Kairo 2011 – Teheran 1979. Näin jotkut näkevät sen, mihin Egyptin kansannousu on johtamassa. Iranista tuli lyhyessä ajassa pappisvalta, jossa entisiä liittolaisia tapettiin tuhansittain.
Kaappaako Egyptissä Muslimiveljeskunta kansannousun ja pystyttää Egyptiin teokratian?
Muslimiveljeskunnan johtajat ovat haastatteluissa vakuuttaneet kaikille, jotka haluavat kuunnella, että näin ei tapahdu. He sanovat vastustavansa ehdottomasti väkivaltaa.
Toistuuko Egyptissä se, mikä tapahtui Iranissa 1979?
Muslimiveljeskunnan tavoitteena ei johtajiensa mukaan ole ylivalta Mubarakin jälkeisessä Egyptissä. He haluavat toki olla osa, merkittäväkin osa poliittista prosessia, mutta demokratian pelisääntöjen mukaisesti. He kannattavat montesquieulaista vallan kolmijako-oppia eli lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan erottamista.
No, puhuahan aina voi. Mutta suurin osa ulkopuolisista asiantuntijoista näyttää olevan samalla kannalla. He sanovat, että Muslimiveljeskunnan valtavirta on nykyään maltillisen reformistinen, vaikka järjestön menneisyydestä kaikenlaista löytyykin.
Jälkijunassa
vallankumoukseen
Kansannousun aikana Muslimiveljeskunta on pitänyt korostetun matalaa profiilia. Oikeastaan kansannousu taisi tulla veljille hieman yllätyksenä ja varsinaisesti he liittyivät mukaan vasta viime viikon perjantaina.
Muslimiveljeskunta on osoittanut pragmaattisuuttaan antamalla omasta puolestaan neuvotteluvaltuudet Mohamed ElBaradeille, selkeästi maalliselle poliitikolle.
Kaikki tämä voi tietysti olla taktiikkaa. Mutta jälleen suurin osa asiantuntijoista on sitä mieltä, että Egyptissä ei edes ole sellaista tilannetta, jossa Muslimiveljeskunta voisi nousta yksinvaltiaaksi. Vapaissa vaaleissa se saisi varmasti ainakin 30 prosentin kannatuksen, mutta hyvin suuri osa kansasta ei halua ankaraa uskonoppineiden kuria.
Soppaa ja
sielunhoitoa
Egyptin Muslimiveljeskunta, al-Ikhwan al-Muslimun, on eräänlainen kaikkien sunnimuslimien islamististen järjestöjen äiti. Hassan al-Banna perusti sen jo vuonna 1928. Malliksi tuli alusta pitäen poliittisen ja uskonnollisen toiminnan yhdistäminen hyväntekeväisyyteen. Veljeskunta on tarjonnut sosiaaliturvaa siellä, missä valtiosta ei siihen ole ollut.
Egypti itsenäistyi muodollisesti 1922, mutta oli käytännössä Britannian alainen. Al-Bannan Muslimiveljeskunta ryhtyi taistelemaan Britanniaa ja kaikkea länsimaista vaikutusta vastaan. Keinovalikoimaan kuuluivat salamurhat ja pommi-iskut. Järjestö kiellettiin 1948.
Kolonialismi päättyi, kun Gamal Abdel Nasserin johtamat nuoret upseerit kaappasivat vallan 1952. Muslimiveljeskunta oli aluksi väleissä uuden vallanpitäjän kanssa, mutta jo kaksi vuotta myöhemmin se kiellettiin epäonnistuneen Nasserin murhayrityksen jälkeen ja sen jäseniä kidutettiin sekä tapettiin.
Maltillistumista
1980-luvulta lähtien
Veljeskunnan seuraava suuri oppi-isä oli Sayyid Qutb, joka käänsi suunnan jyrkän jihadistiseksi. Qutb teloitettiin 1966.
1980-luvulta lähtien veljeskunta maltillistui ja muodosti liittoja maallisten puolueiden kanssa. Se ei saanut omalla nimellään osallistua vaaleihin, mutta sen jäsenet saivat riippumattomina ehdokkaina 20 prosenttia parlamenttipaikoista vuoden 2005 vaaleissa.
Mubarak otti tuloksesta opikseen, ja viime syksyn vaaleissa ei Muslimiveljeskunnan riippumattomia päästetty enää ainuttakaan parlamenttiin. Ensimmäisen kierroksen jälkeen veljeskunta totesi tilanteen toivottomaksi ja boikotoi toista kierrosta. Tärkeimmät maalliset oppositiopuolueet olivat boikotoineet vaaleja alusta lähtien.
Aiheesta enemmän perjantaina 4.2.2011 ilmestyneessä Viikkolehdessä.
uutiskirje 
