Kuubaa tarkkailevat vasemmistolaiset syyttävät maata sosialismin pettämisestä ja oikeistolaiset ennustavat hallituksen kaatuvan. Läheltä katsottuna tilanne on paljon mutkikkaampi.
Vuonna 2006 presidentiksi noussut Raúl Castro on halunnut todenmukaisia tilastotietoja toisin kuin veljensä Fidel, jolle maalattiin asioista ruusuinen kuva.
Karu totuus on, että voimavarat eivät riitä ilmaisen koulutuksen, terveydenhuollon ja 12 miljoonan asukkaan perustarpeiden ylläpitämiseen tukiaisin.
Yksilöiden taloudellinen aloitteellisuus korostuu uusissa suunnitelmissa.
Kuuban pelloista on puolet kesannolla, maan ainoa mineraalivara, nikkeli, on myyty kauan sitten halvalla kanadalaisille eikä öljylöytöjä ole varaa hyödyntää.
Yhdysvaltain kauppasaarron vaikutuksia usein liioitellaan, mutta matkailutuloja se on verottanut. Kuuba vie nyt pääasiassa lääkäreitä Venezuelaan ja saa vastineeksi öljyä.
Yksilöllistä yrittämistä
Kuuban kommunistipuolueen (PCC) huhtikuussa pidettävää puoluekokousta on edeltänyt ennenkuulumattoman avoin keskustelu uudesta viisivuotissuunnitelmasta.
Kolme keskeistä ideaa ovat: PCC siirtää talouden ja tuotannon valvonnan hallitukselle, hallintoa hajautetaan kaikilla tasoilla kustannusten alentamiseksi ja yksilöiden taloudellinen aloitteellisuus korostuu.
Talouden on määrä säilyä sosialistisena, joten yritysten sijasta korostetaan yksilöiden taloudellista toimintaa ja oikeutta perustaa osuuskuntia.
Nykyisin valtio on käytännössä ainoa työnantaja, mutta sen osuutta halutaan supistaa. Se voi merkitä 1,3 miljoonan ihmisen siirtymistä ”freelancereiksi”.
Toistaiseksi irtisanottuja on puolisen miljoonaa. Luvan kaupalliseen toimintaan saa jokainen, joka sitä pyytää. Lainoja ei kuitenkaan ole tarjolla.
Miamissa ollaan valmiina
PCC:n teoreetikot vakuuttavat, että Kuuba hylkää Neuvostoliitolta perityn demokraattisen sentralismin ja jatkaa omaa hajautetusti hallitun sosialismin tietään. Vastuuta siirretään ruohonjuuritasolle. Viisivuotissuunnitelma kuitenkin sanelee keskitetysti paikallisetkin leikkaustarpeet.
Kuubassa keskustellaan nyt aiempaa avoimemmin. Maa halajaa ulkomaisia investointeja, mutta asettaa niille yhä tiukat ehdot.
Tilanne heijastaa kompromissia vanhakantaisten kommunistien ja uudistajien kesken. Moni arvioi, että vanha kaarti – joka katoaa 8–10 vuodessa – koettaa minimoida muutokset.
Kuubassa tiedetään, että Neuvostoliiton kaatumista seurasi petomainen kapitalismi. Floridassa elää liki kaksi miljoonaa kuubalaista, joilla on rahaa ja halu saada hyvitystä vanhoista ajoista. Esimerkiksi 12 Miamissa toimivaa arkkitehtitoimistoa on jo jakanut keskenään Havannan kiinteistömarkkinat tehdäkseen kaupungista uuden Miamin.
Köyhyys ei houkuttele
Kuubalaiset pelkäävät, että palaajat vievät heiltä talot ja tavarat ja ottavat saaren talouden hallintaansa demokratian ja markkinoiden vapauden nimissä.
Raúl Castron siteeraamat tilastot kuitenkin huutavat muutoksia. Ennen vallankumousta maassa oli 6 miljoonaa ihmistä ja 12 miljoonaa lehmää, nyt luvut ovat toisin päin. Rakennusmateriaaleista 80 prosenttia ja ruoasta 32 prosenttia tulee ulkomailta.
Kukaan ei tiedä, mitä on tulossa. Hyvällä onnella jotkut sosialismin turvaverkot säilyvät ja ihmisten kärsimys jää siedettäväksi. Mutta uudessa sosialismissa suuren enemmistön olisi hyväksyttävä köyhyys kohtalokseen samalla, kun saarelle tulvii kuvia reilun sadan kilometrin päässä häämöttävästä onnelasta.
Samaan aikaan talousvaikeudet murentavat hitaasti mutta varmasti myös amerikkalaista unelmaa.
*Roberto Savio on uutistoimisto IPS:n perustaja ja kansainvälisen IPS-yhdistyksen kunniapuheenjohtaja.
lehti 