Markus Mustajärvi, kolme vuotta sitten sanoit, että politiikka jää taakse. Nyt olet kuitenkin palaamassa. Mikä sai muuttamaan mieltä?
Kun 20 vuotta kansanedustajana tuli täyteen – ja sitä ennen toinen 20 vuotta luottamustehtävissä – ajattelin, että se riittää. Viimeinen vuosi oli myös raskas. Nato-kuvio oli semmoinen, että kehittämällä kehitettiin valtava paine niitä harvoja kohtaan, jotka uskalsivat vastustaa Nato-jäsenyyttä.
Olin perehtynyt ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan useiden valiokuntien ja työryhmien kautta, ja Afganistanin sota (2001–2021) oli mielestäni käännekohta. Siellä osoitettiin kuuliaisuutta Yhdysvalloille ja Natolle, mutta lopputulos oli heikko – myös Suomen kannalta.
Kun jäin pois politiikasta, ensimmäiset kuusi kuukautta tuntuivat oudolta. Kalenteri oli ollut 40 vuotta täynnä, ja yhtäkkiä se oli tyhjä. Puolen vuoden jälkeen aloin miettiä uudelleen.
Kaksi asiaa nousi ylitse muiden: ihmisten toimeentulo ja jatkuva leikkauskierre sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunta.
Mitkä ovat tärkeimmät asiat, jotka pitäisi muuttaa nykyisessä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa linjassa?
Junaa on viety niin pitkälle, että takapakkia on vaikea ottaa. Ensimmäinen asia olisi torjua ydinenergialain muutos, joka mahdollistaisi Suomen maa- ja vesialueiden käytön ja jopa varastoinnin ulkopuolisille toimijoille.
Olen asunut Savukoskella, eikä sieltä ole pitkä matka Murmanskin ydinasekeskittymään. Pohjoisen merkitys kasvaa koko ajan, mutta en näe, että esimerkiksi Alakurtin tukikohta olisi ollut Suomelle uhka – ei sitä olisi muuten saksalaiset rahoittaneet ja suomalaiset rakentaneet.
Kolme vuotta sitten sanoit olevasi “mieluummin miinamies kuin Nato-mies”. Miinat ovat nyt palaamassa – onko kantasi sama?
On. Pioneerikoulutuksen saaneena pidän miinoja tehokkaimpana ja taloudellisesti edullisimpana tapana puolustaa maata. Suomessa niitä käytettäisiin täysin eri tavalla kuin esimerkiksi Afrikassa.
Eihän mikään maa ole niin hullu, että lähettäisi omat sotilaansa miinoitettuun maastoon, ellei ole pakko.
Mitkä ovat tärkeimmät asiat, jotka Lapissa pitäisi saada kuntoon?
Lappi on Suomen kansainvälisin maakunta, ja sen merkitys kasvaa, kun tilanne rauhoittuu. En pidä siitä sotilaallisesta uhosta, jota jotkut päättäjät viljelevät.
Historia opettaa: ennen toista maailmansotaa oltiin suurvallan liittolaisia, ja lopputuloksena Saksa poltti Lapista suuren osan – kotikunnassani 90 prosenttia rakennuksista.
Miten aiot rakentaa kampanjasi Lapissa?
Olen vakavasti harkinnut muuttoa takaisin Lappiin – en vain vaalien takia, vaan koska ikävä on ollut koko ajan. Lapissa on paljon hyvää, vaikka talous ja palvelut ovat heikossa kunnossa. Sosiaali- ja terveysleikkaukset näkyvät viiveellä, ja osa vaikutuksista voi olla todella hankalia.
Synkin mielin tein päätöksen myydä Martin kämppäni, kun kassani alkoi kuivua. Tarkoitus oli vakauttaa käyttötalous, mutta se ei oikein onnistunut.
Edellisistä vaaleista on aikaa. Kuinka hyvin sinut vielä tunnetaan?
Olen asunut Lapissa lähes 60 vuotta ja toiminut monissa rooleissa. Uskon, että siellä on edelleen väkeä, joka haluaa vasemmistoliiton tunnustavan reilusti punaista väriä. Ympäristönsuojelu on tärkeää, mutta päätöksentekijän pitää tuntea asiat.
Olen tavannut valtavan määrän ihmisiä työurani aikana, ja palaute on ollut yllättävän positiivista.
Koetko vasemmistoliiton edelleen omaksi puolueeksesi?
Toivon, että moni asia muuttuisi. Perinteinen työn kunnioittaminen on arvokasta, eikä sitä saa unohtaa. Ei ole mitään jaettavaa, jos työntekijät, pienyrittäjät ja maanviljelijät eivät pärjää.
Ja jos maatalouspuolella ei tehdä työtä, ei kyllä ole jaettavaa lainkaan.
Jäikö jotain kysymättä?
Lapissa tulee jännät vaalit, ja siellä saattaa tulla suuriakin kannatusmuutoksia. Onhan se raaka vaalipiiri.
Sieltä valitaan vain kuusi kansanedustajaa, ja Lappi on kolmasosa Suomen pinta-alasta. Jo kulkemisen takia se on raaka vaalipiiri.
uutiskirje 
