Suomessa on oikeistolaisin hallitus sitten 1930-luvun. Kokoomuksen johdolla se toteuttaa kaiken, mitä elinkeinoelämä on osannut pyytää, ja perussuomalaiset taas saa ne maahanmuuttopolitiikan kiristykset ja maahanmuuttajien elämän hankaloittamiset, jotka olivat puolueen tavoite.
Miten tämä on mahdollista?
Helsingin Sanomien entinen pitkäaikainen politiikan toimittaja Teemu Luukka esittää perustellun ja kiihkottoman näkemyksensä vuoden parhaassa politiikka-kirjassa Petteri Orpo ja oikeistovallan paluu. Se sisältää jonkin verran uutta tietoa viime vuosien poliittisista tapahtumista sekä hallituspuolueiden puheenjohtajien pienoishenkilökuvat. Parhaimmillaan kirja on sen viimeisessä osassa, joka kertoo oikeistovallan synnyn syyt kirjoittajan näkemyksen mukaan.
Luukan mukaan syitä on viisi: perussuomalaisten nousun myötä tapahtunut protestiäänien kanavoituminen vasemmiston sijaan oikealle ja puolueen oma oikeistolaistuminen Timo Soinin jälkeen, oikeiston oma oikeistolaistuminen, talouspuheen hallitseva asema yhteiskunnallisessa keskustelussa, SDP:n toissa vaalikaudella tapahtunut käänne vasemmalle ja ay-liikkeen voimien hiipuminen.
1. Perussuomalaisten nousu
Luukan mukaan perussuomalaiset on muuttanut Suomen politiikkaa enemmän kuin kukaan muu 2000-luvulla. Puolueen nousu on keskeinen syy sille, että Petteri Orpo pystyi muodostamaan kokoomuslaista politiikkaa toteuttavan hallituksen.
Aiemmin maailmaan pettyneiden ääniä olisi kanavoitunut vasemmistolle, nyt ne ovat menneet oikeistolaiselle perussuomalaisille. Perussuomalaisten nousu on heikentänyt muita puolueita, mutta ei kokoomusta.
Kokoomus on pitänyt kannattajansa myös siksi, että se kiristi maahanmuuttopolitiikkaansa jo viime vaalikaudella perussuomalaisten paineessa.
Siemen oikeistovallalle kylvettiin Luukan mukaan Jyväskylässä kesäkuussa 2017, jolloin perussuomalaisten koko puoluejohto siirtyi Jussi Halla-ahon ja halla-aholaisten käsiin. Puolue oli Soinin aikana jonkinlainen kristillis-sosiaalinen liike, ”työväenpuolue ilman sosialismia”. Uuden ja nykyisen puoluejohdon aikana siitä tuli talousoikeistolainen.
Petteri Orpo oli heittämässä perussuomalaisia ulos Juha Sipilän hallituksesta heti Halla-ahon valinnan jälkeen perustellen tätä arvopohjalla. Luukan kirjassa Orpo sanoo, että nyt hallitusyhteistyö oli mahdollista, koska puolue on muuttunut.
Ainoa todellinen muutos on, että perussuomalaiset ei tavoittele eroa EU:sta ainakaan nyt. Sen sijaan maahanmuuttokriittisyys on ehkä tiivistynyt lisää puolueen ydinsanomaksi, se vähättelee kaikista muista puolueista poiketen rasismia, ei ainoana pidä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edistämistä tavoiteltavana, eivätkä sen kannattajat luota mediaan tai tutkittuun tietoon niin kuin muiden puolueiden.
Vuoden 2023 eduskuntavaalitutkimuksen perusteella perussuomalaiset on puolueena yhtä oikeistolainen kuin kokoomus, mutta sen äänestäjät ovat vähemmän oikeistolaisia kuin kokoomuksen.
Kesän 2017 väärä arvopohja ei estänyt Orpoa lähestymästä Halla-ahoa jo keväällä 2019 yhteisen hallituksen muodostamisen merkeissä. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kävi kirjan mukaan alustavia keskusteluja Orpon kanssa, mutta samaan aikaan Orpo tunnusteli hallitusyhteistyötä perussuomalaisten kanssa siltä varalta, että Rinteen yritys epäonnistuu.
”Hiukan maireissa yhteydenotoissa vakuuteltiin, että ne arvopohja-asiat, joista puhuttiin 2017, olivat silloin ja nyt on nyt”, Halla-aho kertoi omassa elämäkerrassaan.
2. Oikeistolaiset ovat entistä enemmän oikealla
Toinen syy oikeistovaltaan on oikeistolaisten oma muutos. Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVAn arvo- ja asennetutkimuksissa näkyy, että suomalaiset ovat siirtyneet kymmenessä vuodessa poliittisesta keskustasta oikealle, mutta vasemmistoon itsensä sijoittavien osuus on pysynyt ennallaan.
Muutos on tapahtunut myös oikeiston sisällä. Maltilliseksi itseään kutsuvien määrä väheni, vahvojen oikeistolaisten määrä kasvoi. Tänä vuonna tehdyssä kyselyssä 23 prosenttia suomalaisista sijoitti itsensä oikeistolaidan äärimmäiseen kolmannekseen, vuonna 2013 heitä oli vain 13 prosenttia.
Vasemmistossa vastaavaa siirtymää äärilaidalle ei ole tapahtunut.
3. Talouspuheen ylivalta
Vuonna 2018 suomalaisten suurin huoli oli ilmastonmuutos. 2023 se oli siirtynyt talouteen, nuorten väkivaltaan ja hybridivaikuttamiseen. Talous- ja turvallisuuspuhe suosivat oikeistoa. Venäjän hyökkäyssota lisäsi sitä entisestään.
EVAn tutkimuksen mukaan kansalaiset luottivat velan hoidossa eniten kokoomukseen ja rikollisuuden torjumisessa perussuomalaisiin.
Saman tutkimuksen mukaan kansalaiset pitivät vähiten tärkeinä vasemmistolle ja vihreille tärkeitä aiheita, kuten kehitysyhteistyö, vähemmistöjen asema, maahanmuuton edistäminen ja sosiaaliturvan korottaminen. Vuoden 2018 huoli ilmastomuutoksesta oli sekin hiipunut talouden ja turvallisuuden taakse.
Taloudessa erottuu Nokian romahdus. Vuonna 2000 Nokia vastasi yksin noin puolesta Suomen talouskasvusta ja 20 prosentista viennistä. Se ja vuoden 2008 finanssikriisi on johtanut jatkuvaan kurjuuteen ja leikkauskierteeseen, joka katkesi vain neljäksi vuodeksi viime vaalikaudella.
Kokoomuksen kannatus ei ole ainoana puolueena kärsinyt julkisten menojen leikkauksista, jotka alkoivat vuonna 1991.
4. Antti Rinteen nousu SDP:n johtoon
SDP:n puheenjohtajaksi valittiin ay-demari Antti Rinne toukokuussa 2014. Voitto oli täpärä. Jutta Urpilainen joutui väistymään vain 14 äänen tappiolla.
Rinteen valinta siirsi SDP:n vasemmalle ja katkaisi pitkään jatkuneen yhteistyön kokoomuksen kanssa, mikä pohjusti tietä oikeistohallitukselle.
Kokoomuksen ja SDP:n välit kiristyivät myös henkilösuhteiden takia. Se muutti kirjan mukaan Orpon suhtautumisen demareihin.
5. Ay-liike menetti mahtiasemansa
Viides ja viimeinen syy nykyiseen oikeistovaltaan on ay-liikkeen aseman heikentyminen elinkeinoelämän pitkän hivutuksen tuloksena.
Se alkoi marraskuussa 2015 Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n ilmoittaessa, ettei se tee enää keskitettyjä tupo-sopimuksia, jotka olivat olleet neuvottelujärjestelmän kivijalka 1960-luvun lopusta lähtien. EK:n tavoitteena oli viedä työehtosopimukset yritystasolle.
Sen jälkeen tehtiin kuitenkin vielä yksi tupo: Sipilän hallituksen kiky, jolla työnantajien maksutaakkaa sosiaaliturvamaksuissa kevennettiin ensimmäisen neljän vuoden aikana kuusi miljardia euroa.
Yksi kiky-neuvottelijoista oli Petteri Orpo. Luukan kirjan mukaan hän oppi silloin, että jos haluaa saada kokoomuksen tavoittelemia muutoksia läpi, sananvaltaa ay-liikkeelle annetaan vain se minimi, mihin kansainvälinen oikeus velvoittaa.
Sitä oppia Orpon hallitus on toteuttanut myllätessään työelämän suhteet työnantajille ja elinkeinoelämälle mieleisiksi. SAK järjesti viime vuonna suuria lakkoja lakimuutoksia vastaan, mutta työnantajapuoli oli päättänyt, että ne kestetään, maksoi mitä maksoi.
Nyt jäljellä on enää työmarkkinasuhteiden mullistuksen viimeinen silaus, kun hallitus helpottaa työntekijöiden irtisanomista.
Teemu Luukka: Petteri Orpo ja oikeistovallan paluu. 395 sivua, Otava 2025.
uutiskirje 