Etiopia haluaa purkaa etnisten jännitteidensä ja väestönkasvun paineita jatkamalla viime vuosien nopeaa talouskasvua. Yksi sen harvoista resursseista on Niili, mutta Niilin hallinta on samalla tuhansia vuosia vanha egyptiläinen haave.
Runsaat sata vuotta on tiedetty, että suurin osa (86 prosenttia) Niilin vedestä tulee Etiopiasta alkunsa saavasta Sinisestä Niilistä.
Egypti perustaa oikeutensa Niilin vesiin historialla: näin on ollut. Juridisesti periaate tunnustetaan Englannin (Sudanin) ja Egyptin sopimuksissa vuosilta 1929 ja 1959. Egyptin ja Sudanin osuudet vedestä olisivat suhteessa 55,5 ja 18,5. Muita ei mainittu.
Veden puute voi ajaa valtaviin konflikteihin.
Etiopiassa on kuivia alueita, mutta ne ovat kaukana joesta tai muuten vaikeasti kasteltavia. Etiopia onkin keskittynyt voimalaitosten rakentamiseen, mutta jo ne ovat huolestuttaneet Egyptiä.
Etiopia on myös ilmoittanut aikovansa kaksinkertaistaa maataloustuotantonsa viidessä vuodessa (tuskin onnistuu, vaikka sadot ovatkin nousussa) ja vuokraavansa maata muun muassa punjabilaisille puuvillantuottajille.
Alajuoksu sopimusta vastaan
Helmikuussa 1999 yhdeksän Niilin alueen valtion vesiministeriöt veivät yhteistyötä pitemmälle perustamalla Nile Basin Initiativen, NBI:n. Ihailtavat tavoitteet olivat kestävä ja tasapuolinen koko alueen vedenkäyttömahdollisuuksien kehittäminen, uusi sopimus ja pysyvä yhteistyöorganisaatio.
NBI käynnisti useita kehityshankkeita. Suurin rahoittaja on ollut Maailmanpankki. Mukana on ollut yksittäisiä maita kuten Suomi.
Etiopian vaatimusta saada enemmän ymmärretään yleisesti. Egyptin suunnitelmat (pian valmis Toshka-kanava ja sen uudet viljelyalueet sekä vastaavat suunnitelmat Siinailla) huolestuttavat, vaikka Egypti vakuuttaakin, että hankkeet toteutetaan nykyisillä vesivaroilla.
Etiopia todennäköisesti hyötyisi uudesta (CFA) sopimuksesta. Kuusi yläjuoksun maata on sen allekirjoittanut, seitsemäs harkitsee. Alajuoksun Sudan ja Egypti ovat kieltäytyneet.
Allekirjoittaneet ovat ilmoittaneet takarajaksi toukokuun 22. päivän. Jo nyt on 2/3-käytännöllä mahdollista tulkita sopimuksen olevan voimassa. Ja Egypti noudattaa vuoden 1959 sopimusta.
Useimpien asiantuntijoiden mielestä sota vedestä on epätodennäköinen. Yhteistyön hyödyt ovat niin kiistattomat, ja vahingon aiheuttaminen konfliktitilanteessa pelkästään toiselle niin vaikeaa, että järjen pitäisi voittaa.
Aiheesta enemmän perjantain 15.4.2011 Viikkolehdessä.
lehti 