Sivistysporvarit? ”Yhä pienempi ja hiljaisempi joukko”

– Taas yksi esimerkki siitä, että sivistysporvarien porukka on pienempi ja hiljaisempi kuin koskaan, vasemmistoliiton kuopiolainen kansanedustaja ja puheenjohtajaehdokas Laura Meriluoto arvioi pääministeri Petteri Orpon (kok.) johtaman oikeistohallituksen aikuiskoulutukseen kohdistamia leikkauksia.

Meriluoto uusii meneillään olevan ensi vuoden valtion tulo- ja menoarviokäsittelyn yhteydessä viime vuonna jättämänsä vasemmistoliiton eduskuntaryhmän yhteisen talousarvioaloitteen, jolla hallituksen vapaaseen sivistystyöhön kohdistuvat leikkaukset peruttaisiin.

– Hallitus leikkaa nyt monelta suunnalta aikuisten koulutusmahdollisuuksista, kun myös ammatilliseen koulutukseen isketään moukarilla, ja nämä leikkaukset tietoisesti kohdennetaan työikäisiin. Lisäksi hallitus poisti aikuiskoulutustuen.

”Hallitus ei olekaan koko Suomen hallitus.”

Ei näkemystä?

Meriluoto on huolissaan siitä, että hallituksella ei ole lainkaan aikuiskoulutuspoliittista näkemystä, vaikka maailma muuttuu nopeasti ja tulevaisuudessa yhä useamman on päivitettävä osaamistaan aikuisena.

– Suomessa on perinteisesti ymmärretty hyvin koulutuksen merkitys. Tämä on näkynyt esimerkiksi siinä, että koulutuspolitiikassa on haluttu edistää kaikenlaisista taustoista tulevien ja kaikenlaisissa elämäntilanteissa olevien mahdollisuuksia opiskella läpi elämän, hän muistuttaa.

Tämä ajatus on nyt Meriluodon mukaan nopeasti muuttunut, kun hallitus vaikeuttaa aikuisten opiskelua.

– Tekee mieli kysyä hallitukselta, mikä elinikäisessä oppimisessa oikein on vikana. Taas yksi esimerkki siitä, että sivistysporvarien porukka on pienempi ja hiljaisempi kuin koskaan, hän sanoo.

Kulttuurileikkauksia

Meriluodon kritisoi myös sitä, että hallitus pahentaa alueellista eriarvoistumista monelta eri suunnalta. Hän huomauttaa, että vapaa sivistystyö on tärkeää myös paikallisen kulttuuritarjonnan kannalta.

– Hallitus tekee sekä valtavia kulttuurileikkauksia että leikkauksia vapaasta sivistystyöstä, ja kulttuuripalvelujen alueellinen eriarvoistuminen kasvaa entisestään. Hallitus ei olekaan koko Suomen hallitus, kun sen politiikkaa katsoo, Meriluoto toteaa.