Uusiutuvan energian osuus lisääntyy ja maailma on vähitellen pääsemässä irti öljy- ja kaasuriippuvuudestaan? Uutisia lukemalla voisi helposti luulla näin olevan, mutta totuus on karumpi.
Tänä vuonna on myönnetty tai ollaan myöntämässä niin paljon uusia lisenssejä öljyn ja kaasun tuotantoon, että niiden aiheuttamien päästöjen määrä kohoaa suurimmaksi sitten vuoden 2018. Uusi tuotanto aiheuttaa elinkaarensa aikana 11,9 miljardin tonnin kasvihuonekaasujen päästöt. Tämä on suunnilleen yhtä paljon kuin Kiinan vuosittaiset päästöt. Samalla se on enemmän kuin neljänä edellisenä vuotena lisenssin saaneiden kenttien päästöt yhteenlaskettuina.
Luvut julkaisi heinäkuussa brittilehti The Guardian ennakkotietona tulossa olleesta International Institute for Sustainable Development -ajatuspajan raportista.
Yhdysvallat on ohittanut Venäjän ja Saudi-Arabian suurimpana öljyntuottajana.
Tiedot ovat monella tavalla hätkähdyttäviä. Yhtiöt käyttävät nyt enemmän rahaa kuin kertaakaan sitten Pariisin vuoden 2015 ilmastosopimuksen uusien öljy- ja kaasukenttien kehittämiseen. Arvio tälle vuodelle on 300 miljardia dollaria.
Viisikko ja öljyn salaisuus
Eniten uusia lisenssejä eivät myönnä perinteiset öljyvaltiot, vaan johtavat rikkaat teollisuusvaltiot. Yhdysvaltain, Britannian, Kanadan, Norjan ja Australian muodostama viisikko vastaa kahdesta kolmasosasta vuodesta 2020 lähtien myönnettyjä uusia lisenssejä. Trendi on ollut sama kuluneen kymmenvuotiskauden. Näiden ja muiden kehittyneiden teollisuusmaiden myöntämien uusien lisenssien arvioidaan aiheuttaneen viisi kertaa enemmän päästöjä kuin kaikkien muiden maiden uusien lisenssien yhteensä.
Saattaa yllättää, että Joe Bidenin vuonna 2021 alkaneella presidenttikaudella Yhdysvallat on myöntänyt 20 prosenttia enemmän uusia lisenssejä kuin Donald Trumpin kaudella.
Pelkkä lisenssien määrä ei kerro koko totuutta. Perinteisissä öljyvaltioissa öljyn- ja kaasuntuotannosta vastaavat yleensä valtionyhtiöt, ja ne myöntävät vähemmän mutta suurempia porauslupia kuin yksityisten yhtiöiden varassa toimivat vauraat läntiset maat.
Kymmenvuotiskaudella on eniten rahaa uusien kenttien etsintään ja tuotannon käynnistämiseen käyttänyt Kiinan valtionyhtiö PetroChina, seuraavina ExxonMobil, SaudiAramco, Sinopec ja Chevron.
Yhdysvallat ohitti vuonna 2018 Venäjän ja Saudi-Arabian maailman suurimpana öljyntuottajana. Yhdysvaltain omien tilastojen mukaan se tuotti viime vuonna enemmän öljyä kuin yksikään maa koskaan aikaisemmin.
Viime joulukuussa Yhdysvaltain tuotanto oli ennätyksellinen 13,3 miljoonaa barrelia päivässä. Vuoden 1970 huipputuotannon (9,6 miljoonaa barrelia päivässä) jälkeen Yhdysvaltain tuotanto laski vuosikymmeniä, kunnes kääntyi taas nousuun vuonna 2009. Syynä oli ennen kaikkea uusi tuotantomenetelmä, vesisärötys.
Öljyvaltiot ja ”ilmastojohtajat”
Vauraat läntiset maat esiintyvät mielellään ilmastojohtajina ja ripittävät muita maita ilmastotoimien jarruttamisesta. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
Määritelmän mukaan öljyvaltiona pidetään sellaista, jonka talous on riippuvainen öljy- ja kaasutuloista. Carbon Tracker luokitteli muutama vuosi sitten tällaisiksi maiksi 40, huippuna Irak, jonka bkt:sta 89 prosenttia tuli öljystä. Esimerkiksi Norjalla tämä osuus oli vain 15 prosenttia, vaikka sekin on merkittävä öljyntuottaja.
Oil Change International julkaisi viime vuonna raportin, jonka mukaan 20 sen ”planeetantuhoajaksi” kutsumaa maata aiheuttaa ennusteen mukaan 90 prosenttia öljyn- ja kaasuntuotannon laajentamisesta aiheutuvista päästöistä vuoteen 2050 mennessä. Suurin näistä on Yhdysvallat, joka yksin vastaa kolmasosasta lisäyksestä, seuraavina Kanada ja Venäjä.
Yksi suurimmista tuotannon lisääjistä on Arabiemiraatit, viime vuoden kansainvälisen ilmastokokouksen (COP28) isäntä. Myös ensi syksyn isäntämaa Azerbaidzhan suunnittelee tuotantonsa lisäämistä. Samoin myöhemmin öljybuumiin päässeet maat kuten Argentiina kaavailevat merkittävää lisätuotantoa
Loppu tuotannon laajentamiselle
Yhdysvalloissa päämajaansa pitävä Oil Change International nostaa erityisesti tikun nokkaan aiemmin mainitun viisikon (Yhdysvallat, Britannia, Kanada, Norja ja Australia), joiden arvioidaan aiheuttavan hiukan yli puolet kaikesta lisätuotannosta ja lisäpäästöistä.
Järjestö syyttää viisikkoa tekopyhyydestä. Sen mukaan läntisillä teollisuusmailla olisi parhaat mahdollisuudet osoittaa todellista ilmastojohtajuutta. Niillä on korkea kansantulo, ne eivät ole yhtä riippuvaisia fossiilienergiasta kuin köyhät tuottajamaat ja niillä olisi parhaat tekniset valmiudet muutokseen.
Lisäksi järjestön mielestä olisi otettava huomioon historiallinen vastuu, koska rikkaat maat ovat rakentaneet hyvinvointinsa fossiilienergialla.
Ensimmäinen askel Oil Change Internationalin mukaan olisi lakata myöntämästä uusia lisenssejä. Tämä ei kuitenkaan yksinään riitä. Vain 8 prosenttia ”planeetantuhoajien” vuosisadan puoliväliin ennustetusta lisätuotannosta koituu uusista lisensseistä, loput jo lisensoidun tuotannon laajentamisesta. Siksi maiden olisi lopetettava lupien myöntäminen infrastruktuurin ja tuotannon laajentamiseen sekä peruttava tai neuvoteltava uusiksi jo myönnettyjä lisenssejä.
Järjestö korostaa, että monien hallitusten keinovalikoimassa korkealla olevat hiilen takaisinoton tekniikat eivät ole vaihtoehto nopealle luopumiselle fossiilisen energian käyttämisestä.
Fossiilisten ennätysvuosi
Maailmassa käytettiin viime vuonna enemmän fossiilienergiaa kuin koskaan aikaisemmin, kertovat Energy Instituten kesäkuussa julkaisemat tiedot. Uusiutuvan energian suhteellinen osuus kyllä kasvoi puoli prosenttiyksikköä, mutta koska energian kokonaiskulutus kasvoi, lisääntyi myös käytetyn fossiilienergian määrä. Fossiilisista saadaan edelleen 81,5 prosenttia kaikesta energiasta.
Kivihiilen ja öljyn käyttö lisääntyi verrattuna edelliseen vuoteen, kun taas kaasun pysyi suunnilleen entisenä.
Fossiilisten käyttö saattaa kuitenkin olla taittumassa laskuun kehittyneissä teollisuusmaissa. Euroopassa niiden osuus putosi alle 70 prosentin ja Yhdysvalloissa 80 prosenttiin.
Kehitysmaissa fossiilisten käyttö lisääntyi. Intiassa käytettiin ensimmäistä kertaa enemmän hiiltä kuin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa yhteensä. Yli puolet kaikesta maailman uudesta uusiutuvasta energiasta otettiin käyttöön Kiinassa, mutta kun maan teollisuus samaan aikaan elpyi korona-ajan jälkeen, saavutti myös fossiilisten käyttö uudet ennätyslukemat.
lehti 