Valta ja raha kietoutuvat Egyptissä yhteen niin, että erään tutkijan mukaan hallitseva Kansallinen demokraattinen puolue NDP on ”poliittiseksi puolueeksi naamioitu ryhmä yksityisiä talousintressejä”.
Järjestelmän huipulla on (tai ainakin on ollut) Egyptin presidentti ja NDP:n puheenjohtaja Hosni Mubarak, jolla itsellään arvioidaan olevan miljardiomaisuus. Myös Mubarakin pojat Gamal ja Alaa ovat miljardöörejä.
Seuraava kehä koostuu mahtavimmista liikemiehistä, joista tärkeimmillä on yleensä yhteisiä toimia Mubarakin suvun kanssa.
Systeemi on tullut yhä räikeämmäksi: johtavat liikemiehet toimivat samalla oman toimialansa ministereinä.
Useimmilla johtavilla liikemiehillä on myös vaikutusvaltainen asema sekä maan parlamentissa että NDP:ssä. Sotilailla ei virallisesti saa olla poliittista roolia, mutta mikään ei estä heitä toimimasta taustavaikuttajina eikä varsinkaan liike-elämässä. Siksi sekä armeijalla instituutiona että sen korkeimmilla upseereilla yksilöinä on huomattavat taloudelliset intressit.
Viime vuosina systeemi on tullut yhä räikeämmäksi. Monet omalla toimialallaan lähes monopoliaseman saavuttaneet liikemiehet toimivat hallituksessa saman toimialan ministereinä.
Toimialat jaettu
eliitin kesken
Parinkymmenen viime vuoden aikana Hosni Mubarak on jakanut Egyptin kansallisvarallisuuden pienelle piirille. Arvioiden mukaan 84 miljoonan asukkaan maassa on noin tuhat perhettä, joiden käsissä suurin osa taloudesta on.
Tällä joukolla on hallussaan keskeiset teollisuuden alat kuten rauta ja teräs, samoin rakennusaineteollisuus kuten sementti ja puutavara.
Eliitti on jakanut talouden keskenään siten, että monella sektorilla on vain yksi tai muutama merkittävä toimija.
Samalla tavalla on jaettu kulutustavarateollisuus sekä tuontikauppa. Jollakin suvulla on hallussaan esimerkiksi autojen tuonti, toisella taas elektroniikka.
Ympäristölle ja terveydelle haitallinen teollisuus on saanut kasvaa lähes ilman sääntelyä. Muun muassa lannoite- ja muu kemianteollisuus, keramiikka- sekä marmoriteollisuus aiheuttavat suuria paikallisia terveyshaittoja.
Aiemmin julkisessa omistuksessa olleet maa-alueet on myyty pilkkahinnoilla eliitille. Niinpä rikkaimpien listoilta löytyy myös gryndereitä ja kiinteistösijoittajia.
Sisäpiirissä
pyörii automaatti
Pelkkä kunnianhimo liike-elämässä ei riittänyt, piti olla myös oikeat suhteet hallitsevaan puolueeseen. Kun sisäpiiriin oli päässyt, alkoi automaatti pyöriä: poliittinen valta kasvatti vaurautta ja vauraus kasvatti poliittista valtaa.
Portinvartijoina toimivat valtiojohtoiset pankit, jotka luotottivat poliittisesti tärkeiden perheiden bisnestä.
Lahjuksia vastaan johtavat virkamiehet myivät egyptiläisiä valtionyrityksiä myös ulkomaisille sijoittajille. Ulkomaalaisten oli kuitenkin yleensä muodostettava yhteisyritys egyptiläisen osapuolen kanssa. Yhteistyökumppaneiksi näihin joint venture -yrityksiin pääsi tietenkin kuulumalla tärkeään perheeseen.
Aiheesta enemmän perjantaina 11.2.2011 ilmestyneessä Viikkolehdessä.
lehti 