Hitaasti etenevä tuho jää ihmismielessä syrjään
Ihmismieli on petollinen. Se jättää hitaasti etenevät uhat ja tuhot pienelle huomiolle, mutta antaa paljon painoarvoa äkillisille tapahtumille.
Terveysviranomaisten mukaan Euroopassa pienhiukkaspäästöt tappavat joka vuosi keskimäärin 350 000 ihmistä. Tämä ei juuri järkytä eikä kansalaisia pelota. Ihmismieli kauhistuu kuitenkin kankeaksi, kun toisella puolella maailmaa sattuu ydinonnettomuus.
Suomen johtaviin kriisipsykologeihin kuuluvalle Salli Saarelle ilmiö on tuttu. Ihmismieli on erittäin tehokas jättämään huomiotta hitaasti etenevät uhkat ja vaarat.
– Kaikilla ihmisillä on pyrkimys torjua ikävät asiat mielestä hyvin tehokkaasti. Ihmisen ominaisuus on, että emme vapaaehtoisesti hae fyysistä emmekä psyykkistä kipua. Hitaasti etenevät uhat ovat sen tyyppisiä, että ne on hyvin helppo sulkea pois mielestä, Saari toteaa.
– Sen sijaan äkillisesti ja rajusti esiintyvät uhat ovat sellaisia, että niitä ei oikein pysty sulkemaan pois, vaikka kuinka yrittäisi.
Miksi ydinturma syrjäytti tsunamin?
Japanin maanjäristyksen ja tsunamin uhriluvun arvioidaan nousevan yli 10 000:een. Tästä huolimatta Japanin ydinonnettomuudet nousivat pian ykkösuutisiksi ohi maanjäristysten ja tsunamin synnyttämän inhimillisen kärsimyksen ja tuhon.
Samoin tuntui käyneen tavallisten suomalaisten mielissä. Kriisipsykologi Salli Saaren mukaan ilmiö on luonnollinen. Säteily pelottaa.
– Säteilyonnettomuus on ihmismielelle aina kauhean pelottava. Tämä johtuu siitä, että säteily on hajutonta, mautonta ja näkymätöntä. Sellaisen uhkan ymmärtäminen on ihmiselle vaikeaa. Me yritämme kuitenkin aina hallita ympäristöämme, mutta säteilystä tulee tunne, että sitä ei voi hallita, eikä siitä saa omilla aisteillaan tietoa.
Tshernobylin uhrilukua liioiteltu?
Salli Saaren mukaan paras tapa lievittää ydinturman aiheuttamaa pelkoa ja tuskaa on tapahtuman suhteuttaminen.
– Tieto rauhoittaa, Saari sanoo.
Esimerkiksi Japanin ydinturman syöpiä lisäävä vaikutus tuskin nousee lähellekään tavallisten pienhiukkasten vaikutusta. Huomioitavaa on myös, että Japanissa käynnissä oleva ydinonnettomuus on huomattavasti pienempi kuin Tshernobylin voimalaonnettomuus vuonna 1986.
Edes maailman vakavimmassa ydinturmassa Tshernobylissä ei kuoltu niin paljon kuin yleisesti luullaan. Lopullinen uhriluku jäi Maailman terveysjärjestön (WHO) tutkimusten mukaan suhteellisen pieneksi.
WHO:n Tshernobyl-raportissa vuodelta 2006 laskettiin, että akuutti säteilysairaus (ARS) diagnosoitiin kaikkiaan 134 henkilöllä. Näistä 28 menehtyi vuonna 1986 ja 19 vuosina 1987–2004.
Onnettomuuden jälkeen on tutkittu kaikkiaan 61 000 pelastustyöntekijän sairauksia. Vuosina 1991–1995 tässä ryhmässä todettiin kaikkiaan 4 995 eri syistä johtuvaa kuolemantapausta.
WHO:n tutkijat selvittivät Venäjän valtion terveysviranomaisen tilastoista, että verrattaessa kuolinsyitä saadun säteilyannoksen määrään, vain 4,6 prosenttia näistä kuolemantapauksista voisi olla suoraan tai välillisesti säteilyn aiheuttamia.
lehti 