Euroopan parlamentin kevätkauden toiseksi viimeinen täysistunto Strasbourgissa jätti karvaan maun vasemmistoliiton europarlamentaarikko Jussi Saramon suuhun. Kaksi istunnon suurinta päätöstä, eli kauppasopimus Donald Trumpin Yhdysvaltojen kanssa ja turvapaikanhakijoiden karkotuksia helpottava palautusjärjestelmä olivat Saramon mukaan merkkejä siitä, että Eurooppa on valinnut myönnytykset omillaan seisomisen sijaan.
– Se oli jonkin sortin antautumissopimus, Jussi Saramo sanoo USA:n kanssa solmitusta kauppasopimuksesta KU:n haastattelussa.
Uudessa sopimuksessa EU luopui oikeudestaan verottaa Yhdysvaltojen teollisuuden tuotteita korkeilla tulleilla ilman, että se vastaavasti asettaa tulleja yhdysvaltalaisille tuotteille. Saramon mukaan tässä on kyse perustavanlaatuisesta epätasapainosta: Euroopalla on ylijäämä palvelukaupassa, Yhdysvalloilla tavarakaupassa. Kuitenkin ainoastaan tavarakaupan tulleja käsiteltiin sopimuksessa.
– Olemme allekirjoittaneet sopimuksen, jossa annamme ymmärtää, että meitä saa kiristää. Ja jos meitä kiristetään tarpeeksi, me annamme periksi, Saramo päivittelee.
"Meillä olisi ollut neuvotteluvoimaa. Nyt olemme menettäneet sen."
Lisäksi EU on antanut periksi Trumpin vaatimuksissa, jotka koskivat digitaalisia palveluita. Yhdysvaltalaiset teknologiajätit, kuten Meta, Alphabet ja Amazon toimivat laajamittaisesti Euroopassa maksamatta juuri lainkaan veroja siellä, missä voitot syntyvät. OECD:ssä on sovittu järjestelyistä, jonka nojalla näitä yrityksiä voitaisiin verottaa. Trumpin hallinto on kuitenkin vesittänyt kansainväliset sopimukset digijättien toiveiden mukaisesti.
– Meillä olisi ollut neuvotteluvoimaa. Nyt olemme menettäneet sen, Saramo toteaa.
Kiusantekoa ratkaisujen sijaan
Toinen täysistunnon suuri päätös oli EU:n uusi palautusjärjestelmä, joka mahdollistaa turvapaikanhakijoiden sijoittamisen unionin ulkopuolisiin ”turvallisiin maihin” odottamaan turvapaikkahakemuksensa käsittelyä. Saramo itse on vieraillut Albaniassa, jonne Italia on pyrkinyt lähettämään turvapaikanhakijoita, ja keskustellut siellä alan ammattilaisten kanssa.
– Heidän näkemyksensä on ollut koko ajan, että tämä on oikeiston identiteettipolitiikkaa, eikä mikään aito yritys ratkaista maahanmuuton ongelmia, Saramo kertoo.
"Tämä on oikeiston identiteettipolitiikkaa, eikä mikään aito yritys ratkaista maahanmuuton ongelmia."
Jussi Saramo ei kiistä, että turvapaikka- ja maahanmuuttojärjestelmässä on todellisia ongelmia. Osa turvapaikanhakijoista ei aidosti tarvitse kansainvälistä suojelua, ja palautusprosessien pitäisi toimia nykyistä tehokkaammin. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin huomauttaa, että ongelma on järjestelmätasolla, jolloin yksilöiden syyllistäminen on turhaa.
– Meillä ei ole mitään muuta järkevää mekanismia tulla Eurooppaan laillisesti, jos ei ole työ- tai opiskelupaikkaa jo valmiiksi. Se, että ihmiset käyttävät turvapaikkajärjestelmää yrittääkseen etsiä parempaa elämää, kertoo järjestelmän epäonnistumisesta, Saramo sanoo.
Palautusjärjestelmän käytännön toteutuksessa on lisäksi vakavia oikeudellisia ongelmia. Italian tuomioistuimet ovat jo kieltäneet Albania-järjestelyn.
Isossa-Britanniassa vastaava Ruanda-projekti kaatui jo aiemmin sekä tuomioistuimiin että käytännön mahdottomuuteen. Tuloksena oli neljä karkotettua ihmistä 700 miljoonan punnan eli noin 800 miljoonan euron hinnalla.
– Nämä hankkeet ovat järjestään epäonnistuneet sekä ihmisoikeuksien että talouden kannalta. Kyse on poliittisesta kiusanteosta eikä oikeista ratkaisuista, Saramo moittii.
Saramon mukaan palautusjärjestelmä on myös juridisesti huono, koska ”turvallisiin maihin” palautettavien joukossa on väistämättä ihmisiä, joita vainottaisiin heidän seksuaalisen suuntautumisensa tai etnisen taustansa vuoksi.
– Äärimmäinen esimerkki tästä on Afganistan. EU neuvottelee paraikaa Talibanin kanssa ihmisten palauttamisesta maahan, jonka hirmuhallinnon unioni on itse tuominnut julkisesti.
Dollarin ylivalta murtuu – vai murtuuko?
Tuleva kesä vie Jussi Saramon ajatuksia jo seuraavaan kamppailuun, eli digitaalisia valuuttoja sääntelevään lainsäädäntöön. Saramo pitää stablecoinien eli vakaavaluuttojen nousua yhtenä tulevaisuuden vakavimmista talouspoliittisista uhkista.
Stablecoinit ovat yksityisten tahojen liikkeelle laskemia kryptovaluuttoja, jotka on sidottu jonkin perinteisen valuutan, useimmiten Yhdysvaltain dollarin arvoon. Niiden suosion räjähdysmäinen kasvu merkitsee Saramon mukaan sitä, että Euroopan taloutta saattavat kymmenen vuoden sisällä pyörittää yksityiset dollarit eurojen sijaan.
– Visa ja Mastercard ovat jo yhdysvaltalaisten käsissä. Jos myös muu digitaalinen maksuliikenne siirtyy dollaripohjaisten stablecoinien varaan, olemme menettäneet rahapoliittisen itsemääräämisoikeutemme, Saramo varoittaa.
Paradoksaalisesti Donald Trumpin katastrofaalinen talouspolitiikka on Saramon mukaan luonut Euroopalle historiallisen mahdollisuuden. USA:n dollarin uskottavuus maailman reservivaluuttana on heikentynyt, ja nyt olisi paras hetki tehdä eurosta vahva kansainvälinen valuutta. Tähän tarvitaan kuitenkin poliittista tahtoa vahvistaa julkista rahaa, eikä luoda uusia yksityisiä eurosidonnaisia stablecoineja, kuten osa oikeistosta ehdottaa.
– En voi tarpeeksi korostaa, miksi julkinen raha on niin tärkeää. Maailmanhistoriassa ei ole esimerkkiä siitä, että rahantuotanto olisi yksityistetty kestävästi, Jussi Saramo huomauttaa.
Hänen mukaansa EU:ssa kesä menee odotellessa, sillä loppuvuosi tulee olemaan ratkaiseva monella rintamalla. Yhdysvalloissa odotetaan, mihin suuntaan Trumpin politiikka kääntyy. Ranskassa hallituskriisi kytee. Kreikassa saattaa tulla ennenaikaiset vaalit ennen kuin ex-pääministeri Aleksis Tsiprasin uusi ELAS-vasemmistopuolue ehtii vahvistua. Myös Ruotsissa ja Brasiliassa on vaalit tulossa.
Isoin kysymys Jussi Saramon mielestä on kuitenkin se, käyttääkö Eurooppa tämän hetken herätykseen ja ottaa aloitteen geopolitiikassa, vai tuudittautuuko EU:n poliittinen eliitti odottamaan ja toivomaan, että asiat palaavat entiseen.
– Vaikka USA:ssa palattaisiin entiseen menoon, on muistettava, että ei sekään ollut hyvä. USA oli ja on imperialistinen supervalta, joka on aloittanut tuhoisia sotia ympäri maailmaa. Mutta jotain hyvää tässä tilanteessa on silti tapahtunut: olemme heränneet siihen, että Euroopan on seisottava omilla jaloillaan. Toivottavasti emme tuhlaa sitä heräämistä, Saramo pohtii.







