Yhdysvallat ei Egyptin viime päivien tapahtumissa ole enää ollut siinä asemassa, että se voisi sanella tapahtumien kulun. Mutta julkisten kannanottojen lisäksi on kulissien takana varmasti tapahtunut paljon.
Monet merkit viittaavat siihen, että Barack Obaman hallitus on huomannut presidentti Hosni Mubarakin liian suureksi rasitteeksi. Hänestä täytyy päästä eroon. Kysymys on enää siitä, koska Mubarak lähtee ja lähteekö hän suosiolla.
Yhdysvaltain ulkoministeriö lähetti maanantaina Kairoon entisen Egyptin-suurlähettiläänsä Frank Wisnerin. Hänen neuvottelutehtäväänsä ei ole sen täsmällisemmin ilmoitettu, mutta epäilemättä Wisner tunnustelee nyt eri tahojen kanssa sitä, miten vallansiirto hoidetaan.
Yhdysvallat on julkisestikin pikku hiljaa tiukentanut sävyään Mubarakia kohtaan. Obaman lehdistöedustaja Robert Gibbs sanoi maanantaina, että Egyptin ”tilanne vaatii nyt toimia eikä nimityksiä” viitaten Mubarakin nimittämään uuteen hallitukseen.
Temppelinharjalla istuu Egyptin armeija, ja sen kanssa Yhdysvallat varmasti koordinoi seuraavia siirtoja.
Neuvottelumatka
Washingtonissa
Egyptin armeijan esikuntapäällikkö Sami Anan oli viime viikolla Washingtonissa. Vierailu oli etukäteen sovittu, Yhdysvaltain Egyptille toimittamaan sotilasapuun liittyvä ja Anan keskeytti sen ennenaikaisesti perjantaina Egyptin tilanteen vuoksi.
Tällä vierailulla on oletettavasti lyöty tahdit sille, mitä Yhdysvallat odottaa Egyptin armeijalta. Varsin selväksi lienee tehty, että verilöyly Kairon Tahrir-aukiolla ei tule kysymykseen.
Se ei ehkä olisi ollut armeijan mielessä muutenkaan. Koska armeija toisin kuin poliisi ja sisäministeriön turvallisuusjoukot ei ole kansan keskuudessa huonossa maineessa, lienee pehmeämmillä keinoilla paremmin turvattavissa se, mikä pelastettavissa on.
Yhdysvalloille tärkeää on, että Egypti pysyy hyvissä väleissä Israelin kanssa ja tiukasti Iranin-vastaisessa rintamassa. Sisäpoliittisesti tärkeää on, ettei Egyptin Muslimiveljeskunta pullahda lopulta kansannousun pyörteistä vallanpitäjäksi.
Egyptin armeijalle on lisäksi tärkeää, ettei se menetä huomattavia asemiaan maan liike-elämässä. Tässä on henkilökohtaista kannustetta erityisesti korkeimmille upseereille.
Tiedustelupalvelun mies
ja armeijan mies
Ananin ohella toinen avainhenkilö on puolustusministeri Mohammed Hussein Tantawi, joka samalla armeijan komentajana on Ananin esimies.
Kolmas mahtimies on Mubarakin lauantaina varapresidentikseen nimittämä Omar Suleiman. Mubarakin tarkoituksena oli ilmeisesti tyynnyttää kansaa, koska siirto voitiin nähdä vallanperimyskysymyksen ratkaisuna: Mubarak on valinnut seuraajakseen Suleimanin eikä poikaansa Gamal Mubarakia.
Siirto oli kuitenkin liian vähän liian myöhään, eikä Suleiman paras henkilö tyynnyttelyyn. Hän on tiedustelupalvelun johtajana ollut sortokoneiston olennainen osa. Tantawi armeijan miehenä lienee kansalle helpommin nieltävissä.
Suleimanin peli ei kuitenkaan ole vielä pelattu. Hän on ollut avainasemassa politiikan, talouden ja sotilaseliitin välissä.
Amerikkalainen New York Post -lehti kertoi maanantaina, että sen lähteiden mukaan Suleiman ja Tantawi olisivat yhdessä pyytäneet Mubarakia väistymään. He olisivat tarjonneet Mubarakille ”kunniallista perääntymistä”, mutta ”itsepäinen” Mubarak olisi kieltäytynyt.
Suleiman ja Tantawi ovat molemmat jo melko iäkkäitä, edellinen 74- ja jälkimmäinen 75-vuotias. Mutta ovat he kuitenkin 82-vuotiasta Mubarakia nuorempia.
Lisäksi Yhdysvaltain täytyy ottaa huomioon Muhamed ElBaradei, jolla nyt näyttäisi olevan neuvotteluvaltuudet koko kaduille nousseen opposition puolesta.
lehti 