Yhdysvaltain presidentti Donald Trump romutti toisen kautensa aluksi Naton perustamissopimuksen viidennen artiklan, joka velvoittaa puolustamaan muita puolustusliiton jäseniä.
Yhdysvallat ilmoitti Münchenin turvallisuuskokouksessa vetäytyvänsä Euroopasta ja aloittavansa neuvottelut Venäjän kanssa Ukrainan rauhansopimuksesta. J. D. Vancen vuotaneiden Signal-viestien perusteella varapresidentin tiedetään vihaavan Euroopan jatkuvaa pelastamista. Lisäksi Trump haluaa Kanadan, Grönlannin, Panaman ja Gazan.
Turvallisuuskonferenssin jälkeen Euroopassa on tapahtunut nopea militaristinen käänne.
Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ilmoitti sotilasmenojen jättämisestä EU:n velkasääntöjen ulkopuolelle, minkä toivotaan nostavan sotilasmenoja 800 miljardilla eurolla seuraavan neljän vuoden aikana. Naton pääsihteeri Mark Rutten Nato-maiden sotilasmenot on tarkoitus kasvattaa reilusti kolmen prosentin yli ja pääministeri Petteri Orpo on jo ilmoittanut Suomen kasvattavan sotilasmenoja kolmeen prosenttiin vuosikymmenen loppuun mennessä.
Eurooppa ei tehnyt mitään vaan toivoi, että kyseessä olisi historian harha-askel.
Myös Saksa päätti uudistaa maan perustuslakiin kirjattua velkajarrua. Helmikuun vaalit voittanut kristillisdemokraattien Friedrich Merz neuvotteli demarien ja vihreiden kanssa uudistuksesta, josta sovittiin ennen kuin vaaleissa valittu uusi Bundestag ehti edes kokoontua. Jatkossa yli prosentin meneviä sotilasmenoja ei enää lasketa velkajarruun.
Merz varmisti uudistuksen 500 miljardin suuruisella investointirahastolla, josta viidesosa korvamerkittiin vihreisiin investointeihin. Liittovaltio ja osavaltiot saavat seuraavan 12 vuoden aikana vuositasolla keskimäärin 42 miljardia lisää rahaa. Yhdessä sotilasmenojen kasvun kanssa Saksaan odotetaan jopa tuhannen miljardin suuruista investointipaukkua.
Taloudellisesti käännettä voidaan pitää historiallisena, mutta Euroopalta näyttää edelleen puuttuvan uskallusta ajatella Ukrainan sodan yli, mutta ennen kaikkea omaa itseään.
Eurooppa haikailee yhä Trumpin diilejä
Puolustusstrategian tulisi varautua kaikkiin mahdollisiin skenaarioihin, mutta nykyisen asevarustelun perusteella Eurooppa odottaa Venäjän hyökkäävän Ukrainan jälkeen seuraavan maahan. Kuten Eurointelligence-ajatushautomon Susanne Mundschenk tiivisti, ilman positiivista vaihtoehtoa varmistetaan lisää sotaa, ei vähemmän. Ukrainalle on tehty pitkä lista lupauksia EU-jäsenyydestä, jälleenrakentamisesta ja rauhanturvaamisesta, mutta minkälaiset suhteet Eurooppa haluaa Venäjään sodan jälkeen?
Euroopan itseymmärrys määrittyy suhteessa Yhdysvaltoihin.
Trump sanoi jo ensimmäisellä kaudellaan kannustavansa Putinia hyökkäämään kaikkiin Nato-maihin, jotka eivät täytä puolustusliiton vaatimusta kahden prosentin sotilasmenoista. Tuolloin Eurooppa ei tehnyt mitään vaan toivoi, että kyseessä olisi historian harha-askel ja Joe Biden kääntäisi kellot taaksepäin.
Toisella kaudellaan Trump on vapauttanut vallankumoukselliset voimat, jotka ajavat Yhdysvaltoja historiallisella voimalla tuntemattomiin suuntiin. Lehdistön lisäksi Trump on ulottanut kulttuurisodat yliopistoihin ja vapaata tiedettä vastaan, minkä lisäksi maa on ajautumassa perustuslailliseen kriisiin Trumpin keskittäessä toimeenpanovaltaa itselleen.
Ainoastaan Ranska on vaatinut kasvavien sotilasmenojen sijoittamista Eurooppaan.
Trumpin maailmassa vallitsee viidakon laki, joka on hämmentävä sekoitus nostalgiaa ja historiattomuutta. Trumpin mukaan globalisaatio on ryövännyt viekkaudella ja vääryydellä Yhdysvaltain vanhat tehdastyöt, joten hän julistaa kauppasodan rangaistukseksi koko maailmalle. Kyseessä ei ole kilpailukyvyn tai tuottavuuden parantaminen tuotannollisilla investoinneilla vaan muun maailman uhkailu erilaisiin Yhdysvalloille suotuisiin diileihin.
Trump kuvittelee palauttavansa Amerikan uuden kulta-ajan, mutta tosiasiallisesti hän ajaa Yhdysvaltoja taantumaan. Mielivaltainen tullipolitiikka yhdistettynä ravinto-, maatalous- ja rakennusaloilla käytettävän halpatyövoiman karkotuksiin nostaa voimakkaasti hintoja, minkä lisäksi Elon Muskin kaavailemat 1 000 miljardin säästöt liittovaltion budjettiin vähentävät kysyntää.
Vaikka pörssikurssit ovat reagoineet kauppasotiin ja kasvavaan epävarmuuteen historiallisilla laskuilla, Trump uhkailee jatkuvasti Yhdysvaltain keskuspankin johtaja Jerome Powellia, joka on tällä hetkellä ainoa taho, joka voi Trumpia finanssikriisissä auttaa. Ylipäänsä Trump näyttää tekevän kaikkensa, jotta Yhdysvaltain kumppanit liittoutuisivat Kiinan kommunistisen puolueen kanssa.
Tästä huolimatta komissio ehdotti vielä Münchenin turvallisuuskokouksen jälkeenkin nollatulleja Trumpille. Kun Trump lykkäsi Euroopalle asetettuja 25 prosentin “kostotulleja” 90 päivällä, EU perui Trumpin alumiini- ja terästulleille asetetut vastatullit 90 päiväksi, vaikka alumiini- ja terästullit sekä 10 prosentin raippatullit jäivät voimaan. Halu diileihin on edelleen kova.
Kaikesta itsenäistymiseen liittyvästä retoriikasta huolimatta ainoastaan Ranska on vaatinut kasvavien sotilasmenojen sijoittamista Eurooppaan. Kaiken kukkuraksi ainoastaan sotilasmenot on jätetty velkasääntöjen ulkopuolelle, vaikka Euroopassa on valtava investointivaje. Tämä on nurinkurista, sillä kasvavat sotilasmenot tulevat syrjäyttämään muut välttämättömät investoinnit, vaikka julkisilla investoinneilla olisi matalan kasvun oloissa huomattavasti sotilasmenoja elvyttävämpi vaikutus.
Velkasäännöt purkavat hyvinvointivaltiot
Kun komission sotilasmenoille antama kultainen sääntö loppuu neljän vuoden kuluttua, velkasäännöt tulevat johtamaan entistä suurempiin leikkauspaineisiin Euroopan sosiaalisen mallin purkamiseksi. Pääsihteeri Rutte on jo ehtinyt vaatia rahan siirtämistä hyvinvoinnista sodankäyntiin, koska hänen käsityksensä mukaan rahaa ei ole.
Tämän ajattelun taustalla on Euroopan vallitseva kasvumalli ja siihen liittyvät virhepäätelmät. Kuten Euroopan keskuspankin entinen johtaja ja kerran euron hajoamisen estänyt Mario Draghi kirjoittaa kilpailukyky-raportissaan, Eurooppa valitsi Maastrichtissa rahaliittoa perustaessaan taloudellisesti ja sosiaalisesti kestämättömän kasvumallin.
On hätkähdyttävää kuulla tällaista tekstiä suoraan hevosen suusta.
Globalisaation seurauksena ulkomaisesta kysynnästä tuli eurooppalaisille eliiteille kotimaista kysyntää tärkeämpi kasvun lähde. Finanssikriisin jälkeen Eurooppa tuki vientivetoista kasvumallia talouskurilla, joka tukahdutti kotimaisen kysynnän ja julkiset investoinnit. Viimeiseksi Eurooppa ei kehittänyt sisämarkkinoita palveluiden ja pääomien osalta. Nämä valinnat johtivat yhdessä itseaiheutettuun noidankehään, alhaiseen tuottavuuskehitykseen ja teknologiseen jälkeenjäämiseen Yhdysvalloista ja erityisesti Kiinasta.
On hätkähdyttävää kuulla tällaista tekstiä suoraan hevosen suusta. Tässä syy siihen, miksi Suomessakaan ei ole ollut Nokian romahduksen ja finanssikriisin jälkeen kasvua.
Avain menneiden virheiden ymmärtämiseen on oman eurooppalaisen kasvumallin kehittäminen, joka perustuu lyhytnäköisten pikavoittojen sijaan omaan tulevaisuuteen. Euroopan tulee pyrkiä kilpailemaan maailmanmarkkinoilla laadulla eikä bulkilla. Toisin kuin Orpo ja Purra väittävät, julkiset investoinnit ja hyvinvointivaltio eivät ole tässä kilpailussa rasite.
Menneiden virheiden myöntämisen edellytys on uusi historiakäsitys. Politiikantutkija Ivan Krastevin mukaan Euroopalla on edessään sama mitä Venäjällä oli Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Siten uusi käsitys eurooppalaisesta kasvumallista ei voi perustua enää transatlanttiseen talouskuriin, sillä ajatus kylmän sodan yhdistämästä lännestä on kuollut.
Euroopan tehtävä ei ole helppo kulttuurisotien korvattua ideologiset kamppailut, mutta ennen pitkää Euroopan on keksittävä identiteettinsä perustaksi jotain muuta kuin sota.
uutiskirje 