Mohammad Hussain, 26, oli kesäkuun 25. päivä turistien suosimassa, Pakistanin Gilgit-Baltistanissa, Hunzan laaksossa, kun äkkitulva ryöppysi Attabad-järveen. Hän seisoi sillalla ja näki, miten loska, muta ja kivenlohkareet syöksyivät alas vuorilta.
– Aluksi kuului kaukaista jyminää, sitten kivet hakkasivat kumeasti toisiaan vasten.
Vuonna 2024 tehdyn tutkimuksen mukaan sään ääri-ilmiöt, tulvat, lumi- ja maanvyöryt ja jäätikköjärvien purkautumiset, ovat rapauttaneet Gilgit-Baltistanin haurasta vuoristoekosysteemiä. Puolet 72 971 neliökilometrin alasta on periaatteessa viljelykelpoista, mutta viljeltyä siitä on vain kaksi prosenttia. Maanviljelijöiden tilat ovat pieniä, noin 0,4 hehtaaria taloutta kohden.
Poikkeustulvista uhkaa tulla sääntö
Kesäkuun 25. päivän helleaalto sulatti lumet vuorilta, sulamisvedet saivat Burundubar-virran tulvimaan ja laukaisivat lopulta syöksytulvan, kertoo Gilgit-Baltistanin ympäristönsuojeluviraston johtaja Khadim Hussain.
– Liete täytti Luxus-hotellin molemmat puolet, katkaisi kulkuyhteydet ja otti turistit ja henkilökunnan vangikseen, selittää apulaisjohtaja Zubair Ahmed Khan, Gilgit-Baltistanin alueen katastrofinhallintavirastosta.
Hänelle toimitettiin kaivinkone kuljettajineen, mutta lopulta 150 hotelliin jumiin jääneen ihmisen pelastamiseen rekrytoitiin järvellä toimivia veneilijöitä.
Muta virtasi vuonna 2010 syntyneeseen Attabad-järveen. Järvi syntyi, kun massiivinen maanvyöry patosi Hunzajoen, hukutti Ainabadin kylän ja osia parista muusta.
Hotelli avattiin seitsemän vuotta sitten, sinä aikana Burundubar on tulvinut kolmesti.
– Kaksi kertaa tänä vuonna, Khan sanoo.
– Tulevaisuudesta ei tiedä.
Laki löytyy, soveltaminen puuttuu
– Ilmaston muuttuessa Burundubarin tulvat ovat tihentyneet ja voimistuneet. Seurauksena roskat ovat kasautuneet tulvan reitille, sanoo hunzalainen ympäristöaktiivi Shazia Parveen.
Kyseessä on korkean riskin alue, joka pitäisi julistaa Gilgit-Baltistanin säädösten mukaiseksi ekologisesti herkäksi ja kriittiseksi alueeksi, Parveen vaatii.
Tulvan jälkeen tehdyssä Gilgit-Baltistanin hallituksen tilaamassa arviointiraportissa todetaan, että Burundubar ”aiheuttaa riskin toistuville voimakkaille tulville, jotka vaarantavat hotellin rakenteet, henkilökunnan ja turistit”.
Islamabadilaista Hagler Bailley Pakistan -ympäristökonsultointiyritystä johtavan Vaqar Zakarian mukaan tarvittava lainsäädäntö on olemassa, mutta sitä sovelletaan harvoin.
– Olemme aina reaktiivisia – panikoimme vahingon jälkeen, mutta emme koskaan suunnittele sen estämistä, Zakarian toteaa.
– Vahingoista 90 prosenttia voitaisiin välttää hyvällä suunnittelulla ja säätelyllä.
Epäonnistuminen tuhojen estämisessä on hänen mukaansa syy siihen, että Pakistanin ilmastovetoomuksia ei kansainvälisten avustajien korviin kantaudu.
– Emme koskaan myönnä, että olemme epäonnistuneet suunnittelussa ja lyöneet törkeästi laimin omien lakiemme noudattamisen.
Kieltämisen seuraukset näkyvät.
– Luxus-hotelli on rakennettu tulvareitin varrelle – sitä ei siis olisi saanut rakentaa ollenkaan, sanoo paikallinen aktivisti Jameel Hunzographer, joka syyttää hallitusta piittaamattomuudesta.
– Ennen järven vesi oli niin puhdasta, että sitä saattoi juoda. Ei ole enää.
Kaikki eivät jaa Hunzographerin huolta.
– Hotelli voi upota tulvavesiin, myöntää Dervaish Ali, 60.
– Se ei kuitenkaan romahda.
Ali oli aiemmin maanviljelijä ja asui Ainabadissa, jonka Attabad-järvi syntyessään nielaisi. Samassa rytäkässä katosi myös Alin hedelmätarha.
Alista tuli rakentaja ja hän sai sopimuksen Luxus-hotellin rakentamisesta. Vuonna 2017 hän myi loput maansa hotellinomistajalle ja rakensi kotinsa 25 kilometrin päähän, vaaravyöhykkeen ulkopuolelle.
Hän ei tunne syyllisyyttä osallistumisestaan hotellin rakentamiseen.
– Kun myin maani omistajalle, hän oli täysin tietoinen sen vaarallisesta sijainnista, enkä minä ollut ainoa, monet muutkin myivät omansa.
Hän kertoo kuitenkin, että äkkitulvat tuhosivat 300 poppelia, jotka hän istutti hotellin lähelle jättömaalle vain pari vuotta sitten.
– Kaikki ovat menneet.
Aktivistille tuhot ovat osa laajempaa kehitystä
– Äkkitulvat ja tuhot ovat omia tuotteitamme”, sanoo Baba Jan, 48, vasemmistolaisen Awami-työväenpuolueen paikallisjohtaja.
– Olemme tehneet alueesta betoniviidakon ja kutsumme sitä kehitykseksi.
Baba Jan tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankilaan 2011 ja hän kertoo vastustaneensa ”vuorten kaivertamista, jätteiden kaatamista vesistöihin, virtojen uoman muuttamista ja ilman saastuttamista – kaikkia niitä tehdään matkailun tähden”
Hunzographer varoittaa myös lisääntyvistä hakkuista. Puita kaadetaan rakentamisen tieltä ja kerätään polttoaineeksi, kun sähkö ja kaasu ovat vähissä.
Viime aikoina Luxus-hotelli on joutunut paikallisen väestön ankaran kritiikin kohteeksi. Arvostelua on kohdistettu sen toimintatapoihin ja sijaintiin.
Kestävän turismin säätiön puheenjohtaja Aftab Rana on pettynyt Luxukseen ja muihin Attabadin rantahotelleihin. Hänen mielestään niillä oli mahdollisuus toimia esimerkkinä kestävästä luksuksesta, mutta sen sijaan niistä tuli ympäristöä tuhoavan kehityksen symboleita, joissa lisäksi turistit ja henkilökunta asetetaan alttiiksi vaaroille. Paikalliset ympäristöviranomaiset ovat Ranan mukaan epäonnistuneet turismin ja ympäristön yhteensovittamisessa.
Ranan väitteet ovat saaneet tukea brittituristi George Buckleyn kuvaamasta videosta, joka osoittaa hotellin muun muassa laskevan jätevesiä järveen.
Skandaalin jälkeen Gilgit-Baltistanin ympäristöviranomainen on suositellut viiden vuoden mittaista hotellien rakentamis- ja laajentamiskieltoa muun muassa Attabadjärvelle, ja Hunzan alueen hallintojohtaja on kieltänyt rakentamisen sen rannalle.
Rakentaminen ei ole ainoa ongelma. Hotelleista ja ravintoloista kantautuu jatkuva dieselgeneraattoreiden jyske. Ilmaa saastuttavat savuttavat ajoneuvot sekä maalla että järvellä ja turistilaumat nostattavat pöly- ja melutasoa ja kasvattavat muovivuoria. Samoin paisuu paikallisten viha-rakkaus -suhde turisteja kohtaan.
– Olemme väsyneitä turisteihin, mutta riippuvaisia heistä, myöntää Nur Baig, 33, joka omistaa yhteiskäyttötilan Hunzassa.
Matkailu Hunzaan lisääntyi, kun kuvat uudesta Attabad-järvestä levisivät maailmalle. Hallitus ei kyennyt ennakoimaan tilannetta, mistä Baigin mukaan kertoo esimerkiksi jalkakäytävien puuttuminen. Sen takia katumaasturit kilpailevat jalankulkijoiden kanssa tilasta kapeilla kaduilla.
– Me tarvitsemme joko toisenlaisia, luontoa ja meitä kunnioittavia turisteja tai ei turisteja ollenkaan, toteaa Jameel Hunzographer.
lehti 