Soteuudistuksen ongelmat puhuttavat ja usko äänestämiseen on koetuksella

Mistä asetelmista lähdetään kevään vaaleihin?

Marko Junkkari, politiikan toimittaja, Helsingin Sanomat:

Moni äänestäjä lähtee kevään kunta- ja aluevaaleihin ristiriitaisissa tunnelmissa. Sote-palvelut puhuttavat – aivan kuten kaikissa viimeisissä vaaleissa. Tällä kertaa aluevaaleissa palveluista ei puhuta järjestelmän ylätasolla, vaan fokus on itse asiassa: lähipalveluiden saatavuudessa. Paljonko terveyskeskukseen on matkaa, saako lääkärille ajan ja mitä palveluita sairaalassa on.

Taloustieteilijät Oskari Harjunen, Tuukka Saarimaa & Janne Tukiainen julkaisivat vuonna 2021 tutkimuksen siitä, miten kunnallispoliitikot vaikuttavat omiin naapurustoihinsa. Jos valituksi tulee koulun lähellä asuva ehdokas, todennäköisyys kyseisen koulun sulkemiselle puolittuu tutkimuksen mukaan. Kevään vaaleissa ilmiö varmastikin korostuu. Äänestäjät suosivat ehdokkaita, joiden oletetaan puolustavan äänestäjälle tärkeitä palveluita. Paikallisuus korostuu puoluetunnusten sijaan.

Ristiriitaa saattaa aiheuttaa se, että usko äänestämisen vaikuttavuuteen voi olla koetuksella. Vaikka puheissa on korostettu aluevaltuustojen itsenäisyyttä, todellisuus kertoo toista. Kun sairaaloiden yöpäivystyksestä linjaa hallitus, äänestäjä voi miettiä, mitä virkaa aluevaltuustoilla ylipäätään on. Äänestysprosentti voi jäädä kovin alhaiseksi.

Kuva: Antti Yrjönen

Minja Koskela, kansanedustaja, vasemmistoliiton puheenjohtaja:

Orpon hallitus on tehnyt parhaansa saadakseen oman kannatuksensa laskuun. Työehtoja on heikennetty, sairaalaverkkoa karsittu, koulutuksesta ja kulttuurista leikattu ja ilmastotyössä otettu takapakkia. Jokainen teema on keskeinen kunta- ja aluevaaleissa: palveluiden järjestämisen lisäksi kunnat ja hyvinvointialueet ovat merkittäviä työnantajia, jolloin työehdot tulevat olemaan yksi puheenaihe.

Gallupit ovat osoittaneet, että kansalaisten luottamus hallitukseen horjuu. Haastamisen lisäksi oppositio on tarjonnut vaihtoehtoja talouskurille. Eduskuntaryhmämme on vuodessa tuottanut yksin sote-palvelujen parantamiseen konkreettisia toimenpidelistauksia jo kolmen ulostulon verran.

Kunnissa on myös osoitettu hallituksen vaihtoehdottomuuden retoriikan falskius: esimerkiksi Helsingissä on apulaispormestari Paavo Arhinmäen johdolla tehty kulttuuria vahvistavaa politiikkaa hallituksen leikkauksista huolimatta. Kunnilla onkin mahdollisuus kapinoida leikkauspolitiikkaa vastaan.

On myös huomioitava, että hallitus on leikannut hyvinvointialueiden lisäksi myös kuntien mahdollisuuksista parantaa palveluita. Ilmastosuunnitelmien poistaminen on kunnille takaisku. Uskonkin, että asetelmissa korostuu hallituksen protestoinnin lisäksi myös kiinnostus opposition vaihtoehtoja kohtaan.

Kuva: Emma Grönqvist

Hanna Wass, apulaisprofessori, varadekaani, Helsingin yliopisto:

Kuluneen kolmen vuoden aikana soteuudistuksen rakenteelliset ongelmat ovat piirtyneet kirkkaasti esiin. Julkiset, yksityiset ja työterveyden muodostavat terveyspalvelujen markkinat synnyttävät päällekkäisyyttä, alueellista ja sosiaalista eriarvoisuutta sekä henkilöstöpulaa.

Huonovointisimmilla alueilla on suuria vaikeuksia tuottaa lakisääteisiä palveluja, alijäämät paisuvat ja uhkana on valtion väliintulo arviointimenettelyn kautta. Verotusoikeuden puuttumisen vuoksi alueilla on rajalliset keinot selvitä ahdingostaan. Hallituksen valinta leikata sotepalveluista synkentää tilannetta entisestään. Hyvinvointialueista onkin tullut hyvinvointivaltion rappion näyttämöjä.

Näistä asetelmista käsin puolueilla saattaa olla suuria vaikeuksia rekrytoida ehdokkaita tekemään karvaita päätöksiä aluevaltuustoihin. Oppositiopuolueilla on vaaleissa etulyöntiasetelma epäkohtien osoittajina, mutta alue- ja kuntapolitiikassa vastuusuhteet ovat usein kansallista tasoa mutkikkaammat.

Vaalikeskusteluissa kamppaillaan hyvinvointivaltion tulevaisuudesta, mutta sitä ei ratkaista alue- ja kuntatasolla. Demokratian toteutumiseksi tulisi olla selvää, mistä kansalaiset äänestävät ja mistä valtuutetut päättävät.