– Naisjournalistit Ugandassa eivät ole vain tarinankertojia, vaan osa vastarintaa, taistelua ja muutosta, kertoi ugandalainen journalisti, elokuvantekijä ja kuvaaja Catherin Apalat Viestinnän keskussäätiön (Vikes) järjestämässä tilaisuudessa, jossa kuultiin etelän naisjournalisteja.
Apalat on Ugandan median naisten yhdistyksen (UMWA) omistaman Mama FM -radiokanavan ohjelmapäällikkö.
Hän muistutti, että kysymys ei ole vain siitä, kuka näkyy, vaan myös siitä, ketä kuullaan. Ilman naisjournalisteja naisten todellisuudet jäisivät varjoon.
Naiset ovat aliedustettuina johtopaikoilla, asiantuntijoina ja uusien kertomusten lähteinä. Myös mediaomistus ja journalistinen päätäntävalta ovat valtaosin miehillä.
Toimituksissakin on turvatonta
Naisjournalistit joutuvat Ugandassa kohtaamaan häirintää paitsi yleisöltä ja yhteisöiltä, myös työpaikoillaan. Häirintä on yleistä, ja lisäksi naisilta esimerkiksi pyydetään seksuaalisia palveluksia vastineeksi paremmasta palkasta.
Tansanialainen journalisti Ziada Kilobo (Media Council of Tanzania) kertoi aiheesta enemmänkin Tansanian kontekstissa sekä siitä, miten siihen on pystytty puuttumaan.
– Uhrit ovat peloissaan ja häpeissään, Kilobo sanoi.
Hän painotti, että he tarvitsevat paitsi esihenkilöiden, myös ammattiliittojen ja kansalaisyhteiskunnan tukea.
Somalialainen journalisti Habiba Alasow (Federation of Somali Journalists) kertoi, että häirintä niin toimituksissa kuin kaduillakin sekä raiskausyritykset johtavat raskaaseen psyykkiseen taakkaan, stessiin ja eristäytymiseen. Pahimmillaan naisjournalistit joutuvat murhatuiksi.
– Esimerkiksi Amun Abdullahi, joka palasi Ruotsista Somaliaan, tapettiin Lower Shabellen alueella.
Abdullahi murhattiin lokakuussa 2024 ampumalla tätä lähietäisyydeltä rynnäkkökiväärillä päähän. Ampujien on epäilty olevan islamistisen al-Shabaabin taistelijoita.
Palkkaepätasa-arvoa ja vainoa
Puuttumista niin Ugandassa kuin Tansaniassakin vaikeuttaa se, ettei monikaan ole tietoinen oikeuksistaan ja on harvoin asemassa, jossa voisi hakea oikeuden suojaa tai apua terveydenhuollosta.
Tilannetta pahentavat edelleen palkkaepätasa-arvo ja se, että valtaosa rekrytoijista on miehiä. Naisilta kysellään esimerkiksi lapsilukua sekä sitä, ovatko nämä naimisissa.
Mies- ja naisjournalistien välillä on palkkakuilu ja naisjournalistit ovat useammin epätyypillisissä työsuhteissa. Heitä on miehiä selvästi vähemmän johtopaikoilla, vaikka kaikista journalisteista naisia on noin puolet.
Nicaragualainen La Lupa -verkkomedian perustaja Maryorit Guevara puolestaan valotti, millaista on tehdä journalismia naisena diktatuurissa, joka sulkee lehtiä ja vainoaa kriittisiä ääniä. Kymmeniä toimittajia on vankilassa ja satoja maanpaossa.
– Yritämme vahvistaa ääniä, joita Ortega–Murillon hallinto yrittää vaientaa.
Uhkailua, ennakkoluuloja ja häirintää
Catherin Apalat muistutti, että naiset kohtaavat esimerkiksi politiikkaan ja konflikteihin liittyvät riskit paitsi journalisteina, myös naisina.
Arjessaankin tansanialaiset naisjournalistit joutuvat tottumaan uhkailuun, häirintään ja seksualisoituun trollaukseen. He kohtaavat sitä huomattavasti enemmän kuin miehet.
Journalismi nähdään kaiken kaikkiaan yhä miesten maailmana. Naiset kohtaavat alalla paljon ennakkoluuloja ja leimaamista.
Heitä ohjataan mieluummin ”pehmeiden” aiheiden pariin sen sijaan, että he raportoisivat niin sanotuista ”kovista” alueista, kuten politiikasta, taloudesta ja turvallisuudesta.
Käytännössä naisten työntekoa vaikeuttavat myös huonot – freelancereiden tapauksessa olemattomat – vanhempainvapaakorvaukset. Synnyttäjän tulonmenetykset toipumisensa ajalta ovat huomattavat.
Kysymys ei ole ”vain” naisista
Miksi naisten tekemää journalismia sitten tarvitaan, kysyi Apalat ja vastasi: jos naisten tarinat ja tavoitteet jäävät puuttumaan, journalismi on paitsi yksipuolisempaa, myös hukkaa puolen kansasta luottamuksen.
Naisvaltaiset mediat, kuten Mama FM, tarjoavat naisjournalisteille myös turvallisempia työpaikkoja, tasapuolisempaa palkkaa ja mahdollisuuksia edetä uralla.
Apalatin mukaan naisten mediat auttavat myös murtamaan sukupuolistereotypioita näyttämällä naiset johtajina, päättäjinä ja innovoijina, ei vain huolenpitäjinä, uhreina tai kauneusikoneina.