Kun Yhdysvallat viime vuosisadalla nousi johtavaksi valtioksi maailmanjärjestelmässä, asia näkyi aluksi erityisesti sen omana takapihanaan pitämissä maissa. Keski-Amerikassa ja Karibialla vaikuttamisen välineistöön kuului tykkiveneistä maihin nousseita merijalkaväen sotilaita, lainoihin kytkettyä talouspoliittista kurinpitoa ja monenlaisia hurmaamispyrkimyksiä. Entä maailman uudeksi mahtivaltioksi aikova Kiina? Miten Kiinan voimistuminen näkyy sen lähialueilla?
Kiertelin talvella Kiinassa ja neljässä sen naapurimaassa. Keskityin hakaristitutkimukseni ohella Kiinan vaikutusvallan kasvuun. Toisin kuin aikoinaan Yhdysvalloilla, Kiinalla on rajanaapurinaan toinen maailmanpolitiikan ytimeen rynnistävä suurvalta. Kiina ja Intia ovat molemmat globaalin etelän rautanyrkiksi toisinaan kutsutun Brics-ryhmän perustajajäseniä.
Bricsistä on tullut esimerkki globaalin etelän poliittisesta järjestäytymisestä. Sitä voi hyvästä syystä pitää jonkinlaisena eturyhmänä, jonka jaettu tavoite on muuttaa maailmanpolitiikan pelisääntöjä suopeammiksi globaalille etelälle. Samalla ryhmä on sisäisesti jakaantunut. Kiinan ja Intian välillä on vakavia jännitteitä. Niistä Kiina on vaikutusvaltaisempi, mutta ei ylivoimaisesti. Jännitteet vaikuttavat Kiinan mahdollisuuksiin luoda maailmanpoliittiselle nousulleen omaa takapihaa.
Kiina on muuttunut valtavasti
Yhtäältä Intia on Kiinalle kilpailija ja hankala rajanaapuri, mikä tietenkin heikentää Kiinan vaikutusvaltaa Etelä-Aasiassa. Toisaalta Kiinan ja Intian jännite voi kannustaa Kiinaa tukemaan aiempaa ponnekkaammin maita, joilla on itselläänkin jännitteitä Intian kanssa. Näin on käynyt erityisesti Pakistanissa. Kiinasta on tullut Pakistanin tärkein varustelija. Käsiini osuneissa pakistanilaisissa lehdissä Kiinaa kehuttiin melko yleisesti ja usein melko estoitta.
Yksi Kiinan naapurimaiden lehdistössä muutoinkin esiintynyt Kiinan ihailun tapa oli kertoa, kuinka Kiina on onnistunut joissakin suurkaupungeissaan vähentämään ilmansaastetta. Nepalissa ja Pakistanissa kerrottiin näkyvästi ministereiden ja pormestarien vierailuista Kiinassa. Koska kaupunkien saastuminen on kärjistynyt monissa Aasian maissa, Kiinan kokemuksista halutaan oppia. Yhdysvaltojen viime aikoina osoittama halveksunta ympäristönsuojelua ja ilmastonmuutoksen torjuntaa kohtaan on avannut Kiinalle monenlaisia maalin paikkoja.
Myös kiinalaisten liikeyritysten poikkikansallinen valta on lisääntynyt. Matkani ensimmäisessä kohteessa Mongoliassa kiinalaiset kaivosyhtiöt ovat kohdanneet protestiliikkeitä. Jotkut niistä käyttävät hyvinkin rasistista kieltä puhuessaan kiinalaisista. Joillakin on ollut tapana leikata hiukset mongolialaisilta naisilta, joiden arveltiin harrastaneen seksiä kiinalaisen kanssa. Osa hakaristisymbolia kantavista aktivisteista ihailee avoimesti Adolf Hitleriä, koska tämä oli ”aito nationalisti”. Toisaalta heidän puheensa kuulostaa hiukan samalla tavoin vasemmistohenkiseltä kuin antikolonialististen kaivoskriitikoiden argumentit muualla maailmassa. Mongolian pääkaupungissa Ulan Batorissa oli myös helppo löytää haikailua Tsingis-kaanin suurvallan aikaan.
Mongolialaisten Kiina-suhteesta minulle tuli erityisesti mieleen meksikolaisten suhde Yhdysvaltoihin. Sekä meksikolaiset että mongolialaiset saattavat muistella kaiholla sellaista muinaisuutta, jolloin merkittäviä osia suurvallaksi nousseesta naapurista kuului heille. Perinteisten tammanmaitojuomien inspiroimana kerroin mongolialaiselle pöytäseurueelleni, että maan muinainen suurvaltakausi muistetaan Suomessakin erityisesti iskelmäsankari Frederikin rallatuksesta. Haluatteko kuulla, vaikken osaa laulaa? Siinä mongolien Tsingis-kaani ajoi kauan sitten Pekingiin orillaan, huh hah, ja kiinalainen väki joutui paniikkiin torillaan. Pöydässämme kaikki olivat yhtä mieltä, että nyt osat ovat vaihtuneet.
Kiinalainen valvontateknologia kiinnostaa myös naapurimaita.
Teknologia jyrää
Kiina itse on muuttunut valtavasti siitä, kun ensi kerran kiertelin siellä muutaman kuukauden vuonna 1986. Muutos oli ollut ilmeinen jo vierailuillani 1990- ja 2000-luvuilla, mutta nyt minua ällistytti sähköautojen ja monenlaisten robottien määrä. Vaikutelmaani vahvisti, että vierailin tällä kertaa nimenomaan suurkaupungeissa: uusinta teknologiaa uhkuva Shanghai, historiallisesti kiehtova Nanjing ja ruokakulttuuristaan Unesconkin kautta tunnettu Chengdu. Monin tavoinhan kyse on elämää helpottavasta teknologiasta, mutta samalla helpottuu kansalaisten valvonta. Valtion valvontataipumusten suhteen asiat ovat myös säilyneet ennallaan. Kiina oli autoritäärinen valtio jo 1980-luvulla, ja se on sitä nytkin. Vaikka erityisesti vaurastuneiden kiinalaisten vapaus on joiltain osin lisääntynyt, valtion tarkkaileva katse pureutuu heihinkin aiempaa tehokkaammin.
Kiinalainen valvontateknologia kiinnostaa myös naapurimaita. Tarkastuspisteiden, melkein kaikkialla lymyävien kasvontunnistuskoneiden sekä kansalaisten algoritmiperustaisen luokittelun ja riskiarvioinnin verkostot toimivat tehokkaasti. Moni naapurimaidenkin poliitikko haluaa oman tarkkailukoneistonsa käyttöön kiinalaista teknologiaa. Kun suhteet Kiinaan paranevat, Kiinan ihmisoikeusloukkauksista ollaan mieluusti hiljaa. Sievistelevää realismia osataan Suomen ulkopuolellakin.
Kiinalaista valvontateknologiaa voi käyttää myös muiden kuin kansalaisten kurinpitoon. Sichuanin provinssin kulinaarista mainetta pönkittävällä kung pao -aterialla Chengdussa kuulin maaseudun viljelijöistä, jotka käyttävät algoritmiseen kasvojentunnistukseen kehitettyjä kameroita tunnistamaan pelloille tunkeutuvia tuhohyönteisiä.
Lennettyäni Himalajan vuorijonon yli Nepaliin huomasin Kiinan vaikutuksen näkyvän niin infrastruktuurissa kuin symboliikassa. Pääkaupunki Katmandun laitamilla kohoaa kiinalaisrahoitteinen uusi kehätie, jonka varrella kiinalaiset rakennusyritykset mainostavat itseään sekä nepaliksi että kiinaksi. Samaa käytäntöä olin aiemmin kohdannut Afrikan suurkaupungeissa. Nepalin poliittisissa piireissä Kiinan suurlähetystön edustajat ovat näkyviä hahmoja. Erityisesti Nepalin kuninkaanvallan kumonneet kommunistijohtoiset hallitukset ovat lähentyneet Kiinaa, joka on luvannut apua tiehankkeisiin, sähköverkon parantamiseen ja koulutukseen.
Kiinalaiset projektit ovat keino sitoa Nepal poliittisesti ja taloudellisesti Pekingin etupiiriin. Vaikka usein toistellaan, että niihin ei sisälly samanlaisia ehtoja kuin länsimaiden kehitysapuun, Kiinankaan tuki ei ole pyyteetöntä. Osalle nepalilaisista kansalaisaktivisteista huolta aiheuttaa esimerkiksi Kiinan pyrkimys vaikuttaa siihen, mitä Kiinan valloittamaan Tiibetiin liittyvää toimintaa Nepal sietää. Tiibetin pakolaisten kokoontumisia on rajoitettu.
Intiassa Kiinan vaikutus näkyi ennen kaikkea vastakkainasettelun kautta. Tapaamisissani intialaisten turvallisuuspolitiikan tutkijoiden kanssa Kiina näyttäytyi selvästi suurimpana strategisena haasteena – sekä taloudellisesti että sotilaallisesti. Tämä tuli esiin myös pohdinnoissa siitä, miten Intia voisi rakentaa vaihtoehtoisen infrastruktuuriverkon niille maille, joita Kiina houkuttelee uudeksi silkkitieksi kutsutun ja kömpelösti suomennetun Vyö ja tie -aloitteensa piiriin.
Intia kehittää omaa taloudellista yhteistyötään eteläaasialaisten naapureiden kanssa, mutta samalla se tiivistää suhteitaan Yhdysvaltoihin ja Japaniin – myös vastapainona Kiinan nousulle. Intia on Yhdysvalloille niin tärkeä Kiina-pelissä, että Yhdysvallat vaikutti jo Joe Bidenin presidenttikaudella suhtautuvan melko suvaitsevasti Intian perinteiseen tapaan ylläpitää hyviä suhteita Venäjään. Donald Trumpin virkaanastujaisissa Intian ulkoministeri Subrahmanyam Jaishankar istui paraatipaikalla.
Meistäkin voi tulla Kiinan naapureita
Kiinan vaikutusvalta sen lähialueilla on monimuotoista ja ristiriitaista. Toisinaan se näyttäytyy tehokkuutena, joskus pelottavana läsnäolona, usein molempina. Kiina tarjoaa monille köyhille valtioille vaihtoehdon länsimaiselle mallille — ilman demokratian ehtoja, mutta taloudellisen tuen ja teknologian kera. Vastineeksi se saa vaikutusvaltaa, uskollisuutta ja sievistelyä asioissa, joita se pitää Kiinan sisäisinä.
Se, mikä aikanaan toteutettiin tykkivenein ja merijalkaväen voimin, tapahtuu nyt digitaalisin portinvartijoin, kasvontunnistuksin ja infrainvestoinnein. Tosin sotilaallinenkin sapelinkalistelu saattaa olla tulossa osaksi Kiinan keinovalikoimaa. Esimakua siitä on nähty esimerkiksi rajakahakoissa Intian kanssa. Vaikka Kiina ei vielä hallitse globaalia järjestystä, se on jo monin tavoin rakentamassa vaikutusverkostoaan. Viimekin vuonna Kiina oli maailman kärjessä valtiovierailujen määrässä. Vieraaksi saapuvat valtiojohtajat esiintyvät kiinalaisten lehtien etusivuilla presidentti ja puoluejohtaja Xin vieressä. Usein kuvattuna sellaisesta kulmasta, että Xi näyttää vieraansa rinnalla suurelta.
Kiinan vaikutus ei ole vain sitä, mitä se tekee.
Suurvalta ei synny vain sotilailla tai tehtailla, vaan myös sillä, millaisia unelmia ja vaihtoehtoja se maailmalle tarjoaa. Kiinan vaihtoehto hahmottuu parhaiten juuri siellä, missä se alkaa: rajoilla.
Kun maailma jakautuu uusiksi, vanhat käsitteet – kuten ”takapiha” – eivät ehkä enää riitä. Kiinan vaikutus ei ole vain sitä, mitä se tekee. Se on myös sitä, mitä muut alkavat tehdä toisin. Asiaa voi miettiä myös rajanaapureita laajemman naapuruuden näkökulmasta. Siinä määrin kuin Suomen idänpolitiikka alkaa tarkoittaa myös suhdetta Kiinaan, on hyvä pohtia, missä määrin ulkopolitiikkamme joustaa esimerkiksi ihmisoikeusloukkausten silkkihansikkaisella kohtelulla. Kun Kiina voimistuu maailmanpolitiikassa, meistäkin voi tulla aiempaa enemmän Kiinan naapureita.
Vaikka Kiina on linnuntietä mitattuna yhtä kaukana Suomesta kuin ennenkin, poliittisen maantieteen mittareilla välimatka voi lyhentyä. Sitä jouduttaa ilmastonmuutos. Puolitoista vuosisataa sitten suomalaissyntyinen Adolf Erik Nordenskiöld teki kuuluisan purjehduksensa Venäjän pohjoispuolella sijaitsevaa koillisväylää pitkin Euroopasta Aasiaan. Nyt kun jääpeite hupenee, Kiinan kauppalaivasto pääsee aiempaa helpommin kulkemaan siellä. Reittiä voi pitää Kiinan uuden silkkitien pohjoisimpana haarana. Kyse ei ole vain kaupasta, vaan myös arktisesta turvallisuuspolitiikasta. Reitin hallintaan tarvitaan sotalaivoja, jäänmurtajia ja monenlaista valvontateknologiaa. Suomen pohjoinen sijainti muuttuu Kiinalle aiempaa merkityksellisemmäksi.