Elämme epävarmuuden keskellä. Euroopassa riehuu sota, äärioikeisto on päässyt maailmanpolitiikan keskiöön, ilmasto- ja luontokriisi kiihtyvät ja globaali talous horjuu. Samalla horjuvat myös demokratian perustukset, kun tieteen vapaus on hyökkäyksen alla.
Yhdysvalloissa Donald Trumpin valinta presidentiksi on iskenyt kovaa tiedeyhteisöön. Heti kautensa alussa hän on jäädyttänyt historiallisen määrän tutkimusrahoitusta. Olemme valitettavasti nähneet ennenkin, kuinka oikeistopoliitikot leikkaavat tieteen rahoitusta. Meillä Suomessakaan tutkimuskenttä ei ole säästynyt oikeistohallitusten leikkausvimmalta.
Mutta nyt elämme uutta aikaa, jossa tiedettä ei potkita enää vain budjeteissa. Vielä pelottavampaa kuin se kuinka paljon Trump tieteeltä leikkaa on se, miten Trump leikkaukset tekee. Trump on alkanut ohjata sitä, mitä saa tutkia ja mitä ei.
Tieteen vapaus on yksi demokraattisen yhteiskunnan peruspilareista. Poliitikot eivät sanele mitä saa tutkia tai millaisia tutkimustuloksia saa tulla.
Mutta Trump on päättänyt ohjata tutkimusta ja korkeakouluja ideologisista lähtökohdista. Hänen tavoitteensa on “woken poistaminen”. Käytännössä esimerkiksi ilmastokriisiin tai erilaisiin vähemmistöihin liittyvä tutkimus ei saa enää valtion tutkimusrahoitusta. Myös eräät rasismin, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja jopa rintasyövän tutkimukset ovat menettäneet rahoituksensa.
Suomessakin Orpon ja Purran oikeistohallitus teki uuden rimanalituksen, kun ensimmäistä kertaa Suomen historiassa hallitus esti strategisen tutkimuksen neuvoston esittämän teeman, jossa tutkimusaiheena olisi ollut maahanmuutto.
Tiede ei ole siis vain uhattuna, vaan se on aktiivisesti hyökkäyksen kohteena.
Samalla tutkimuksen merkitys näinä epävarmoina aikoina on kuitenkin tärkeämpi kuin koskaan. Korona oli yksi konkreettinen esimerkki yllättävästä kriisistä, jonka ratkaisemiseen tarvittiin tiedettä. Vielä kymmenen vuotta sitten koronavirustutkijoiden tutkimustulosten saatettiin ajatella olevan “pelkkää tiedettä tieteen vuoksi”. Aivan hetkessä nämä tutkimustulokset olivatkin ihmisten konkreettinen pelastus.
Emme voi tietää, mitä kaikkea tiedettä tulevaisuudessa tarvitsemme. Siksi tarvitsemme kattavan pohjan perustutkimusta, josta voimme tarvittaessa nopeasti ammentaa soveltavaan tutkimukseen yllättävien tilanteiden sattuessa kohdalle.
Näinä epävarmoina aikoina tutkimus luo toivoa.
Tiede on luonteeltaan hitaasti muovautuvaa, itseään korjaavaa ja tulevaisuutta rakentavaa. Tämän päivän tiede tulee ratkaisemaan huomispäivän kriisejä. Kun tulevaisuus tuntuu monella tapaa epävarmemmalta ja pelottavammalta kuin pitkiin aikoihin, minua rohkaisee se, että tiede on se työkalu, jonka avulla voimme ongelmat tunnistaa sekä ratkaista. Oli kyse sitten tulevaisuuden tauteja vastaan kehitettävistä rokotteista tai vähemmistöjen hyvinvoinnin lisäämisestä.
Siksi olinkin iloinen lukiessani, että Suomen Akatemia on päättänyt käyttää 50 miljoonaa euroa kansainvälisten tutkijoiden rekrytoimiseksi Suomeen. Käytännössä tämä tarjoaa Trumpin hylkäämille huippututkijoille mahdollisuutta siirtää tutkimuksensa Suomeen ja jatkaa tärkeää työtään. Vastaavanlaisia esimerkkejä vapaan tieteen puolustamiseksi on näkynyt muissakin EU-maissa.
Tutkimus ei ole pelkkä kuluerä. Se on investointi tulevaisuuteen – sellaiseen, jota emme vielä voi kuvitella, mutta jonka mahdollisuudet meidän on uskallettava rakentaa. Kun maailma ympärillämme myllertää, tiede voi tarjota sen, mitä Eurooppa kipeästi tarvitsee: perusteltua toivoa.
Jussi Saramo
Europarlamentaarikko
lehti 