyörä ja hänet opetettiin rakentamaan pommi ja asentamaan se pyörän sisään. Eräänä aamuna tammikuussa 2010 tällainen pommilla varustettu moottoripyörä jätettiin nojaamaan Mohammadin autoon. Kun tämä Teheranin yliopiston professori saapui autonsa luokse, se räjäytettiin ja hän kuoli.
Marraskuussa 2010 eräs iranilainen ydinfyysikko kuoli ja toinen loukkaantui samana päivänä Teheranissa tehdyissä pommihyökkäyksissä, joiden toteuttamistapa oli sama: moottoripyöräilijä tuli liikenteessä auton viereen, kiinnitti sen oveen pienen pommin ja kaasutti pakoon. Tätä menetelmää on erään tiedon mukaan käytetty myös Israelissa, ja siksi epäilykset kohdistuivat heti Mossadiin. Syyllisiä ei ilmeisesti ole kuitenkaan vielä löydetty. Maan johtavat ydinfyysikot joutuvat nyt elämään piilossa.
Onko sitten tällaisessa mitään kiittelemistä? Israelin johtavat poliitikot, varsinkin pääministeri Benjamin Netanjahu, on pitkään pitänyt suoraa pommi-iskua Iranin ydinlaitoksiin parhaana vaihtoehtona. Tällainen isku johtaisi väistämättä vastaiskuihin ja luultavasti varsinaiseen sotaan, joka aiheuttaisi suuret kärsimykset molemmissa maissa ja ehkä muuallakin. Netanjahu on edelleenkin tällä linjalla, mutta sotilas- ja tiedustelujohtajat ovat vastustaneet sitä.
Siksi voi ymmärtää, jos Israelin liberaalit mieluummin kannattavat salaista kuin julkista sotaa. Mutta voiko muut maat hyväksyä ”sivistysvaltion” suorittamia salamurhia?
uutiskirje 