Se on kuin hampaan poisto. Näin perulaiselle Celia Ramosille kuvailtiin sterilisaatioleikkausta. Hänelle ei kerrottu, että toimenpide tehtäisiin alkeellisissa oloissa ilman kunnollista hoitoa. 33-vuotias kolmen pienen tytön äiti ei myöskään tiennyt, ettei hän palaisi enää koskaan kotiin.
Heinäkuussa 1997 Celia Ramos vietiin julkiseen terveyskeskukseen steriloitavaksi. Sitä ennen häntä oli painostettu viikkoja. Terveydenhuollon henkilökunta oli tullut hänen kotiinsa toistuvasti ja varoittanut, että uusi raskaus veisi hänen henkensä. Lopulta Ramos suostui.
Toimenpiteen jälkeen hän vaipui koomaan ja kuoli 19 päivää myöhemmin. Hänen tyttärensä Marisela (10), Emilia (8) ja Marcia (5) jäivät orvoiksi. Vuosikymmeniä myöhemmin vanhin tytär, Marisela Monzón, päätti viedä äitinsä tapauksen kansainväliseen ihmisoikeustuomioistuimeen.
Valtion sterilointipolitiikka alkoi 1990-luvulla
Celia Ramosin kohtalo ei ole yksittäistapaus vaan osa valtiollista kampanjaa. Vuonna 1996 presidentti Alberto Fujimorin hallitus käynnisti kansallisen lisääntymisterveyden ja perhesuunnittelun ohjelman, jonka tavoitteena oli syntyvyyden rajoittaminen köyhyyden vähentämiseksi. Se johti noin 300 000 naisen ja miehen sterilointiin vuosien 1996–2000 aikana. Suurin osa steriloiduista oli köyhiä alkuperäiskansojen naisia maaseudulta.
Monet steriloitiin ilman tietoista suostumusta. Naisia uhkailtiin, painostettiin ja harhautettiin. Joillekin sanottiin, ettei heidän lapsilleen riittäisi ruokaa. Toisia uhattiin vankilalla, jos he saisivat lisää lapsia. Steriloinnit tehtiin usein ilman hygieniaa tai jälkihoitoa, eikä naisille kerrottu riskeistä.
– Naisille sanottiin, että he ovat vaarassa, elleivät suostu sterilisaatioon. Se ei ole vapaa valinta, vaan pakottamista, sanoo Lucía Hernández, seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia ajavan keskuksen (Centro de Derechos Reproductivos) oikeudellinen neuvonantaja.
Tutkinta vastatuulessa
Tutkinta pakkosteriloinneista on edennyt hitaasti ja kohdannut vastoinkäymisiä. Yli 16 vuoden esitutkinnan jälkeen vuonna 2018, valtionsyyttäjä nosti syytteet Fujimoria ja kolmea entistä terveysministeriä vastaan. Vuonna 2024 oikeus palautti tapauksen tutkintaan ja prosessi palasi lähtöruutuun. Sen jälkeen se ei ole edennyt.
– Valtakunnansyyttäjä on ollut haluton tutkimaan henkilökohtaisen vapauden loukkauksia. Hän suhtautuu tapauksiin välinpitämättömästi ja syrjivästi, eikä pidä naisiin kohdistunutta ahdistelua ja pakottamista väkivaltana, sanoo juristi María Ysabel Cedano, joka edustaa Celia Ramosin omaisia ja useita muita uhreja.
Mamérita Mestanzan tapaus avaa mahdollisuuden
Vuonna 2003 Peru allekirjoitti sovintosopimuksen Yleisamerikkalaisen ihmisoikeuskomission (IACHR) kanssa Mamérita Mestanzan tapauksessa ja tunnusti loukanneensa ihmisoikeuksia valtion sterilointiohjelmassa.
Mamérita Mestanza oli 33-vuotias ketsua-nainen Cajamarcan alueelta. Celia Ramosin tavoin häntä painostettiin toistuvasti sterilisaatioon. Kun Mestanza lopulta suostui, hän kuoli toimenpiteen jälkeisiin komplikaatioihin. Mestanzan tapaus sai laajaa kansainvälistä huomiota ja Perun myöntämään sterilointiohjelman epäinhimillisyyden ensimmäistä kertaa.
Sovintosopimuksen korvausten maksu on kuitenkin jäänyt toteutumatta. Vuoden 2025 alkuun mennessä pakkosterilointien uhrien rekisterissä (Reviesfo) oli tunnistettu vain 7 171 uhria, joista 6 982 oli naisia ja 189 miehiä. Valtio ei ole maksanut heille korvauksia, eikä kattavaa hyvitysohjelmaa ole aloitettu.
Ratkaisun avain kansainvälisessä tuomioistuimessa
Toukokuussa 2024 Celia Ramosin tytär Marisela Monzón puhui Yleisamerikkalaisessa ihmisoikeustuomioistuimessa (Corte IDH) Guatemalassa. Se oli ensimmäinen kerta, kun yksittäinen pakkosterilointitapaus käsiteltiin kansainvälisessä tuomioistuimessa.
– Me haluamme, että totuus Celia Ramosin tapauksesta tulee esiin, että oikeus toteutuu ja valtio ottaa vastuunsa. Emme saa äitiämme takaisin, mutta meille kuuluu oikeus ja asianmukainen hyvitys, Marisela Monzón sanoi.
Oikeudenmukaisuuden ja kansainvälisen lain keskuksen (Cejil) johtaja Gisela de León uskoo, että Ramosin tapaus voi muodostaa oikeudellisen ennakkotapauksen, joka velvoittaisi Perun tutkimaan myös muut tapaukset ja maksamaan uhreille korvauksia.
– Tässä on kyse politiikasta, joka riisti tuhansilta naisilta oikeuden päättää omasta kehostaan ja perheestään, de León sanoo.
Celia Ramosin tapauksen ratkaisua odotetaan vielä tämän vuoden aikana. Jos oikeus toteaa valtion syylliseksi, se voi avata oven tuhansien muiden pakkosterilointien oikeudelliselle tunnustamiselle.
lehti 