Tampereella ollaan mielellään etuajassa. Näin tapahtui myös heti sodan jälkeen, kun Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton (SDNL) ensimmäinen osasto perustettiin 30.10.1944 Tampereella. Itse liitto perustettiin virallisesti kaksi kuukautta myöhemmin Uudenvuoden aattona 1944.
Mitkä tekijät ovat yhdistäneet eri vuosikymmeninä vasemmistolaista nuorisoa heidän toimiessaan SDNL:ssa?
Tätä pohdittiin lauantaina entisten nuorisoliittolaisten iltamissa Tampereen Lamminpään osuuskuntatalolla, joka täyttyi nuorekkaista muistelijoista. Venceremos ja Partisaanimarssi kuuluivat itseoikeutetusti illan ohjelmaan. Esiintymisryhmiä oli lukuisia eri vuosikymmeniltä.
Liisa Ruoho pakisi nostalgisesti ”70-luvun nuorisoliittolaisesta väriopista”, kun ”mansikat ja mustikat” taistelivat vallasta.
– Berliinin festivaalit jäivät lähtemättömästi mieleen. Erkki Rautee selvensi meille VAMOKAPia. Tuolloin elettiin vaatimattomammin, mutta oltiin optimistisempia.
Maisa Halonen (os.Laine) edusti 40-50-lukua, Reijo Kallinen 60-70-lukua ja Elli-Maija Pöllönen 1990-2000-lukua. Tenttaajana toimi toimittaja Helena Itkonen.
Maisa 14-vuotiaana jäseneksi
Maisa Halonen liittyi 14-vuotiaana Messukylään perustettuun SDNL:n osastoon marraskuussa 1944. Vasemmiston kannalta erittäin synkeä 30-luku oli takana, samoin sota. Nuorisoliitto tarjosi aatetta ja kulttuuria kisälleineen ja kisällittärineen. Silloin alkoi uusi elämä, ja toiveet olivat suuret.
– Mauno Saksasen johtaman nuorisokuoron kanssa kävimme esiintymässä Kansallisteatterissa ja Budapestin festivaaleilla. Politiikka, nuorten into ja kulttuuri pitivät meitä yhdessä. Laaja synnyinmaa oli kuitenkin unelma, joka ei toteutunut, Maisa muisteli.
Reijo Kallinen kertoi, että hän oli käynyt 60-luvulla muutaman kerran latinalaisessa Amerikassa, ja noilla käynneillä oli herättävä vaikutus.
– Maailma oli tuolloin sieltä päin katsottuna käymistilassa.
Elli-Maija Pöllänen puolestaan kertoi, että Tampereen Ojakadulla sijainnut Libero-kahvila tarjosi 90-luvulla lukion matikantunneilta lintsaavalle koululaiselle mukavan vaihtoehdon.
– Se tarjosi tarttumapinnan, mistä nuori etsivä mieli sai kiinni.
Sirolasta tiedonjanoa
Kun Kallinen tuli vuonna 1971 SDNL:n Pohjois-Hämeen piirin toimitsijaksi, vauhti oli kova. Kallisen mukaan järjestösihteerin piti osata järjestölaki vaikka hänet olisi yöllä herätetty. ”Konnuuksia” piti osata tehdä osapuolijaon takia.
– Tuossa taistojen tuoksinassa hukattiin paljon osaavaa väkeä. Itse olin käynyt 60-luvulla Viipurissa ja Leningradissa, enkä ollut pitänyt näkemästäni. Sitä ei kuitenkaan ollut mahdollista tuohon aikaan julkisesti sanoa, Kallinen totesi.
Mitä sitten kaikesta noista nuorisoliittolaisvuosista käteen jäi? Maisa sanoi tunteneensa ensimmäistä kertaa itsensä suuren joukon jäseneksi, joka on auttanut kestämään elämän koettelemuksia. Reijolle jäi ikuinen tiedonhakemisen tarve hänen käydessään Sirola-opiston peruskurssin.
– Opin myös politiikan lukutaidon samoin kuin poliitikkojen lukutaidon.
Elli-Maija katsoi, että hänen joutumisensa tai pääsemisensä Tampereen kaupungin teknisen lautakunnan jäseneksi on avartanut hänen maailmankatsomustaan suunnattomasti.
– Olen kolmatta kautta Tampereen kaupunginvaltuustossa, ja se on ollut elämässäni opettavaista aikaa. Politiikka on opettanut minulle, että minä voin oikeasti tehdä ja pystyn tekemään asioita, joihin haluan vaikuttaa.
Entisten nuorisoliittolaisten iltamat järjesti kansanedustajaehdokas Ulla-Leena Alpin tukiryhmä.
uutiskirje 
