Linken puheenjohtajat Gesine Lötzsch ja Klaus Ernst saavat osakseen arvostelua siitä, että he keskittyvät liikaa Saksan hallituksen ja toisten puolueiden politiikan arvosteluun ja lyövät laimin omien tavoitteiden ja strategisen linjan kehittämisen. Puolueella ei ole liiemmin omaa sanottavaa ajankohtaisiin poliittisiin kysymyksiin.
Berliinin Linken puoluejohtaja Klaus Lederer on listannut, että johto on ollut syrjässä muun muassa ydinvoimasta ja ydinjätteistä, eläkkeistä, terveydenhuoltouudistuksesta ja puolustusvoimien uudelleenorganisoimisesta käydyistä keskusteluista.
Linjaerot näkyvät puolueohjelmaa laadittaessa. Ne eivät pelkisty vain idän ja lännen välisiksi, vaan heijastavat myös ideologisia eroja. Selvimmin erot näkyvät kysymyksessä hallitukseen osallistumisesta.
Puolueohjelman laadinnassa yksi kiistakysymys on se, millä ehdoilla Linke voi osallistua hallitukseen.
Oskar Lafontainen ja Lothar Biskyn nimissä olevassa pohjaehdotuksessa ehtona on, ettei Linke osallistu sellaiseen hallitukseen, joka edistää yksityistämistä ja purkaa sosiaaliturvaa ja työpaikkoja.
Tulenarkaa pohdintaa
”tiestä kommunismiin”
Rosa Luxemburg -konferenssin järjestänyt radikaalivasemmistolainen lehti Junge Welt julkaisi Gesine Lötzschin konferenssia varten laatiman tekstin otsikolla ”Tie kommunismiin”. Siinä Lötzsch pohdiskelee, että ”tien kommunismiin voimme löytää” vain pyrkimällä rakentamaan sellaisen, joko oppositiosta tai hallituksesta käsin.
Lötzsch oli siivonnut pois kommunismin nimissä tehtyjä rikkomuksia koskevat kohdat, jotka häntä avustanut filosofi Michael Brie, tunnettu stalinismin kriitikko, oli kirjoittanut tekstiin.
Oikeisto hurjistui Lötzschin kommunismipohdinnoista. Turvallisuuspoliisia vaadittiin tarkkailemaan Linkeä kokonaisuudessaan, kun se nykyisin pitää silmällä lähinnä Linken vasenta reunaa.
Johtavat sosiaalidemokraatit kyseenalaistivat Linken hallituskelpoisuuden ja näkivät Lötzschin esiintymisen pahentavan entisestään kriisiä puolueen johdossa.
Laajaa kritiikkiä
puolueen piiristä
Gesine Lötzsch pyrki jo itse konferenssissa hillitsemään artikkelista syntynyttä kohua vakuuttamalla, ettei hän itse ole kommunisti, vaan demokraattisen sosialismin kannattaja. Haastatteluissa hän myönsi kommunismi-käsitteen rasitteet, mutta katsoi, ettei sen vuoksi ajattelua pidä kieltää.
Kritiikkiä Lötzsch on saanut myös omiltaan. Mecklenburg-Vorpommernin Linken johtaja Steffen Bockhahn sanoi yllättyneensä, että ”kommunismi olisi puolueen tavoite”.
Sachsen-Anhaltin maapäivävaalien kärkiehdokas ja myös pääministeriehdokas Wulf Gallert ilmaisi harmistumisensa Lötzschin esiintymisestä ja totesi, ettei ”kommunismi ole meille mikään tavoite, ei päivänpolitiikassa eikä ohjelmassa”.
Liittopäiväryhmän puheenjohtaja Gregor Gysi piti Lötzschin esiintymistä epäonnistuneena: ”Poliitikkona minun on otettava huomioon, että monet liittävät kommunismin käsitteeseen Stalinin ja ajattelevat muuria.” Näin on varsinkin läntisessä Saksassa, ja ”se meidän on tunnustettava”.
Kannatus kääntyi
laskusuuntaan
Tiukimmin Lötzschiä kritisoi Demokraattisen sosialismin foorumin vetäjä Stefan Liebich: ”Kun istuu korokkeella yhdessä entisen RAF-terroristin ja DKP:n puheenjohtajan kanssa, on vähin, mitä pitää aivan selvästi sanoa: että kommunismin nimissä on tehty paljon pahaa, josta me kaikella selvyydellä sanoudumme irti.” Liebich tarkoitti paneeliin osallistuneita Inge Viett’iä ja Bettina Jörgenseniä.
Syksyn 2009 liittopäivävaaleissa Linke saavutti 11,9 prosentin tuloksen. Viime viikkoina kannatus on heikentynyt ja vaihdellut gallupeissa kahdeksan ja kymmenen prosentin välillä.
Aiheesta enemmän tänään perjantaina 21.1.2011 ilmestyneessä Viikkolehdessä.
lehti 