Isossa-Britanniassa vallitsee kaaoksen aika, josta pitäisi syntyä jotain uutta.
Suur-Manchesterin alueella Gortonin ja Dentonin vaalipiirissä helmikuun lopulla pidetyissä täytevaaleissa nähtiin yllättävä loppuhuipennus. Vielä tämän vuoden tammikuussa mielipidetiedustelut näyttivät, että äärioikeistolainen Reform-puolue olisi ollut vaalipiirin varma voittaja.
Britannian vihreiden ehdokas Hannah Spencer vei kuitenkin varmalta vaikuttaneen voiton Reformin ehdokkaan Matt Goodwinin nenän edestä.
Vaalien suurin häviäjä oli kuitenkin työväenpuolue Labour, joka on ollut vaalipiirin suurin puolue miltei vuosisadan ajan. Puolue sijoittui vaalissa kolmanneksi, ja Labourin puoluejohtajan, pääministeri Keir Starmerin tulevaisuus on nyt vaakalaudalla. Britannian vihreiden kannatus sen sijaan on kolminkertaistunut viimeisen puolen vuoden sisällä, eikä merkkejä kannatuksen kasvun hidastumisesta ole havaittavissa.
Tilanne näyttäytyi altavastaajan yllätysvoittona, ja sitä se toki olikin. Silti kyse on paljon suuremmasta ilmiöstä, joka voi horjuttaa Britannian vakiintuneen politiikan duopolin rakennetta. Siitä Labour tai konservatiivipuolue eli Toryt eivät kuitenkaan halua puhua. Seuraavaksi edessä ovat toukokuun paikallisvaalit, joissa erityisesti Lontoossa vihreät lähtee ennakkosuosikkina.
Miten tässä näin kävi?
Duopoli horjuu
Gorton and Dentonin vaalipiirissä voittanut vihreä ehdokas Hannah Spencer on 34-vuotias putkiasentaja, jonka poliittinen ura alkoi vasta muutama vuosi sitten. Nyt hän on edustamassa omaa vaalipiiriään parlamentin alahuoneessa Westminsterissä.
Spencer kampanjoi muun muassa edullisten vuokrien, ja asuntolainojen puolesta. Lähtökohta oli toimia vastavoimana perinteisille puolueille ja ennen kaikkea lunastaa lupaukset, joita Labour on esittänyt jo pitkään.
Vihreiden puoluejohtaja Zack Polanski on saanut kasvatettua puolueen kannatusta kolminkertaiseksi puolen vuoden aikana karismaattisen luonteensa ja avoimen sosialistisen, Labouriin pettyneen vasemmistoon vetoavan retoriikkansa ansiosta. Nämä ovat herättäneet kiinnostusta – ja ennen kaikkea toivoa.
Tilanne on tällä hetkellä mielenkiintoinen, sillä Britannian kansa on ollut turhautunut Tory-puolueeseen ja Keir Starmerin suosio on jatkuvassa laskussa. Aikaisemmin Reform-puolue on pystynyt valjastamaan kansalaisten epätoivon ja asettumaan ainoaksi puolueeksi, joka olisi vastaus vuosien epäonnistumisiin. Tämän johdosta Nigel Faragen Reform paistattelee edelleen kannatusmittausten kärjessä ja on saanut houkuteltua konservatiivisen Tory-puolueen riveistä uusia kasvoja.
Vasemmistolle on tilausta
Ison-Britannian vihreä puolue tuo esille, kuinka suosittua vasemmistolainen politiikka on. Reform-puolue sen sijaan haluaa lietsoa populistista ja maahanmuuttovastaista sanomaa, jolla herättää pelkoa kansalaisissa ja samalla vaikuttaa ainoalta loogiselta ”pelastajalta hullussa maailmassa”. Yksi valitsee lämmön ja positiivisuuden, kun taas toinen vihan ja epätoivon.
On sanomattakin selvää, että Isossa-Britanniassa eletään muutoksen partaalla. Mikään ei ole ikuista, ei edes ikuisuudelta tuntuvan ajan kestänyt duopoli Labourin ja Toryjen välillä.
Vielä tällä hetkellä on vaikea sanoa, miten tämä kehitys tulee päättymään. Se on kuitenkin varmaa, että Ison-Britannian seuraavien parlamenttivaalien lopputulos tulee olemaan Euroopalle tulevaisuuden suunnannäyttäjä. Kysymys kuuluukin Britannian kansalle: onko se valmis positiivisuuden aikakauteen?
uutiskirje 
